"Unga? Hän ei halunnut syödä riekonlihaa. Hän makasi hänen rinnallaan
käsivarret kietoutuneina hänen ympärilleen ja kasvot hautaantuneina
hänen keltaisiin hiuksiinsa. Siirsin nuotion lähemmäksi, ettei hän
tuntisi pakkasta, mutta hän ryömi toiselle puolelle. Eikä hän halunnut
syödä. Siten makaavat he vieläkin siellä lumihangessa."
"Ja te?" kysyi Malemute Kid.
"En tiedä. Akatan on pieni saari, enkä minä halua palata sinne takaisin
elämään maailman ääressä. Elämällä ei ole minulle paljon tarjottavaa.
Voinhan mennä Constantineen -- siellä saavat lyödä minut rautoihin ja
vetää nuoran kaulaani -- silloin saan nukkua. Ja kuitenkin -- ei, en
tiedä!"
"Mutta sehän oli murha, Kid", huomautti Prince.
"Vaiti!" sanoi Malemute Kid. "Löytyy asioita, jotka ovat yläpuolella
ymmärrystämme ja myöskin ulkopuolella lain rajoja. Mikä tässä jutussa
on oikeata ja mikä taas väärää, sitä emme me voi ratkaista. Meidän
tehtävämme ei ole tuomita."
Naas siirrähti lähemmäksi tulta. Syvä hiljaisuus vallitsi, ja noiden
kolmen miehen sielussa syntyi lukemattomia mitä erilaisimpia kuvia.