(Ps. 121.)
Katson kunnahia kohti,
Joist’ ain' avun sain ja saan.
Hän mua aina auttoi, johti,
Ken loi taivahat ja maan.
Katson, katson tuonne Luojan
lkikukkuloihin päin.
Hän soi turvan, hän soi suojan
Kautta kaiken elämäin.
Eikä salli hoipertua
Vieläkään hän jalkani.
Eikä torku hän, mi mua
Varjeleepi, kätkevi.
Katso, hän ei väsy, makaa,
Israelin Jumala!
Hän on turva varma, vakaa
Ilossa ja surussa.
Ainiaan hän oikealla
Kädelläin on suojanain,
Sekä päivän helteen alla
Että yöllä nukkuissain.
Hän on pilvenpatsahana
Vastaan hellett' auringon.
Viluss', yössä suojaavana
Tulenpatsasna hän on.
Pahasta hän kaikestakin
Suojella mun tahtovi,
Myrskysäitten riehuissakin
Kätkevi hän sieluni.
Kätkekin, ah, Herra taivaan,
Ulos-, sisäänkäyntini!
Kätke mua armost' aivan!
Kätke nyt ja ijäti!