Anna kulki kuin unessa.
Liian myöhällä oli hän tullut huomaamaan rikoksensa.
Oli koettanut vakuuttaa Tuomaalle, että lapsi, jota kantoi, ei ollut
Isotalon, mutta Tuomas nauroi kamalasti hänen vakuutuksilleen. "Oliko
hän niin sokea, ettei tiennyt laskea aikaa. Nyt ei ainakaan Anna häntä
enää pimittäisi." Tuomas ei uskonut sitäkään, että hän inhosi jo
Isotaloa ja sellaista elämää. Uskoi vaan hänen edelleen Tuomaasta salaa
järjestävän kohtauksia Isotalon kanssa.
Kaikki, kaikki oli mennyttä!
Mikään muu ei voisi häntä enää pelastaa kuin hauta! Kunpa se olisikin
pian jo auennut!
Tulivat unettomat yöt, painajaiset ja harhanäyt. Päivisin polttivat
omantunnon tuliset hiilet.
Semmoisen kodin ja semmoisen miehen oli hän yhden saastaisen
irstailijan tähden syrjäyttänyt ja pettänyt. Ja poika raukka. Syytön
lapsi saisi vielä siitä kärsiä. Helvetti oli hänelle auennut kuumien,
inhoittavien ilojen jälkeen. Kunpa vielä olisi saanut Tuomaan
luottamaan häneen ja anteeksi antamaan. Muttei saanut.
Isotalo oli nähnyt Tuomaan soutavan kirkonkylään ja lähtenyt heti
Nuotioniemeen.
Anna oli yksin kotona. Poikanen vaan leikki pihamaalla.
— Se ei tapahdu enää koskaan ja minä pyydän, ettet kiusaa enää minua,
sanoi Anna jyrkästi.
Isotalo melkein kieri maassa intohimonsa raatelemana.
— Edes vielä yhden kerran... yhden ainoan kerran... älä ole noin julma,
Anna. Kunpa tietäisit, miten minä sinua ikävöin... yöt ja päivät...
minä ajan kaikki naiset ulos talostani, jos tahdot... jos se on
esteenä... saat rahaa tai mitä vaan niin paljon kuin haluat... kuule
nyt, rakas Anna... minä tulen hulluksi, jos sinä vain...
Anna seisoi kylmänä kuin rauta.
— Kurja mies! Minun elämäni sinä murskasit saastaisissa käsissäsi ja
kuinka monen muun elämän olet murskannutkaan. Mene, mene, minä en tahdo
enää nähdä sinua.
Isotalon povessa kuohahti raivo.
Tuoko tuossa syyttää minua, kaunis syntinen... mutta nyt ainakin minä
hänet taivutan.
Anna tempasi tuvan seinästä teurastuspuukon.
— Tästä saat, jos astut askeleenkin lähemmäksi. Isotalo hyökkäsi
karjahtaen ulos ja synkästi kiroillen painui venheelleen.