Hispanian asukkaat olivat jo puolikolmatta vuosisataa takaperin saaneet
vihiä siitä, että Pohjois-Amerikan länsitienoissa oli kultaa. Mutta
asiasta ei pidetty paljon lukua. Vuoden 1848 alussa tapahtui sitte
Yhdysvaltain länsiosassa (missä nyt on Kalifornian vapaavaltakuuta),
että eräs myllynrakentaja sattui löytämään kultasoraa joen pohjasta.
Sanoma levisi nopeasti ja "kultakiihko" toi sinne tuhansittain ihmisiä.
Siellä alkoi nyt sellaista vilkasta, hurjaa elämää, kuin muuallakin
kultarikkaissa tienoissa on nähty. -- Tuon kaukaisen kultalan oloista
on eräs Amerikan kirjailija, Bret Harte, kirjoittanut hauskoja
kuvauksia, joista tähän kirjaan on suomennettu muutamia. Bret Harte
läksi itse 17-vuotiaana Kaliforniaan kultaa hakemaan, tuli sitte
kouluopettajaksi, latojaksi eräässä kirjapainossa ja viimein
sanomalehden toimittajaksi San Franciscon kaupungissa. Uuteloissaan
ja kuvaelmissaan viepi hän lukijansa San Franciscon mainiosta
satamasta jokea myöten Sacramenton kaupunkiin ja vielä edemmäksi
kultalaaksoja myöten Sierra Nevadan korkealle vuorilaaksolle. Hän kuvaa
omituisella ja sukkelalla tavalla luonnon muotoja sekä raakoja ilmeitä,
vaan hänen terävä silmänsä on langenneen ihmiskunnan kurjimmastakin
viheliäisyydestä löytänyt Jumalan kuvaa. Hän kertoo niistä ajoista,
jotka seurasivat vuoden 1848 jälkeen ja siveyden historiaan lisäsivät
niin monta synkkää kohtausta, erittäinkin jos vähälukuisten naisten
tilaa Kaliforniassa tutkitaan, mutta hänen oma jalo, usein myös
leikillinen käsitys levittää pimeyden rusoittavan aamukoiton. Hänen oma
mieli ja kuvatuksensa on todellakin arvossa pidettävä kultasuoni, josta
Suomeenkin on saatu muutamia muruja, pikkuisia kappaleita.