Ylös katsees, Herran kansa!
(Sävel: virsi 333.)
Ylös katsees, Herran kansa!
Aarteistansa
Riemuita suo maailman!
Sull' on aarteet korkeammat,
Ihanammat:
Ikiaarteet taivahan!
Ylös katsees, Herran kansa!
Aineen ansa
Kahlita ei sua saa!
Halvat sillen aarteet maiset,
Taivahaiset
Ken saa kerran omistaa!
Ylös katsees! Kaikki täällä
Tään maan päällä
Hetkellist' on, haihtuvaa:
Raukee ruusus' ihanimmat,
Punaisimmat,
Kaikki kuihtuu, katoaa!
Miks' siis kiintää haihtuvihin
Kukkasihin,
Aarteisihin syömensä?
Miksi surra, vaikeroida,
Jos ei noita
Runsaasti suo elämä?
Miksi surra nurkumiellä,
Vaikka tiellä
Hetken ahdast' olkohon?
Murto-osa haihtuvainen
Elo mainen
Ijäisyyden rinnall' on!
Sitäpaitsi lapsistansa
Ainiansa
Herra kantaa murehen.
Nouskoon myrsky, tulkoon hätä,
Hän ei jätä, —
Kätkeytyy vain hetkisen!
Ylös katsees, Herran kansa!
Aarteistansa
Maailman suo riemuita!
Mit’ ei nähty, eikä kuultu,
Konsaan luultu,
Omilleen suo Jumala!
Nuorten rukous.
(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 33.)
Sydän puhdas minuun luo'os,
Herra kaikkivaltias!
Henki vahva mullen suo'os
Avarassa armossasi
Kurjaa, kehnoa ja väärää
Auta mua välttämään!
Kohden ikuist' elonmäärää
Auta mua pyrkimään!
Elo tuopi taisteloita, —
Niissä auta voitolleni
Auta, mielin rohkein noita
Kohtaan, Sinuun luottaen!
Vastoinkäymisissä mua
Tue, Herra, voimallas!
Onnen hetkist' auta, Sua
Kiitän, Isä armias!
Tähtenäni kirkkahana
Sanas olkoon matkallain,
Etten harhaan kulkijana
Määrästäni eksyis vain!
Mut jos, koito, jonkun kerran
Eksyksihin joutunen,
Johda mua, sana Herran,
Oikeaan taas jällehen!
Maatain, lähimmäisiäni
Hyödyttää mun, Herra, suo!
Auta, esimerkilläni
Etten pahennusta tuo!
Vihdoin, konsa ilta koittaa,
Ijäisyys jo aukeaa,
Suo mun luonas kruunu voittaa,
Ikirauha saavuttaa!