toimikaa: Hyljätkää hänet! Ja te — ennenkaikkea te — insinööri Straum,
antakaa hyvitys poikani turmelemisesta: hyljätkää hänet. Hyljätkää
hänet kaikki, ja Eurooppa pelastuu.
ROBERT (siirtyen ylemmäksi, kaikille, kuin selkeyden löytäneenä).
Nyt tiedän, veljet — — -nyt tiedän! Ei ole tarpeen kaikkien uhri, vaan
yhden. — Lähden, ette näe minua enää. Mutta en ole palaava myöskään
isäni luokse, sen vannon, ja hänen maailmansa sortuu — — (Kääntyen
Graciosan puoleen). Graciosa — —
GRACIOSA (lähestyy, painautuen hänen lähellensä).
ROBERT
Me pakenemme autioimmalle saarelle — —
HUGGS (keskeyttäen;)
Suloista romantiikkaa. Ei auta kuitenkaan. Minulla ei ole aikaa
odottaa. Kaikkien hylkäämänä tuhlaajapoikana tai omasta tahdostasi!
Miten tuletkin, mutta tänään, tänään on sinun palattava. Muuten:
maailma syttyy, ja sinä vaikeroit saarellasi jokainen aamu ja ilta:
olisin voinut sen estää — —
ROBERT
Kiusaaja, lakkaa!
HEAD
Siinä se on lopultakin — — se ilmestyskirjan peto!
XVII KOHTAUS
(Ernst ja Lucius oikealta etualalle).
LUCIUS (Välittömästi Headin repliikin jälkeen).
Kuolema Huggsille!
GERTRUD (rientää isänsä lähelle, ikäänkuin häntä suojellakseen).
STRAUM (seuraa huolehtivana).
ERNST (hilliten Luciuksen; käskevästi).
Vaikene. Odota.
HEAD
Kuka täällä huutaa murhaa? Sitä en tarkoittanut.
HUGGS
Joka tapauksessa turhaa. Valitettavasti ei kuolemani merkitse rauhaa,
vaan sotaa. Jos surmaatte minut, lennättää käskyni Eurooppaan Fox, jos
hän kuolee, tekee sen hänen sihteerinsä, tällä on oma uskottunsa ja
tälläkin vielä omansa Nyt ratkaistaan elämällä, ei pakenemalla.
ROBERT (isälleen).
Hyvä, olet saapa vastauksen, joka ei merkitse pakenemista. (Joukolle).
Miehet, neuvotteluun.
JOUKKO (katoo oikealle ja samalla Robert, Head ja Cox).
GERTRUD (kääntyy toivottomin elein Straumin ja Graciosan puoleen;
lähestyy isäänsä pyytävin ilmein).
GRACIOSA (seuraa jännittyneen odottavana Ernstin aikeita).
LUCIUS (Ernstille).
Etkö kuullut? Hävitys alkaa, jos ukko kuolee — —
ERNST
Haava riittää.
LUCIUS
Entä veljesi?
ERNST
Toiset aseet. Ei lyijyllä eikä aivoihin, vaan sydämeen ja naisen
kautta. (Graciosalle yli näyttämön). Graciosa, älä pelkää, tehtävämme
alkaa. (Kääntyen vielä Luciuksen puoleen). Kun kuulet nimesi, ammu
piilosta vasempaan olkaan, sydämen ohitse. Muista.
LUCIUS (vetäytyy oikealle).
ERNST (levottomana lähestyvälle Graciosalle; johtaen häntä vasemmalle).
Me pelastamme hänet. (Kuumasti). Maailma hävityksen helmaan, me
saarellemme — — (Katsoen suoraan katsomoon). Lucius, valvo!
GRACIOSA
Kuka on Lucius?
ERNST (vetäen puoleensa Graciosan koko huomion). Kerron matkalla — —
veljistäni uskollisin — —
STRAUM (on samassa kavahtaen kiinnittänyt katseensa oikealle ja
heittäytyy Huggsin eteen).
GERTRUD (painautuu samassa Straumin suojaksi. Kuuluu laukaus. Hän
sortuu kuolettavasti haavoitettuna).
HUGGS (horjahtaa nojalleen kulmaketta vastaan).
STRAUM (kumartuu Gertrudin puoleen, nostaa hänet syliinsä ja kantaa
ylähyttiin).
GRACIOSA (on kiirehtinyt Huggsin luo, tutkii haavoittunutta).
ERNST (juoksee taka-alan korokkeelle).
Miesten joukko juoksee tänne!
XVIII KOHTAUS
ROBERT (tulee oikealta, lähestyy isäänsä kiihkeän levottomana).
HUGGS
Minulla ei vaaraa. Tyttäreni — —
GRACIOSA (Robertille; osoittaen ylähyttiä). Tuolla — —
ERNST (tullen alas korokkeelta; Robertille liikuttuneena).
Sällithän — — Graciosa ja minä pelastamme isän — —
ROBERT
Nopeasti, viekää turvaan — — (Poistuu ylähyttiin).
CATILINAN POJAT (tulevat joka puolelta).
ERNST (pelästyvälle Graciosalle). Älä pelästy. Suojelushenkiä.
(Catilinan pojille; osoittaen Huggsia). Auttakaa. (Näiden kadotessa
Huggs mukanaan vasemmalle). Koneet käyntiin.
GRACIOSA (kuin aavistaen pahaa).
Minne viet meitä?
ERNST
Graciosan saarelle — —
GRACIOSA
Niin, sinne — — (Katsovat vasemmalle).
ROBERT (tulee ylähytistä; kuin luullen äsken poistuneiden vielä olevan
entisellä paikallaan).
Hän on kuollut! (Samassa kuuluu ilmaan nousevan lentokoneen surina;
katsoo puoliksi pelästyneenä, rientää epätietoisena näyttämölle, jää
katsomaan vasemmalle levottomana. Oikealta kuuluu lähestyvän joukon
askelten töminä).
Väliverho.
KOLMAS NÄYTÖS
Näyttämö; Pihamaa Graciosan saarella. Vasemmalla taka-alalla pieni
savimaja ovineen ja porraskivineen. Majan päätypuolessa reheviä,
kukkivia hedelmäpuita, samoin oikealla. Näyttämö nousee loivasti
taka-alaa kohti. Taustalla mahtava tulivuori, jonka rinteillä kiertää
maissipeltoja. Oikealla taustalla sinistä merta. — On kirkas aamu.
I KOHTAUS
(Näyttämö on hetken tyhjä. Graciosa laulaa näkymättömissä oikealla;
laulun alkupuolella tulee savimajasta Huggs, harmaantuneena,
vanhuksena, vasenta käsivarttansa kantaen siteessä, mutta kuin ilon ja
rauhan jälleen löytäneenä; kuuntelee laulua lempeästi hymyillen).
GRACIOSAN LAULU
Sisar pieni ja hymyilevin tuli kerran kesken hiljaisen leikin mun
luokseni askelin aroin ja katsehin lymyilevin, kuin kantaisi sairasta
lintua varoin tai sydäntä pientä itkuhun tyrehtyvää.
GRACIOSA (tulee viimeistä säettä laulaen näkyviin oikealta puettuna
maalaismalliseen, värikkääseen pukuun ja kantaen hedelmiä koreissa ja
esiliinassa).
ERNST (näkymättömistä; huhuillen kaukaa).
Graciosa! Graciosa!
GRACIOSA (joka on ehtinyt keskelle näyttämöä, vavahtaa, pysähtyy
epätietoisena).
HUGGS (joka on loppusäkeitten aikana istunut savimajan porraskivelle,
lempeän iloisesti).
Ernst on kuunnellut lauluasi ja kutsuu — —
GRACIOSA
Lauloin vain sinulle, isä. (Lähestyen; ojentaen esiliinastaan
hedelmän). Kas tässä — — ensimmäisinä kypsyneet — — (Polvistuen Huggsin
eteen, pannen hedelmän hänen käteensä). Sinä syöt ja Graciosa laulaa
laulunsa loppuun. (Laulaa).
Oli otsalla kuutamo kuultavin, kun lyykähti polveni nojaan, oli
silmissä murheen ikuinen ihme, kun nosti ne polttavin kyynelin ja
kuiskasi, ripsillä sumea vihme: — Iso veli, lintua leikin — — katkesi
siipi.
HUGGS (hyväillen Graciosan hiuksia).
Kaunis on laulusi: surua alla, mutta ylinnä samankaltanen riemuitseva
ihme kuin on tullut minullekin — — pitkästä aikaa, (Nousten; puoliksi
itsekseen, puoliksi Graciosalle, joka järjestelee loputkin hedelmät
koriin). Tämä on suurta armoa. Etkö ymmärrä? Kaikkien rikoksien lisäksi
olin tehnyt kuolemansynnin. Olin taistellut nuoruudenrakastettuni
henkeä vastaan, vaikka palvoin hänen kuvaansa kuin Neitsyt Maariaa.
Syntini ymmärsin vasta sinä hetkenä, kun laskeuduimme tälle pienelle
saarelle. Heräsin kuin pitkästä kuoleman unesta. Mihin olinkaan tullut?
Niin kyselin itseltäni. Tuon tulivuoren rinteet olivat vieraita ja
tuttuja. Jokainen polku oli outo ja läheinen. Äkkiä muistin: täällä,
juuri tällä saarella olin viettänyt viikkoja rakastettuni kanssa. Sinun
saaresi oli meille kerran onnellisten saari — — Sitä muistoa vastaan
olin tehnyt kuolemansynnin — —
GRACIOSA
Kunpa ei kukaan ottaisi sitä meiltä pois — —
HUGGS
Miksi epäilet. Hän johti minut tänne kädestä pitäen ja avasi silmäni
näkemään: valta on mitättömyys. Juuri sortumiseni maahan johti
minut onneen. Tuska oli harmentanut hiukseni tällaiseksi, nousin
sairasvuoteeltani vanhuksena. Mutta hän, hän ainoa antoi minulle samana
hetkenä lapsen mielen. Siitä olen onnellinen.
GRACIOSA (hoivaavasti; hyväillen).
Elät kuin unessa, et ole vielä kokonaan toipunut.
HUGGS
Ei niin, Graciosa, koko miehuuteni ajan kamppailu on minusta kuin
hämärä uni. Vain sen alku ja päätös on nyt todellista, ainoata
todellisuutta.
GRACIOSA (kuin purkaen kauvan kätketyn tuskallisen epäilyn).
Mutta missä on Robert? Miksi hän viipyy?
HUGGS (on istuutunut oikealle, penkille; lempeän varmasti).
Hän tulee kyllä. Maailmassa on hieman järjesteltävää. Se oli sortua
minun hulluuteeni. Robert korjaa kaiken. Ja sitten — — hän tulee — —
GRACIOSA
Ja kuitenkin: minua peloittaa — —
HUGGS
Laula tuo laulusi uudelleen.
II KOHTAUS (Lucius tulee vasemmalta).
LUCIUS (kiireisesti).
Missä on Ernst?
HUGGS (viitaten oikealle).
Tuolla — — vuorella. Mutta — — älä häiritse häntä kauvan, hän on
nykyisin mielellään yksin — —
LUCIUS (kumartaa, poistuu oikealle).
HUGGS
Miksi on Ernst muuttunut kokonaan? Se on ihmettä sekin — — Nyt on
minulla kaksi poikaa — —
GRACIOSA
Niin, päivät hän istuu vuoren rinteellä ja kulkee kuin nöyrä uneksija.
Mutta miksi on hänellä aina kiikari myötä?
HUGGS (laskien leikkiä).
Eikö sovi muka paratiisiin?
GRACIOSA
Mitä matkoja lentävät hänen käskyläisensä joka päivä?
HUGGS
Huvikseen lentelevät, nuoret miehet — —
GRACIOSA
Ja mistä saapuu tuonne — — länsisatamaan salaperäisiä laivoja, joihin
väestö tulvii pakokauhun vallassa? Tulevat useimmiten yöllä. Saaremme
on kohta autio — —
HUGGS (nousten; hämmästyneenä).
Mitä sanotkaan? Olet salannut sen — —
GRACIOSA
Säästin sinua, olithan sairas — —
HUGGS (puoliksi itsekseen). .
Tapahtuuko siis maailmassa jotain pahaa vielä? (Nousee; levottoman
tuskaisesti). Ei, ei, älä väitä, että sydämeni rauha on ollut vain
unta! Älä riistä minulta tätä armoa, joka on tullut osakseni.
GRACIOSA (surumielisesti).
Ja paljonko oli sinulla, isä parka, antaa armoa ihmisille?
HUGGS
Ihmiset? — He ovat unohtaneet minut. Minulla on unohduksen armo.
GRACIOSA
Se armo ei ole oikeata armoa. Se on pakenemista — —
HUGGS
Älä väitä. Paennut en ole koskaan.
GRACIOSA
Meidän on odotettava.
HUGGS (kuin turvautuen Graciosan suojaan; kiihkeästi).
Ymmärrätkö, Graciosa, en jaksa taistella enää.
GRACIOSA (lohduttaen).
Robert sanoi minulle usein, kun hänen oli vaikeata nousta isäänsä
vastaan — — hän sanoi: itsensä kanssa on taistelu vaikein! Luulen — —
sinulla on sama taistelu edessä — — se on kuin, kuin — — tuomio. Robert
puhui kerran siitäkin.
HUGGS
Puhuiko hän? Isänsä tuomiosta — — poikani? (Masentuen). Tottakin — —
olin jo unohtaa, että syyllä on seurauksensa.
GRACIOSA
Pelkään Robertin tähden — —
HUGGS (itseiroonisesti).
— — että minä, suuri Huggs, olen ollut ja elänyt, siinä on syytä
kylliksi. (Graciosalle; joutuen suureen tuskaan). Itke minua,
älä Robertia — — itke minua! — Tahdon — — yksikseni — — (Nojaa
heikontuneena raskaasti Graciosan olkaan).
GRACIOSA (saattaessaan Huggsin majaan).
Sinun on levättävä. Ehkä on turhaa koko pelko — — (Poistuvat majaan).
III KOHTAUS
(Sergius tulee vasemmalta varovasti ympärilleen kurkkien; hiipii
kuulostellen majan seinämää pitkin, sitten oikealle penkin luo; kuulee
askeleita oikealta).
IV KOHTAUS
(Ernst, kiikari kädessä, ja Lucius tulevat keskustellen oikealta).
LUCIUS
Ja pahin on sinulta kuulematta. Kaupungin radioasema on hävitetty
viime yönä perinpohjin. Ja samat salaperäiset voimat ovat rikkoneet
lentokoneet. Jäljellä on vain se ainoa, jolla Sergius on matkalla.
SERGIUS
Täällä ollaan.
ERNST
Nyt jo palannut?
SERGIUS
Meitä ympäröi näkymätön muuri, jonka yli ei pääse lentämälläkään.
ERNST
Kerro.
SERGIUS
Lähestyin Portugalian rannikkoa, sitä kaarteli armeija lentokoneita,
jatkoin matkaa, rannikkoasemat alkoivat syöstä tykkitulta ja koneet
ryhtyivät saartoliikkeisiin alitse, ylitse, kaikkialta — —
LUCIUS
Näkivät koneessasi Huggsin merkit — —
SERGIUS
Pakenin länttä kohti, aioin uskaltautua Ameriikan puolelle. Siellä — —
taivaan ranta paljasti määrättömän ketjun sotalaivoja, jotka alkoivat
tulen. Havaitsin — — jokaisen kannella surisi koneita valmiina lentoon.
Ei ollut mitään keinoa: palasin.
LUCIUS
Miten- on käynyt maailmansodan?
SERGIUS
Mahdotonta saada selvää — —
ERNST
Jo muutamana päivänä ovat hermoni värisseet: jokainen elävä voima maan
pinnalla tulvii tänne, jokainen ilmavirta kohisee tätä saarta kohti;
täällä on maapallon viimeinen näyttämö — —
LUCIUS
Vain pasuunat puuttuvat maailman lopusta.
SERGIUS
Et ole tehnyt mitään. Makailet maissipeltojen liepeillä ja haikailet —
— naistako? Olemmeko epäilleet sinua syystä?
LUCIUS (myrkyllisesti).
Ensi lempi — —
SERGIUS
Ja piru sai kaulaansa oman silmukkansa — —
ERNST (vääjäämättömän käskevästi).
Hiljaa, kätyrit!
LUCIUS ja SERGIUS (väistyvät sivummalle kiertäen vähitellen istumaan
oikealle penkille).
ERNST (itsekseen).
Kun valhe tulee todeksi, lienee kuolema edessä — Mitä auttaa, että
nauran itselleni? Hänen esiliinansa poimut ovat täynnä hämärää lämpöä.
Hänen hiuksensa kiiltävät kuin päivässä läikkyvä meri — — Ja illalla —
— ne ympäröivät hänen kasvonsa ja huulensa kuin kiertää yö keitaan ja
keitaalla lähteen.
LUCIUS
Keitaita ei ole enää, veli hyvä, muualla kuin kuvakirjoissa.
SERGIUS
Etkö kuule, hän opettelee tavailemaan hurskaan lemmen aakkosia — —
ERNST
Te pienisarviset paholaiset, kuka on meistä ollut paheessa suurin?
LUCIUS
Se, joka nyt on menettänyt sarvistansa toisen — —
SERGIUS (kirpeästi).
Neitsyt Maaria ja Unicornus ruusutarhassa — —! (Nauraa ilkkuvasti).
ERNST
Ettekö nähneet hovissani naisten laumaa, jolla oli pukuna Indian
suloisimmat voiteet, huulilla huumausaineet ja lanteilla Veda-kirjojen
lemmentaituruus. He olivat kuumia kuin Avantin tyttäret, herkkiä kuin
dravida-naiset ja riettaita kuin eurooppalaiset kokotit. Kuka oli
meistä siinä turmeluksessa mestari?
SERGIUS
Täytyy myöntää: me muut — — vain jänisten luokkaa — —
LUCIUS (myrkyllisesti).
Pääsimme tuskin lootuskukasta kalkkunakanaan, sinä gaselleista —
elefanttiin saakka — —
ERNST
Muistatteko erästä kilpailua? Leikimme silloin Malatestaa, Riminin
herraa.
SERGIUS
Gaius Manlius surmasi naisen — —
LUCIUS
Ja senjälkeen sinä — —
ERNST
Niin, kuka yksin uskalsi rakastaa samaa naista?
LUCIUS
Catiliina vain ja — — sait sinä yönä arvonimeksesi "Riminin herra".
ERNST (kuin unohtaen muut, särkevällä tuskalla).
Ja minä luulin, että kaikki tuo: sairas itku ja irvokas nauru,
voiteissa kiiltävät naiset, tuo markkinakarja, minä luulin sen kaiken
elämän nautinnoksi. Ja minä jatkoin monin rikoksin ja luonnottomin
teoin, hakien turhaan viimeistä rajaa. (Lyhyt vaitiolo). Mutta nyt — —
nyt se on tullut vastaan — —
LUCIUS
Näivetystautiko?
SERGIUS.
Vai aivojen pehmeys?
ERNST
Aioin turmella veljeni naisen — — kostaakseni. — Niin, niin, naurakaa,
pienet pirut! Omatkin aivoni nauravat, mutta silmäni itkevät. Graciosa
— — Olen valmis tekemään rikoksen hänen tähtensä, en häntä vastaan.
— Hän hyörii täällä vaarasta tietämättä kuin leppäkerttu pienellä
lehdellä. Hänen silmiensä hunaja oli kuin taikalääkettä. Kun luulin
niiden edessä näytteleväni odottaessani sopivaa hetkeä, puhuinkin
totta, sydämestä saakka. Kun ojensin käteni rikokseen, ne alkoivat
vavista, kun tahdoin ryöstää, anelinkin nöyrästi almua — —
SERGIUS
Nyt ei ole enää aikaa haikailla. Ryöstä hänet, pakenemme etelää kohti.
Siellä päin lienee edes taivasta auki — —
ERNST (puoliksi itsekseen).
Hänen itsensä tahtoisin tulevan, käsivarsilleni väsyneenä, heikkona — —
LUCIUS (myrkyllisesti).
Mikä metamorfoosi! Krokodiilista aasiksi — muutamassa päivässä — —.
ERNST (äkkiä, käskevästi).
Menkää. Vartioikaa tarkasti viimeistä konetta. (Antaen kiikarin
Luciukselle). Tähystä herkeämättä merelle.
LUCIUS ja SERGIUS (poistuvat vasemmalle).
ERNST (siirtyy majan ovelle; kutsuen, melkein kuiskaamalla).
Graciosa, tule luokseni — — (Vetäytyy majan seinustalle).
V KOHTAUS
(Graciosa tulee majasta).
GRACIOSA (edeten keskinäyttämölle, huomaamatta Ernstiä).
Kuka kutsui?
ERNST (seinustalta; intohimoisesti).
Vain poika, jonka tämä paratiisi on humalluttanut — —
GRACIOSA
Hiljaa — — isä lepää tuolla, kovin väsyneenä.
ERNST (edeten Graciosaa kohti; ojentaen anovasti käsivartensa).
Hedelmäinkorjuu on tulossa — —
GRACIOSA (väistyen kuin pahaa aavistaen oikealle; kylmästi).
Raakiloita ovat vielä — — melkein kaikki — —
ERNST (ottaen Graciosaa kädestä ja vetäen häntä puoleensa, jolloin
Graciosa irtautuessaan joutuu istuman penkille).
Maissipellot ovat tuleentuneet. Mitä teemme niille?
GRACIOSA
Ne palavat ja varisevat. Autiolla saarella ei ole korjaajaa.
ERNST (heittäytyen polvilleen Graciosan eteen, palavasti).
Sinä olet maissintähkä ja minä olen ohdake, sinä olet kaunis ja minä
olen voimakas, sillä minä rakastan sinua.
GRACIOSA (nousten, edeten keskinäyttämölle).
Poistu!
ERNST (seisoo hetken vaiti, synkkänä ja pahaa ennustavana;
tukahtuneesti).
Ketä rakastat?
GRACIOSA
Veljeäsi, sen tiedät.
ERNST
Hän on unohtanut sinut, ei ole tullut.
GRACIOSA
Varo häntä, sillä hän tulee.
ERNST
Eurooppa on sodassa. Siihen helvettiin hän on menehtynyt, kuollut.
GRACIOSA
Minulle jää tehtäväni: surra häntä, halveksia sinua.
ERNST (katkeruudesta raivoon saakka).
Niinkö? Olkoon. Puhuin totta ensi kerran elämässäni, sain palkaksi
houkon osan. Ensi kerran pyysin ja rukoilin pelastusta turmeluksesta,
pidin maan hedelmää myrkkyä parempana — — mikä inhimillinen erehdys
näin — — epäihmiselle. Oikein. Miksi linnunnokalla piipittää, kun on
luotu raatelemaan. Miksi seurata koirana rakastetun askelten jälkiä,
kun on luotu ryöstämään.
GRACIOSA
Sitä et uskalla.
ERNST (nauraen katkerasti).
Uskallus on silloin parhain, kun ei ole enää mitään uskallettavaa.
Nyt on jäljellä vain kosto sille miehelle, joka on kaikessa minua
onnellisempi — —
GRACIOSA (etääntyen).
Mitä aiot?
ERNST
Olemme saarretut taivasta myöten pohjoisen ja lännen puolelta, vien
sinut etelään ja hautaan sinut maailmalta.
GRACIOSA
Isä! Isä!
VI KOHTAUS
(Huggs tulee majan ovelle).
HUGGS (nähdessään Ernstin tarttuvan Graciosaan; Ernstille).
Mitä teet, kurja? Niin oli teeskentelyä kaikki sinun nöyryytesi.
ERNST (katkerasti).
Se oli liiankin totta — — Huggsin pojalle.
HUGGS
Luulin, että tässä paratiisissa kiusaajakin muuttuisi enkeliksi. Mutta
ei! — Herätä täytyy tästäkin viimeisestä unesta — —
ERNST (keskeyttäen).
Jo onkin aika. Luulitko sinä, että saisit maata hyvien tekojesi
jälkeen? Miltähän näyttävät nyt Euroopan vedenjakajat? Ne syöksevät
Välimerta ja Atlantia kohti inhimillisen kurjuuden jätteitä, tuhkaa ja
verta. Toinen maailmansota.
HUGGS (lyötynä; Graciosalle).
Luuletko, että — se alkoi — —
GRACIOSA (kääntyy neuvottomana poispäin).
HUGGS (kauhistuneena).
Tiedättekö jotain? (Kulkee oikealle, lyyhistyy penkille).
ERNST
Huggsin määräyksen sanamuotohan oli valmis! Etkö muista?
GRACIOSA
Lakkaa, etkö näe, että hän menehtyy — —
HUGGS
Lyö, lyö vieläkin. Teet oikeutta ensi kerran elämässäsi.
ERNST
Ja Huggsin oikea poika auttoi isäänsä — —
HUGGS
Robert on estänyt sen, hänen on täytynyt se estää — —
ERNST
Oletko käynyt höperöksi, vanhus? Etkö muista: minä, minä olen poikasi.
Tässä on kaksi syyllistä ja minä otan toiset puolet, kuten pojalle
kuuluu
HUGGS (väsyneesti).
Sano kaikki, et liikaa sano.
ERNST
Tiedätkö mitä? Minun kätyrini sytyttivät telakkasi tuleen ja raivon
sinuun.
HUGGS (kuin keventyvin mielin).
Ei siis työväki?
ERNST
Minun käskystäni sait lyijyä olkaasi, jotta määräys lähtisi sitä
varmemmin.
HUGGS
Graciosa — — Älkää salatko minulta — — Onko Gertrud elossa?
ERNST
Toivottavasti. Se oli sattuman temppu, ei meidän; — Pääasia on,
että meidän laskumme ovat nyt selvät. (Graciosalle, tätä lähestyen,
tarkoittavasti). Tästä alkaen toimin vain omaan laskuun.
VII KOHTAUS
(Sergius ja pian hänen jälkeensä Lucius tulevat vasemmalta).
SERGIUS (osoittaen taivaalle).
Katsokaa! Taivas välkkyy. Lounaisesta koiliseen kiertää taivasta
lukemattomien lentäjien ketju — —
ERNST (katsottuaan taivaalle).
Pilvetöntä tyhjää, en näe mitään — —
SERGIUS
Odota. Se on nousemassa auringon eteen kuin määrätön pilvi.
LUCIUS (tullen taka-alalta kiikari kädessä).
Nyt ollaan maailman lopussa tai alussa. Ilmojen laitumilla käyvät sudet
ja lampaat samassa laumassa — —
GRACIOSA
Isä, minä aavistan: Robert on tulossa!
ERNST (Luciukselle).
Mitä tiedät?
LUCIUS
Keskellä lentävät Huggsin koneet, vasemmalla sivustalla nähtävästi
Englannin koko lentolaivasto.
ERNST (tempaa kiikarin Luciukselta, siirtyy taka-alalle; katsoo
kiikarilla taivaalle).
SERGIUS (Luciukselle).
Katso, jo näkyvät — —
LUCIUS
Kummallinen kurssi! Yhä ylemmäksi nousevat. Suunta ei ole tänne — —
GRACIOSA (Huggsille).
Kuule, kuin kaukainen soitto.
LUCIUS (iroonisesti).
Maapallon asujamisto taitaa muuttaa taivaaseen — —
SERGIUS (vieden Luciuksen erikseen).
Meidän on aika paeta.
ERNST
Saksan ja Italian — — kaikkien suurvaltain merkit etenevät oikealla
sivustalla. Argentiinan aurinkomerkit päättävät ketjun, ja Chilen
koneet lentävät kärkenä niiden edessä. (Katkerasti). Kansat lentävät
kuin muuttolinnut.
HUGGS (itsekseen).
Siis ei ole sotaa.
ERNST (Luciukselle ja Sergiukselle).
Pojat, kone käyntiin. (Lucius ja Sergius vasemmalle).
ERNST (Huggsille).
Lie sota tai rauha: viimeinen isku on vielä antamatta
GRACIOSA (katsoen taivaalle).
Sataa — — sataa — - kuin läikkyvät laineet auringon alla — — Punaista,
valkoista! (Vieden Huggsin keskelle näyttämöä). Katso, pienten leijojen
huikaiseva leikki — — määrätön lauma, pilvi pilven jälkeen — —
HUGGS
Odota, nyt saamme tietää jotain.
GRACIOSA
Ne leviävät saaren kaikkia rantoja kohti — — (Samassa leijailee
ylhäältä näyttämälle paljon punaisia ja valkoisia lappuja, niin että ne
muuttavat koko näyttämän pinnan kuin kukkien peittämäksi).
ERNST
Taitaa tulla rakkauskirjeitä morsiamelle. Tahdonpa nähdä. (Ottaa pari
lappua, ryhtyy lukemaan).
HUGGS (ottaa lapun; yritettyään lukea, kuin sokaistuneena).
En näe, en osaa — —
GRACIOSA (on polvistunut maahan, kokoo lappuja pivonsa täyteen; lukee
hetken; riemastuen).
Robertin nimi! Suurin kirjaimin Robertin nimi. Hän elää — —
ERNST
Kuunnelkaa. (Lukee; kylmästi, varmasti). "Kaikilla rajoilla seisoivat
vastakkain kansakuntain sotavoimat. Huggsin, ihmiskunnan vihamiehen,
viimeinen käsky saapui. Sodan julistukset värisyttivät ilmaa. Rintamat
saivat etenemiskäskyn. Kaiken hävitys oli tulossa. Silloin, ensi kerran
ihmiselämän aikana, kuului huuto armeijasta: emme taistele! Se huuto
kaikui ja nousi, se paisui, kiersi juoksuhaudat, täytti linnoituksen
holvit, se lauloi merten pohjassa, nousi pilviin ja vaiensi maailman
äänet rauhaan ja lepoon. Kaikki kansat ovat yhtyneet. Maailmassa on
rauha. Yhteishyvän tehtaissa kiiltävät koneet ja laulavat vauhtipyörät.
Ihmiset iloitsevat ylimmästä alimpaan, sillä 'minä omistan' on
paljastunut valheeksi. Huggsin orjat ovat tulleet vapaiksi. Mutta
kansakuntain tuomioistuimen eteen vaaditaan tänä päivänä Huggs,
ihmiselämän turmelija, sekä hänen poikansa Ernst, murhapolttaja,
sisarenmurhaaja, kolmannen vuosituhannen Juudas — —"
HUGGS
Gertrud! Viimeinen toivoni — — (Vaipuu penkille).
ERNST (nauraa hohottavasti, antaa lapun pudota maahan).
Oikein, Juudas. Mutta kuolee toisin. Tämä Juudas nousee pilviin
Kristus-veljensä maallisen morsiamen kanssa ja syöksyy mereen,
rakastaen toivottomasti vielä viime hetkellänsä. (Syöksyy, nostaa
Graciosan syliinsä, lähtee kantamaan häntä vasemmalle; samassa kuuluu
vasemmalta nousevan lentokoneen surina, pysähtyy, päästää Graciosan
sylistään). He lähtivät, pettivät mestarinsa. Tottakai oli suurella
Juudaksella pieniä oppilaita. (Ottaa Graciosaa kädestä aikoen viedä
häntä oikealle). Tule, hetki on tarpeeksi.
HUGGS (nousee viimeisin voimin, asettuen tielle).
Surmaa sitä ennen isäsi — —
ERNST (nauraen halveksivasti).
Isänikö? — Pois tieltä! (Aikoo lähteä)..
VIII KOHTAUS
(Robert tulee taka-alalle oikealta).
ROBERT
Olen tullut teitä hakemaan.
GRACIOSA (kulkee kuin viimeisin voimin hänen luokseen).
ERNST (joka on perääntynyt vasemmalle).
Ryysyläistenkö tuomiolle?
ROBERT