language: Finnish
IHMISTEN KAPINA
Kolminäytöksinen draama
Kirj.
LAURI HAARLA
K.K:N juhlaohjelmakirjasia N:o 8
Helsingissä,
Kulutusosuuskuntien Keskusliitto,
1927.
HENKILÖT.
HUGGS, BERTHA, ROBERT, ERNST, GERTRUD, GRACIOSA, STRAUM, KARL FIILIP,
TOM, FOX, HEAD, COX.
Työläisiä, ministereitä, liikemiehiä ja 'Catiliinan poikia'.
Tapahtuu eri maanosissa kolmannen vuosituhannen alussa jälkeen
Kristuksen syntymän.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Näyttämö.
Huggsin työhuone, muodoltaan puolipyöreä. Vasemmalla ja oikealla on
sininen seinämä siten, että vasemman puolen muodostaa auki vedettävä
verho, jonka takaa näkyy sivunäyttämön pylväistöä. Näyttämön takaseinä
on ruskea. Mutta sen keskellä on kattoon saakka ulottuva musta verho,
jonka takana on jälleen puolipyöreä purppuranpunainen komero. Täällä
on maalaus nuoresta, viehkeästä naisesta. Kuvan alapuolella on tumma
alttari kultaisina ja kimaltelevina ornamentteineen ja tämän edessä
polvistumisjakkara. Verhon molemmin puolin oleva ruskea seinämä on
vasemmalta puolelta kapeampi kuin oikealle päin, joten myös seinämän
siniset osat ovat erilaajuiset. — Permanto kohoaa molemmin puolin
askelmittain ylemmäksi muuta näyttämöä. Oikealla seinämällä seisoo
kolme jykevää ja loisteliasta nojatuolia siten, että yksi niistä on
ylimpänä ja kaksi pienempää sitä alemmalla askelmalla. Taustaverhon
oikealla puolella on korokkeella suuri jalustalla seisova pallokartta,
jota kiertää pyrstöänsä tavoittava jättiläiskäärme. Sen vasemmalla
puolella, samoin korokkeella, on korkeahko musta pöytä, joka on täynnä
radio- y.m. koneita torvineen ja laitteineen. Vasemmalla etualalla
on pieni pöytä sohvineen. Etualalla, melkein keskinäyttämöllä, on
korokkeella Huggsin työpöytä. Katto on kupoolin muotoinen lasiholvi.
Valo tulee holvin yläosista. Mitään ikkunoita ei ole. Samoin oikealla
olevat ovet katoavat seinään.
I KOHTAUS
HUGGS trustimagnaatti, istuu työpöytänsä ääressä. Hän on noin
50-vuotias, laiha, parraton ja leveäotsainen mies. Kyynärpäät ovat
painetut pöytää vasten, ja tarmokasta leukaa tukevat yhteen painetut
nyrkit. — Pari kertaa haroo käsi pehmeitä, ohentuneita hiuksia, jotka
näyttävät kerran olleen vapaasti aaltoilevat ja tuuheat.
Hänen yllään on laaja, pitkä viitta mustine, vahvoine punontavöineen.
Hetken hiljaisuus. Takaseinän verho avautuu hitaasti. Tämän tapahduttua
lyö jostain kello kahdeksan kertaa, kirkkaasti ja voimakkaasti.
Lyöntien kestäessä komero aste asteelta valaistuu tullen lopulta
häikäisevän kirkkaaksi.
Huggs elostuu, hymyilee, siirtyy taka-alalle, astuu komeroon nousevalle
portaikolle, polvistuu jakkaralle ja painaa otsansa alttarin reunamaa
vasten. Sitten hän ottaa alttarin vierellä seisovasta maljakosta
vihreitä oksia ja punaisia kukkia ja sirottaa ne alttarille. Vaipuu
jälleen kuin rukoukseen.
II KOHTAUS
(Oikealta ilmestyy etualan korokkeelle Bertha, Huggsin puoliso, noin
40-vuotias, piirteiltään säännöllinen, mutta hipiältään kellertävän
näivettynyt ja katkerailmeinen nainen).
BERTHA (tukahtuneella äänellä; hieman epävarmasti).
Hyvää huomenta. (Siirtyy alemmalle askelmalle; kylmän uhmaavasti).
Hyvää huomenta!
HUGGS (nousee yllätettynä, katsahtaa vaivautuneena ja sammuttaa
komerosta kaiken valon, jolloin, hänen kääntyessään, verhot samalla
sulkeutuvat; jäätävän kylmästi).
Eikö minua totella?
BERTHA (ivalla).
Tiedän kyllä, ettei ole sallittu kuolevaisen astua tähän kammioon,
silloin kun maailman herra suorittaa aamuhartauttaan —
HUGGS (keskeyttäen; jäykästi).
Juuri niin on käskyni.
BERTHA (kiihtyen).
Mutta eläväin hätä lienee enemmän kuin vainajasta maalattu madonnan
kuva. Tulin poikamme tähden — — (viitaten komeroon) ei tuon tuolla,
näyttelijättären, vaan meidän —
HUGGS (keskeyttäen).
Siihenkään ei ote sinulla lupaa. Kuitenkin — — (viittaa Berthan
istumaan).
BERTHA (mennessään kohti vasemmanpuolista sohvaa; pysähtyy, lähestyen
Huggsia).
Hän tuli kuin kerjäläinen, sairaana ja synkkänä (Siirtyy seuraavan
repliikin aikana sohvalle istumaan).
HUGGS
Niin, luultavasti — — irstailun jäljet kasvoilla.
BERTHA
Väärin, Ernst ei ole irstailija — — se on nuoruuden kevytmielisyyttä ja
— —
HUGGS
Mielenvikaisuutta.
BERTHA
Se on Kruppien ja von Bohlen und Halbachein ylpeätä verta, joka on
tottunut kiertämään valtoimesti — — mutta jonka sinä olet tyrehdyttänyt
— —
HUGGS
Hän sai kahdessa maanosassa kolme palatsia käytettäväkseen ja lauman
entisiä prinssejä ja rikkaitten isien hulttiopoikia hoviväekseen. Se
riittää.
BERTHA
Päästä hänet puheillesi — —
HUGGS
Tämänkin keskustelun aikana on tuhansien kunnon miesten kohtalo saanut
odottaa turhaan — — täyttymystä — —
BERTHA (myrkyllisesti).
Ja nuoruuden rakastettu huokauksia. (Kiihtyen kateellisen vihaan). Ja
hänen poikansa Robert aamutervehdyksiä, joita vievät merien taakse
laivat ja lentokoneet, kaapelit ja lennättimet — — (Nousee). Kaikki
ilmakerrokset värisevät, jotta vallanperillinen saisi joka aamu
tuoreita todistuksia isänsä rakkaudesta, (Viitaten jälleen kohti
verhoa) yhtä tuoreita kuin nuo joka-aamuiset viheriät lehvät vainajille
— —
HUGGS (julmistuen).
Vaikene!
BERTHA (painuen jälleen istuimelleen; anovasti, melkein nyyhkien).
Sano, selitä kerran, miksi Robert saa sen kaiken — —
HUGGS (poikaansa muistaen; muuttuen kokonaan, kuin yksikseen).
Niin, Robert — — (Painaa työpöytänsä reunamalla olevaa nappulaa;
melkein hätäisesti). Tahtoisitko poistua — — Kutsuin Foxin tänne.
BERTHA (nousten).
Nyt en pelkää edes Huggsin kuuluisaa varjoa. Vastaa — — (Siirtyy
työpöydän luo).
HUGGS (jälleen kuin poissa-olevana).
Hän on päämäärä ja täyttymys.
III KOHTAUS
(Fox oikealta. Hänen silmänsä ja kulmallisensa ovat synkät ja
koleat. Kasvot ovat uurtoja täynnä. Otsa on matalahko. Tulee sangen
hermostuneen näköisenä).
HUGGS (Foxille tähän katsomatta).
Poikani? Yhäkö Azoreilla?
FOX (epätietoisena).
En luule — —
HUGGS (katsahtaen tuimasti Foxiin).
Mitä? Täällä ei luulla mitään, täällä tiedetään — — (Viitaten Foxia
menemään). Hae Angran aseman aamutieto.
FOX (poistuu oikealle).
BERTHA (on katsellut katkerin ilmein työpöydältä ottamaansa kuvaa;
äkkiä).
Miksi ei koskaan seiso pöydälläsi Ernstin kuva tai edes Gertrudin? Mitä
hän on rikkonut? Tyttären-rakkaudellaanko? (Hysteerisen tolkuttomasti).
Niinpä kai — — silläpä kai — — aroilla lapsen-huulillaan. (Jälleen
syyttävästi). Niin, niin, hänen yksinäisyyden kalvettamat kasvonsa ja
— — Ernst raukan levoton toivottomuus syyttävät isäänsä ja siksi — —
(Laskee kuvan pöydälle kuin inhoten).
HUGGS
Yhdet aivot ja yksi maailma. Se on tämän vuosituhannen harmoniaa.
Maapallosta ei riitä osaa kahdelle eikä kolmelle.
BERTHA (katkeran murheellisesti).
Eikö sydämessä voi riittää lämpöä — —
HUGGS (lujasti).
Siinä riittää oikeutta. Ja siksi juuri on Robert kykenevä kerran
sanomaan: minä omistan maailman.
BERTHA
Oletko varma, että voit sen jokaisen leveysasteen testamenttiisi
merkitä?
IV KOHTAUS
(Fox tulee oikealta).
HUGGS (kääntyen. Foxin puoleen; melkein leikillisesti).
Fox, sinä olentoni uskollinen varjo, todista — — (Berthalle). Katso,
olen näivettyvä vanhus, mutta mitä pitemmälle ehtii ilta, sitä
kauvemmaksi ulottuu varjoni, minun valtani rauhoittava varjo. (Kuin
näkynä). Se luikertaa rajasta rajaan ja syö kohta omaa pyrstöänsä
maapallon toisella puolella. (Viitaten pallokarttaan). Katso!
(Foxille). Onko tämä totta, Fox? (Foxin kumartaessa, lyhyesti,
rauhallisesti Berthalle). Mene. (Berthan kulkiessa oikealle,
huomattavan lempeästi). lähetä Gertrud luokseni — — tervehtimään.
BERTHA (poistua oikealle).
HUGGS (Foxille).
Puhu.
FOX (hermostuneena).
Maissisato on korjattu — —
HUGGS (hieman kärsimättömästi).
Mitä Robertista?
FOX
Hänestä ei koko Angra ja Terceira tietänyt mitään — —
HUGGS (kylmästi).
Lakkoko? Kapinako?
FOX
Kaikki on rauhallista — —
HUGGS (katsoo kummissaan Foxiin; taputtaen olalle, rohkaisevasti).
Noo, parhain Fox — — vapiseeko minun oikea käteni?
FOX
Sisarsaarelta, Graciosalta, sain hälyyttävän uutisen — — Robert herra
oli noussut koneella Atlantille, "Huggs III:lla" nimittäin, ja mukana
oli ollut joku — — nainen —
HUGGS (nauraen). Fox parka — — toki 30-vuotias mies saa lentää vaikka
paholaisen kanssa, saatikka naisen — —
FOX
Mutta perässä oli noussut ilmaan kokonainen laivue eikä ollut sen
siivissä Huggsin merkkiä, vaan _Unioonin_.
HUGGS (hämmästyneenä).
Unioonin koneita — — Robertilla?
FOX
Ja suunta on tänne!
HUGGS (ihastuneena).
Saapuisiko hän kotiin? (Foxille). Nopeasti. Ota yhteys. (Saattaa Foxin
konepöydän luo). Laske tarkkaan. Tahdon kuulla — —
FOX (panee päähänsä kuulotorvet ja ryhtyy etsimään radio-yhteyttä).
HUGGS (edeten etualalle).
Nyt on tarpeen oikea aaltopituus — — Unioonin merkki? — (Lyhyt
vaitiolo). Nyt tiedän! Hän on vallannut Unioonin lentokonetehtaat
Lissabonissa ja Kairossa — — ja tuo tuliaislahjaksi voitetun laivaston
isälleen. (Painaen erästä työpöydän nappuloista). Mutta — — olenpa
minäkin hänelle juhlan valmistava. (Siirtyy Foxin luo, kiireesti ja
iloisen uteliaana).
V KOHTAUS
(Oikealta taka-alalta tulee Cox, hiilikaivosten johtaja. Hän on puettu
tummanruskeaan työpukuun, päässä paksusankaiset ja tummakehyksiset
silmälasit).
HUGGS (Coxille).
Kaikissa kaivoksissa on tänään vapaapäivä.
COX
Ilmoitan. (Aikoo poistua).
HUGGS
Ja vielä: Azorien saarilla pantakoon toimeen kaikilla viljelysalueilla
juhlia poikani kunniaksi. Ja Graciosalla: jaettakoon saaren maissisato
ilmaiseksi väestölle.
COX (kumartaa; poistuu).
HUGGS (siirtyy istumaan työpöytänsä ääreen).
VI KOHTAUS
(Tom, hovimestari, oikealta. Hän on sangen koomillinen ilmestys. Hänen
kasvoillaan on "viimeisen jälkeläisen" houna leima. Ja hän on puettuna
värilliseen hännystakkiin. Kaulassaan hän kantaa mustassa nauhassa
ylen suurta arvonmerkkiä, mitalia, jonka aiheena on maapallon kiertävä
käärme. Hänellä on kädessään laaja paperi).
TOM (alkaen tärkeänä lukea).
Puheille pääsyä anovat seuraavat lähetystöt ja edustajat: Pennsylvanian
öljykenttien työläislähetystö. Kansainvälisen tukkukauppiasliiton
lähetystö, Etelä-Amerikan timanttikaivosten lakkokomitea — —
FOX (sanelee konelaitteeseen).
Mitä tietoja antaa Robert Huggs isälleen?
HUGGS (Tomille).
Odota. (Siirtyy Foxin luo).
TOM (käännähtää närkästyneenä oikealle etualalle).
FOX (vetäytyen sivuun).
Kuunnelkaa.
ROBERTIN ÄÄNI (hetken hiljaisuuden jälkeen; hitaasti, kirkkaan
kuuluvasti).
Olen matkalla isäni luokse. (Hetken vaitiolo). Tahtoni on rautaa.
Maailma muuttuu. Sen kohtalo riippuu sinusta ja minusta.
HUGGS
Kuulitko? Hänestä ja minusta. — Hän aikoo jotain — — (Kuin hätkähtäen).
Maailma muuttuu? Mitä hän sillä tarkoittaa? Kysy!
FOX (siirtyy nopeasti pöydän ääreen, liikuttaa kojeita; samalla kuuluu
torvesta raikas, terveen voimakas naisäänen nauru).
TOM (Puoliksi itsekseen; pedanttisen närkästyneesti).
Nainen nauraa — — täällä?
HUGGS (rehevän riemuitsevasti). Silläkö tavalla? Naisen nauru on
muuttanut maailman aina — — (Tomille). Hovimestari, tänä iltana
näyttelevät kaivosalueen teatterit vapaasti kaikille.
TOM (kumartaen; yhä hieman närkästyneenä).
Käskyn mukaan. Mutta — — saako jatkaa? (Jatkaa lukuaan). Italian
parlamentin puhemies, Saksan pääministeri ja Argentiinan presidentti.
— Ja tässä — — (Ojentaen käyntikortin). Erittäin suositeltava,
eurooppalaisten piirien suosikki, suuret päämäärät — —
HUGGS (lukee kortista).
Karl Fiilip, viimeisen keisarin jälkeläinen suoraan alenevassa
polvessa! — (Naurahtaen). Onpas siinä. Mutta — — tänä päivänä on syytä
ilonpitoon. Se herra tulkoon. Muut odottavat.
TOM (poistua oikealle).
VII KOHTAUS
(Gertrud, Huggsin tytär, tulee oikealta. Hän on sangen nuori,
heiveröinen neito. Kasvojen ilmeet vaihtuvat sairaalloisen herkkinä ja
arkoina).
GERTRUD (lähestyen isäänsä takaapäin; arasti).
Isä, sain luvan tulla suutelemaan — — hyvää huomenta — —
HUGGS (suutelee iloisena tytärtään, vieden hänet vasemmalle istumaan).
Robert tulee kotiin.
GERTRUD (kuin muistellen, säikkyen).
Se peloittava poika — —
HUGGS
Vai poika — — suuri ja peloittava, jotta sinun ei tarvitsisi koskaan
peljätä mitään.
GERTRUD
Koskaan? Minä saan peljätä aina. Etkö usko? Kun en illalla saa unta,
tulee sellainen paha Pelko suuripäisine poikineen, jotka kuiskivat
nurkasta nurkkaan ja tanssivat lepattavin korvin. Kun sytytän valon,
ne katoavat huoneesta, mutta vinkuvat ja kitisevät ikkunain edessä
pimeässä yössä. Sitten ne vonkuvat lankoja pitkin ja sähisevät katujen
yläpuolella sähkövalojen ympärillä.
HUGGS (huolestuneena).
Olet todellakin liian yksinäinen. Sinun pitää päästä matkoille.
Kukkivan agaven maahan, sinne me teemme huvimatkan! Siellä, välkkyviä
kanavia pitkin, ohi uivien puutarhojen — —
GERTRUD
Ei, ei, isä, ei minnekään, kaikkialla on onnettomuuksia. Minä aavistan
ne kaikki. Kyllä tiedän, mitä kaivoksissa tapahtuu — — Ja aina, joka
päivä saan peljätä Austraalian paimentyttöjen puolesta. Ne kuolevat
koska tahansa kuumuuteen ja janoon, kun dingolaumat ja heinäsirkat
hävittävät ruohon ja lähteet. — (Lyhyt vaitiolo; katsoo äkkiä isäänsä
suoraan silmiin; hätkähtäen, loitoten). Ja sinun silmistäsi osaan kyllä
lukea, koska alkaa sota, missä tahansa — —
VIII KOHTAUS
(Karl Fiilip tulee vasemmalta Tomin avatessa hänelle verhoa. Hän on
puettu puoliksi fantastiseen upseerin pukuun. Rinnalla loistaa eräitä
kunniamerkkejä).
FOX (ottaa hänet vastaan, keskustelevat taka-alalla muutaman sanan).
HUGGS (keskeyttäen Gertrudin sanatulvan).
Mutta kun Robert tulee, saat iloista seuraa. Hän tuo mukanaan tytön,
joka nauraa — —
GERTRUD
Nauraa? Onko se hänen morsiamensa? (Innostuen, lapsellisesti). Niin,
niin, sellaisia morsiamia kyllä on — —
HUGGS
Tottakai — ja nauraa ne osaavat kaikki — — (Nousee; kääntyy Karl
Fiilipin puoleen). Tyttäreni — Karl Fiilip.
GERTRUD (isälleen; lapsellisen huvitettuna).
Eikö sillä herralla ole sukunimeä lainkaan?
KARL FIILIP (närkästyneen ylpeänä).
Minun suonissani virtaa Hohenzollernien ja Habsburgien verta.
GERTRUD (nousten; nauraen).
Miten peloittavia nimiä — — (Poistuu isänsä saattamana oikealle).
KARL FIILIP (Gertrudin mennessä hänen ohitseen; puoliksi imarreltuna).
Ooh, neiti — —
HUGGS (palaten; viitaten Karl Fiilipiä istumaan sohvalle; siirtyen
samalla pöytänsä ääreen).
Entä ammatti?
KARL FIILIP (ylpeästi).
Olen kruununprinssi.
HUGGS (huvitettuna).
Minkä kruunun?
KARL FIILIP (varmana asiastaan).
Sen, joka — — satakunta vuotta on ollut kätkettynä maan poveen — —
minua varten, sen laillinen perijä olen minä.
HUGGS (iroonisesti).
Niinkö?
KARL FIILIP
Ettekö usko? Minulla on isäni testamentti. (Ottaa taskustaan esille
kellastuneen paperin).
HUGGS
Fox, miten noteeraisit pörssissä tuon kellastuneen paperin?
FOX
Nollalla.
KARL FIILIP (ponnahtaa pystyyn).
HUGGS
Kuulitteko? Nollalla.
KARL FIILIP
Miten uskallatte? Minulla on takanani puolue. Wilhelm II:n ja Frans
Josefin valtakuntain valtiovalta kuuluu minulle. (Yhä innostuen). Te
voitte toteuttaa oikeutta maailmassa, jos — —
HUGGS (kuivasti).
Valtiota ei ole enää olemassa, nuori mies.
KARL FIILIP
Kuinka? Mikä sitten on, jos ei — —
HUGGS
Fox, selitä. (Siirtyy työpöytänsä luo ja täältä taka-alan korokkeelle
verhon luo).
FOX (Karl Fiilipille).
Vetoan hänen omiin sanoihinsa: 'Minä omistan ja kaikki muu omistetaan
minun kauttani', on hän joskus itse sanonut. Toisin sanoen: Hän on
valtio.
KARL FIILIP (joutuen kuohuksiin).
Vain aurinkokuningas kykeni kerran sellaista sanomaan — —!
FOX
Uusi aurinko! — Hän on tehnyt itse itsensä keisari-isienne
vallanperijäksi, niinkuin he kerran anastivat Caesarien ja augustusten
vallan. Niillä miehillä oli tahto meidän tahtoamme myöten, mutta
heikommat aivot. Caesarit panivat miekankärjen maalaispohattain
kurkulle ja ottivat rahan ja vallan. Teidän esi-isänne lennättivät
ruudilla ilmaan pikkupohatat ritarilinnoineen ja tulos oli sama. Mutta
trustimagnaatti! Hän käy päivästä päivään hyödyllistä sotaa, jota
sanotaan kaupaksi, ja ostaa voitolla työn ja raaka-aineen, kiväärit
ja myrkkykaasut, ihmishengen, maat ja meret. Ja tuloksien tulos?
Edeltäneitten maailmanvaltojen yhteenlaskettu summa, trustien trusti
(Viitaten pallokarttaan). Maapallo!
KARL FIILIP (sopertaen).
Sehän on kuin — — runoutta.
HUGGS (taka-alan korokkeelta; puoliksi itsekseen).
Se on kolmannen vuosituhannen ainoata runoutta. (Kuin väsähtyen, kuin
tahtoen peittyä mustan verhon laskoksiin). Se on niiden runoutta,
jotka saivat haudata nuorena onnensa, kuin olisivat haudanneet
suloisen rakastettunsa ruumiin ja saaneet korvaukseksi vain kamppailun
kauneuden. (Astuu portaikolta keskinäyttämölle; Karl Fiilipille,
asiallisen tarmokkaasti). Ja siksipä juuri: Tulitte vuosisadan verran
liian myöhään, Karl Fiilip.
IX KOHTAUS
(Tom tulee vasemmalta).
TOM (virallisen tärkeänä).
Argentiinan presidentti vaatii pikaista keskustelua. Hänen maansa on
vararikon partaalla. Saksan ja Italian edustajat uhkaavat toisiaan
sodalla. Ja tukkukauppiaat vaikeroivat konjunktuurien kurjuutta.
(Kärsimättömän halveksivasti). Koko odotushuone on kuin — —
lakkolaisten Kokous!
HUGGS
Hyvä. Avaa verhot.
TOM (avaa vasemmanpuolisen seinäverhon; poistuu).
HUGGS (puoliksi itsekseen;)
Tahdonpa tuntea vielä kerran valtani määrän, ennenkuin jätän sen
poikani käsiin — — Fox, alkakaamme.
FOX (istuu oikeanpuoliseen nojatuoliin).
HUGGS (Karl Fiilipille).
Te, herra, katselijaksi. (Istuutuu ylimpään tuoliin).
KARL FIILIP (istuu kummastellen vasemmalle sohvalle).
X KOHTAUS
(Presidentti, romaaninen tyyppi, tulee vasemmalta).
TOM (vasemmalla; presidentin tullessa).
Argentiinan liittovaltion presidentti!
PRESIDENTTI (kiireesti; synkästi).
Meidän on pakko tiedustaa ehtojanne. Olemme vaikeansa asemassa.
HUGGS (iroonisen kohteliaasti).
Kuinka? Ja juuri puolustitte kunnialla aurinkolippuanne Chileä vastaan.
PRESIDENTTI
Tosin emme menettäneet rauhassa palastakaan maata —
HUGGS
Siitä voisitte oikeastaan kiittää minua.
PRESIDENTTI (peitetyn katkerasti).
Sodasta vai rauhasta?
HUGGS
Kummastakin. Sota käytiin ja rauha tehtiin Chilen taholta määräysteni
mukaan.
PRESIDENTTI
Sen tiedämme ja siksi olen täällä. Sota tyhjensi valtiorahastomme,
olemme vararikon partaalla.
HUGGS (yhä iroonisesti).
Heinäarojenne yläpuolella mittaavat ilmaa jättiläiskotkat, ja nyt
— — käytätte melkein piskuisen kolibrin kieltä. Eivätkö kuuluisat
järvenne tuota enää suolaa? Maanne on vilja-aitta ja hedelmäparatiisi —
vientimaa. Arvioitte tilanteen liian synkästi, luulen — —
PRESIDENTTI
Euroopan parlamentit ovat säätäneet viljakauppaamme vastaan
luonnottoman korkeat suojelustullit — —
HUGGS (keskeyttäen).
Asiamiesteni lahjomisjärjestelmä — — nerokas! Myönnättekö?
PRESIDENTTI
Emme kykene kilpailemaan Venäjän kanssa, joka on Saksan-liitollaan
saavuttanut edulliset kauppasopimukset.
HUGGS
Syy on tunnustettava, jos ei ole syytä sitä salata. Myönnän: olen
syyllinen siihenkin liittoon.
PRESIDENTTI (ivallisen katkerasti).
Niin, minullakaan ei ole mitään syytä salata maani vaikeata asemaa sen
aikaansaajalta. Mutta yhtä avoimesti rohkenen ilmaista senkin, ettemme
perikadossakaan myö vapauttamme.
HUGGS (iskevästi).
Herra presidentiltä on jäänyt huomaamatta eräs tärkeä seikka:
valtiorahastossanne on tällä hetkellä rahaa pyörein luvuin kolmesataa
miljoonaa kultapesoa. Minulla on hallussani viidensadan miljoonan
arvosta sitoumuksia, jotka voin vaatia täytettäväksi esimerkiksi —
huomenna. Mikä on silloin asemanne? Konkurssihuutokaupan vasaramies.
PRESIDENTTI (kauhistuneena; hermostuneesti liikehdittyään).
Mikä on tarkoituksenne?
HUGGS
Taivuttaa teidät järjestelmääni, jota ilman maailma sortuu. — Paavit
rakensivat kerran Pyhän Pietarin kalliolle vatikaanin, jonka valta-aate
pyyhkäisi olemattomiin Euroopan valtakuntain rajat. Nyt, herra
presidentti, askel eteenpäin: maanosien väliltä kiinanmuurit maahan,
puhumattakaan pikkuvaltioitten sammaltuneista aitauksista — —
PRESIDENTTI
Mitä vaaditte?
HUGGS
Minun asiamiehen! valtiopankkiiriksenne. Ja lisäksi: hallussani
olevia sitoumuksia vastaan luovutatte minulle Tucumanian sokerin
viljelysalueet.
PRESIDENTTI
Silloinhan — — Unioonin sikäläiset sokeritehtaat jäävät vaille
raaka-ainetta — —
HUGGS (painokkaan merkitsevästi).
Siksipä juuri..
PRESIDENTTI
Ja suuret työläisjoukot leivättömiksi!
HUGGS (persoonallisen välittömästi).
Kuka täällä voi välttää kärsimystä — — -suuret tai pienet? Eikä ole
siihen syytäkään, se tulee kuitenkin — — Suostutteko?
PRESIDENTTI (kumartaen; masentuneena).
Meillä ei olle — — valinnan varaa.
HUGGS
Hyvä. Asiamieheni on hoitava parlamenttianne.
PRESIDENTTI (poistuu).
HUGGS (Foxille).
Niin, Fox, voitpa merkitä testamenttiini yhden valtakunnan lisää. (Karl
Fiilipille). Ja te, herra, voitteko vastata, missä on valtio?
KARL FIILIP (kumartaen; nopeasti).
Teidän kämmenellänne, epäilemättä — — en tietenkään ole muuta
ajatellutkaan kuin tulevan hallitukseni mukauttamista niihin etuihin,
joita trustielämä edellyttää — — (Hetken epäröivä vaitiolo). Niin — —
en epäile tehdä puolestani uhrausta: tarjoan nimeni ja isieni maineen,
niin — rohkenen väittää — kruunun ja valtaistuimen tyttärellenne,
puhumattakaan ihastuksestani, jonka hän herätti ensi hetkellä — —
kauneudellaan, suloudellaan — —
HUGGS (äkkiä).
Osaatteko neekerimurteita?
KARL FIILIP (silmät pyöreinä ällistyksestä).
Mu—mu—mu — —
HUGGS
Matkustakaa Saharan laitamille, opetelkaa sikäläiset neekerikielet.
Katson myöhemmin, voinko käyttää teitä afrikkalaisessa
kirjeenvaihdossani. Onko selvä?
KARL FIILIP (määrättömästi loukattuna; sammaltaen).
Se—se—sel—vä — — (Poistuu suuttuneena).
HUGGS (mennen työpöytänsä luo; Tomille).
Tukkukauppiasten lähetystö.
TOM (kutoo hetkeksi vasemmalle).
HUGGS
Fox, olinpa unohtaa: lähetä laivue poikaani vastaan. Sen päällikkö
ohjatkoon saapuvat vieraat kierrokselle tämän tornimme ympäri, niin
että siipien varjot lankeavat tuolta korkealta tänne seinille,
permannolle, pöydälleni — —
FOX (poistuu oikealle).
HUGGS (yksin).
Tahdon, että ylitseni kulkee tänään poikani varjo, istuimeni ylitse,
itseni ylitse. Ja hetken kunniaksi räiskyköön ilma ja vaviskoon hänen
siipiensä havinasta — — (Kuin nähden suuren päämäärän täyttymisen
kätensä ulottuvilla kääntyy katsomaan maapalloa; lähestyy tätä
ajatuksissaan).
XI KOHTAUS
(Ernst, Huggsin poika, kalpea, hurjannäköinen nuorukainen, tulee
vasemmalta).
ERNST (lähestyy isäänsä takaapäin; äkkiä, irvokkaan häijysti).
Tuo Huggsin käärme kuolee pian nälkään.
HUGGS
Sinä — — Ernst, kehtaat - —
ERNST
Sinä hetkenä nimittäin, kun se saavuttaa oman pyrstönsä. Omalla
lihallaan? Sillä ei elä mikään.
HUGGS (siirtyy suuttuneena pöydän luo ja soittaa).
ERNST
Soitat lakeijaasi turhaan. Tukkuherrat tulevat ja häväistys! Siinä
olen mestari! Etkö muista? (Siirtyy vasemmalle, istuutuessaan
huolettomasti sohvaan). Sitäpaitsi: vuotan täällä nöyrästi vuoroani
erään pelastusarmeijan edustajana.
XII KOHTAUS
(Tukkukauppiaitten muutamamiehinen lähetystö saapuu vasemmalta; muita
edellä Puheenjohtaja).
HUGGS (istuutuen pöydän taakse).
Puhukaa.
PUHEENJOHTAJA
Tukkukauppiaitten kartelli ei voi enää kestää Unioonin keskusjärjestöjä
vastaan. Varsinkin vienti Englantiin on kohta mahdoton, sillä Unioonin
täkäläiset tuotantolaitokset — —
LAKEIJA (tulee oikealta etualan ovesta, jää odottavana seisomaan).
ERNST (huolettomasti).
Jules, sigaretteja!
LAKEIJA (poistuu.).
HUGGS (kärsimättömänä).
Atlantin-tonniston rahtimaksut Unioniin nähden kaksinkertaistutetaan,
jos haluatte — —
PUHEENJOHTAJA
Tuo voi auttaa jotain, ei taata voittoa. Uniooni perustaa parhaillaan
laivatelakoita, vieläpä aivan Huggsin telakka-alueitten liepeille.
Meiltä luisuu aloite!
LAKEIJA (tuo tupakkalaitteet Ernstin sohvapöydälle ja poistuu).
ERNST (sytyttää ja tupakoi kuunnellen tarkasti keskustelua).
HUGGS
Aloitekyky — — se on voimakkaassa kourassa ruoska, muuten: hirttonuora
omaan kaulaan.
PUHEENJOHTAJA
Mutta tahtoisimme tietää — —
LÄHETYSTÖ (yhtyen innokkaasti puheenjohtajaan).
Niin, niin! Mitä vastakeinoja? Telakat? Laivasto!
HUGGS (voimakkaalla varmuudella).
Poikani Robert saapuu tänään. Keskustelen hänen kanssaan toimenpiteistä
lähemmin.
PUHEENJOHTAJA
Silloin olemme hukassa!
LÄHETYSTÖ
Vastustajamme. Luopio! Luopio!
HUGGS (nousee).
Korvani kieltäytyvät tajuamasta. Toistakaa sananne — — Toistakaa!
sanon, jollette pelkää seisoa sanojenne takana. — Hiljaisuus?
(Jyrisevästi). Poistukaa!
LÄHETYSTÖ (poistuu synkän sanattomana vasemmalle).
ERNST
He diivat oikeassa! (Nousten). Vain minä olen suuren Huggsin oikea
poika. Katsos: minä olen järkiaviosta. Robert! Vain keuhkotautiin
kuolleesta lemmestä. (Huggsin alkaessa raivostua). So — soo — —
kuuntele: Vain minä jatkan isästäni eteenpäin! Sillä minä olen
syntyisin sinun vallanhimostasi, Kruppien ruudinsavusta ja von Bohlen
und Halbachein suurimmista nautiskelijoista — —
HUGGS (keskeyttäen).
Paljonko tahdot, matkustaaksesi Atlantin toiselle puolelle?
ERNST
Kuuntele loppuun. He puhuivat totta. Robert saattaa luopua. Hänhän on
vain ihminen — — Minussa on kaikki ne paheet ja räjähdysaineet, joilla
hallitaan maailmaa. — (Ojentaa käsivartensa). Epäihminen!
HUGGS (vaivattuna, kuin väsyneenä).
Paljonko?
ERNST (röyhkeän huolettomasti).
Palatsin Indiassa ja Sumatran tupakkaviljelykset ryöstömaakseni.
HUGGS.
Lähdetkö tänään?
ERNST
Tänään ja palaan sinä hetkenä, kun olet pelastuksen tarpeessa. Ja tuon
mukanani hävittäjäin pelastusarmeijan, "Catilinan pojat!" Tiedätkö,
mitä ne ovat? Lucius heistä on älykkäin. Sergius on kavalin, Gaius
Manlius, hän on pyöveli ja murhapolttoraivon ylimmäinen pappi. Ja minä?
Vain — Catiiina itse!
HUGGS (on kirjoittanut määräyksen; ojentaen lapun).
Tuossa määräys — — Foxille.
ERNST (ottaa kohteliaasti kumartaen lapun).
Katsos, kun kaiken-monopoolisi täyttyy, lakkaa kilpailu, (iroonisesti).
vapaa kilpailu, tuo sinun vuosisatainen sotahuutosi — — (Alkaa kuulua
ylhäältä ilmasta valtavaa lentokoneitten surinaa, se lähenee, kiertää
ympyrää palatsitornin yllä).
HUGGS
Lähde!
ERNST (on noussut korokkeelle takaverhon luo).
Silloin tarvitset meitä, joiden toivo on hävityksessä — —
(Varjot ovat alkaneet langeta torninkatosta näyttämölle. Ensin vaeltaa
yli näyttämön pari laajaa laikkaa, sitten yhä useampia, kunnes
kokonaisen laivueen yhteisvarjo hetkeksi hämärtää näyttämön).
ERNST
Varjot ennustavat — —
HUGGS (ylpeänä, suurena).
Sinä kiusanhenki, ryömi pimeyteesi. Tahdon päästä lepoon kuin
keskipäivällä varjo. — Robert tulee auringosta. (Poistuu vasemmalle
Robertia vastaan).
ERNST (isänsä jälkeen; ilkeästi nauraen).
Ja hänen siipiensä varjo! (katoo verhon taakse alttarikomeroon. Hämärä
lakkaa, näyttämö tulee entiselleen).
XIII KOHTAUS
(Graciosa ja Gertrud tulevat oikealta. Edellinen on tumma, romaaninen
kaunotar. Lentäjäviitta on avattu, ja sen alta näkyy kirkasvärinen
yksinkertainen puku; päähinettä ei hänellä enää ole).
GERTRUD (tullen edellä).
Isä! — Isä? Hän on jo lähtenyt — —
GRACIOSA
Sinulle tahtoi Robert minut näyttää kaikkein ensiksi. (Iloisesti
nauraen). Äijä-paha sai pitkän nenän...
GERTRUD
Kylläpä sinä osaatkin nauraa —
GRACIOSA
Kaikki maissitytöt Azoreilla nauravat aamusta iltaan, ne syövät
maissista mehevän ytimen, ne käyvät appelsiineilla sotaa. Ja illalla —
— tiedäpäs mitä silloin teemme — —
GERTRUD
Tulette unisiksi auringosta ja nukutte — — (Surullistuen). Niin tein
minäkin ihan pienenä — —
GRACIOSA (keskeyttäen).
Emmepäs — — Me haemme äitimme pienen-pienen lehmän laitumelta pois ja
lypsämme sen pihamaalla ja survomme mantelit ja sitten: etpäs arvaa — —
GERTRUD
Juotte maitoa ja purette mantelista pienen-pienen palasen — —
GRACIOSA (ottaa Gertrudin syliinsä ja pyörittää ympäri).
Sinä — — senkin. Niin teinkin ennen, mutta kun Robert tuli, otin
kulhoni salaa, panin liinani suojaan ja juoksin rautatammien varjoon.
Siellä oli Robert ja minä annoin hänen juoda — — (Nauravat, ottavat
toisiaan molemmista käsistä).
XIV KOHTAUS
(Straum, voimakas, vaalea, skandinaavinen tyyppi, tulee kiireesti
vasemmalta).
STRAUM (Graciosalle).
Missä on Robert? Hänen isänsä on pahoillaan ja hämmästynyt — —
GERTRUD (mennen aivan Straumin eteen; lapsellisen hämmästyneenä).
Vaaleaverinen herra — — kuka te olette?
STRAUM (hieman hämmästyen; hymyillen).
Olen Straum — — Harald Straum — —
GERTRUD
Enpä usko — — olen nähnyt teidät monessa kuvassa. Yhden alle oli
kirjoitettu: Gånge Rolf astuu maihin Normandian rannikolla ja toisessa
seisoi: Robert Guiskard pelastaa pyhän paavin.
XV KOHTAUS
(Robert, Huggsin poika, voimakas anglosaksilainen tyyppi, tulee
edellisen repliikin alkaessa oikealta. Hän on puettu lentäjä-pukuun.
Jää taka-alan korokkeelle seisomaan, toisten häntä huomaamatta).
ROBERT (korokkeelta, nauraen).
Mutta Harald Kaunotukka, se kai sopisi. (Astuu Gertrudin luo).
Senniminen mies eli kerran siellä korkealla vuonojen maassa.
STRAUM
Isäsi etsii — —
ROBERT (käyden vakavaksi; synkästi).
Me löydämme kyllä, vaikka pakenisimme toisiamme — —
STRAUM (kuin vavahtaen).
Pelkäätkö?
ROBERT
Joka tulee kymmenen vuoden kiduttavasta erämaasta ja pääsee keitaalle —
— (ojentaen molemmat kätensä Graciosaa kohti). Graciosa!
GRACIOSA (lähestyy Robertia).
ROBERT (Graciosalle, vetäen hänet lähelleen).
Näkee ensi kerran viheriän laitumen — —
GERTRUD
Hän on kertonut siitä minulle — — (Unohtuu katsomaan eteensä
tuijottavaa Straumia ihailevasti).
ROBERT (painaa Graciosan syliinsä).
Ja saa syödä maissinydintä, puhdasta ydintä ensi kerran elämässään,
vapaana tuskallisesta aivojen painosta (kääntyen Straumin puoleen; yhä
kiihkeämmin) ilman syyttäväin katseitten hätää, joka ajoi minut kotoani
ja sitten — — maasta maahan, silloin saa voiman, joka kestää — —
STRAUM
Ja vielä kerran: kestätkö häpeän, luopion häpeän?
ROBERT (puoliksi itsekseen).
Pelastan omantuntoni vääryyden keskeltä.
STRAUM (tutkivasti).
Miksi pakenit isäsi vastaanottoa?
ROBERT (hermostuneena; kuin löytäen pelastavan ajatuksen).
Ainoa minkä tiedän: en osaa _pettää_.
XVI KOHTAUS
(Fox tulee vasemmalta; aikoo ryhtyä puhuttelemaan Robertia, mutta
Graciosan kiinnittäessä häneen uteliaan huomionsa ja Robertin
kääntyessä Gertrudin puoleen, siirtyy kartellen taka-alalle).
ROBERT (huomaa Gertrudin yhä katselevan sivusta Straumia uteliaan
ihastuneena; kuin vapautuneena, iloisessa sävyssä, Straumille).
Katso — — camellia japonica! Hymyilevä kukka, mutta lehdet — — lumen
alla piilossa.
GERTRUD (on kuin yllätettynä heti ensi sanoista paennut etualalle, jää
seisomaan väristen, häveten).
ROBERT (siirtyen melkein poikamaisena Gertrudin luo; hyväillen).
Älä pelästy. Katsos, sellainen kukka kasvaa Nipponilla, varsi vilusta
värjötellen, mutta katsellen niin suloisin silmin, että isot miehet
polvistuvat sen eteen — — (Straumille, leikillisen tarkoittavasti).
Mitäs arvelet? (Straumin hämillään vaietessa). Vai vangittu Geeshako?
FOX (lähestyen; Robertille).
Herra — — Robert — —
ROBERT
Fox, luulen — — (toisille; katkerahkosti). Huggsin varjo, sanotaan
Aasiassa saakka.
FOX (kiusaantuneena, syvästi loukattuna; jyrkästi).
Niin sanotaan ja mustaksi lisäksi, mutta hyvät herrat, varjoa
uskollisempi ei ole mikään.
ROBERT (synkästi).
Valitettavasti.
FOX
Vieraat odottavat konserttihallissa. Isänne ei käsitä — —
STRAUM (naisille).
Hyvät naiset, meidän on aika poistua — —
FOX (Robertille).
Tuli hämminkiä — — Saanko hakea isänne tänne?
ROBERT (viittaa myöntävästi).
FOX (lähtiessään).
Alkajaissoitto?
ROBERT (hermostuneena).
Ei, ei! Tai — — ei ole tarpeen.
FOX( vasemmalle).
GRACIOSA (siirryttyään poistuvien mukana oikealle; korokkeelta).
Anna minun jäädä. Tahdon nähdä sen maissikenttiemme jumalan — —
ROBERT (vaivautuneena, valittavasti).
Menkää — —
STRAUM (ohjaa naiset pois oikealle).
ERNST (verhon takana nauraa samassa lyhyesti, ilkkuvasti).
ROBERT (hätkähtää, hänen huomionsa kiintyy taka-alan verhoon; kuin
pelastuksen löytäen).
Äitini — — (Kulkee kohti verhoa, nousee korokkeelle, aikoo avata
verhon; luopuu aikeestaan, sillä Huggsin ääni kuuluu vasemmalta).
XVII KOHTAUS
(Huggs vasemmalta).
HUGGS (näkymättömistä).
Robert! Robert! (Tullen näkyviin). Minne pakenit?
ROBERT (arvoituksellisesti).
Sinua _vastaan_.
HUGGS (koettaa ymmärtää hyvin päin).
Toki vastaan — — pitkästä aikaa. (Avaten sylinsä). Poikani! — —
ROBERT (synkästi).
Valtameri välillä. (Liikuttaen syvästi; äkkiä). Kuitenkin tulen — —
(Syieilevät).
HUGGS (hyvitellen, taputellen).
Oli, oli — — valtameri oli välillä. (Ohjaten Robertin kohti
nojatuolia). Mitäs niistä — — lätäköistä tähän maailman aikaan — - nyt
olet tullut — —
ROBERT (pysähtyen, kääntyen vastaan; lujasti).
Olen tullut tekemään töistäni tiliä.
HUGGS (liikehtien etualalle; elehtien iloisena, mutta yhä vielä
epävarmana).
Tiedän — — Louvren taideaarteet ja — — Comédie Francaise! Muistatko
aitiomme? Siitä samasta paikasta näin äitisi ensi kerran — — Niin,
niin — — Ja Sorbonnet ja Oxfordit! Moraalioppia vai finanssitieteitä
harrastit eniten? Molempia tarvitaan vai — —
ROBERT (syyttävin sävyin).
Kävin myöskin tehtaissamme — —
HUGGS (keskeyttäen; nopeasti).
Entä — — entä Downing Streetillä ja Wilhelmstrassella? Miten kumarsivat
diplomaattien niskat? Lontoossa vähän jäykkää yhä vain — —
ROBERT
Puhukaamme tehtaista! Reiniltä ja Elbeltä Hyphasisjoelie saakka minun
oli pakko näytellä kolmannen vuosituhannen Aleksanteria. Ja Jaavan
riisikentiltä Saharan laidoille — —
HUGGS (peitetyn epätoivon yhä yltyessä).
Siellä teit todellakin ihmeitä! Nubiasta pilvet, saksalaisilta
keksintö, taivas satamaan — — Ja kuivuneet uomat juoksevat taas vettä
täynnä, kolmannes Saharaa heinää ja vehnää, taatelia ja mannaa — —
meitä varten kasvaa, meitä kahta!
ROBERT (yhä uhkaavammin).
Mutta sitten! Hiilikaivoksissa, Afrikan poikkiradoilla, helvetissä!
HUGGS (levottoman riemuitsevasti).
Ja käskyni täytettiin joka paikassa. Sait vastaasi kaikkialla suuremmat
juhlat kuin Persian suurkuningas konsanaan — —
ROBERT
Valhetta!
HUGGS (vakavasti, lujasti; osoittaen nojatuolia, ohjaten Robertia sitä
kohti).
Istu valtaistuimellesi!
ROBERT (vavahtaa kuin inhosta; tukahtuneesti).
En koskaan — — (Loitoten isästään; nyt ehdottoman päättävästi). En
koskaan!
ERNST (komerosta; käheästi).
Istu — — (Huggs ja Robert hätkähtävät. Samassa alkaa vasemmalta kuulua
soitto, joka kiinnittää heidän huomionsa).
XVIII KOHTAUS
(Fox kiireisesti vasemmalta).
FOX (melkein toivottomana).
Minun täytyi antaa alkajaismerkki! Vieraat istuvat kuin kuoleman kuvat.
Myös Tom on suunniltaan. Hän lisäsi valoja viimeiseen rajaan, ei
auttanut sekään, jostain tulee yhä kelmeätä valoa — — Ne pälyvät tänne
ja kuiskuttelevat keskenään — —
HUGGS
Mene.
FOX (Robertille; hyvittelevästi).
Soiton jälkeen — — tanssijattaret, geeshoista kreolittareihin saakka,
kansakuntain tähdet — —
HUGGS
Poistu! Verho. Odottakoot.
FOX (vasemmalle; verhot sulkeutuvat, soitto lakkaa kuulumasta).
HUGGS (siirtyy työpöytänsä luo; jyrkässä sävyssä).
Keitä olet tuonut mukanasi?
ROBERT
Veljiä — — Unioonin miehiä.
HUGGS
Mitä aiot?
ROBERT
Syyttää — — sinua!
HUGGS
Mistä?
ROBERT
Siitä mitä näin, kymmenessä vuodessa. Tulin tuonne: sinun kämmenesi
painoi ihmisten mieltä; käännyin tänne: sinun jättiläiskyntesi
oli raavaissut rinnat auki ja yhteishautoja maahan. Sinun
vastaanottojuhlasi täyttivät kentät, mutta juhlivain jalkain alla nousi
fosfori tuoreista luista — —
HUGGS
Hiljaa!
ROBERT
Sinä käskit Chilen hyökkäämään Argentinan kimppuun?
HUGGS
Kilpailu on sotaa.
ROBERT
Lähetit Afrikan ratakentille sotaväkeä!
HUGGS
Samoin kuin huono raaka-aine, on hävitettävä laiskana lakkoileva
työvoima, muuten kalkkyylit pettävät.
ROBERT
Ja tiedätkö, mihin on vienyt tuo hävityksen matematiikka!
HUGGS (melkein hymyillen).
Tietänen senkin — — minun laskujeni loppuveto on ollut aina — voitto.
ROBERT
Ja muille, muille?
HUGGS
He elävät. Se riittää.
ROBERT
Mutta miten? Vailla mielen tyytyväisyyttä, jokapäiväisessä hädässä. —
Alkaako huomenna työttömyys? — Tänään, tänäänkö on vastassa työnsulku?
Vai alennetaanko palkkoja? — Parempi kuolla! Tulkoon lakko, sekamelska,
kapina! — He kiroavat. Ja sinua, juuri sinua!
HUGGS
Omaa saamattomuuttaan.
ROBERT
Mistä he saisivat kilvoittelun ilon? Sinä olet pakoittanut heidän
elävät aivonsa takomaan kuin koneet. Heitä ei hallitse jumala, vaan
joku jumalan sijainen, jolle ihmisen hätä on samaa, kuin saatanalle
rukous — —
HUGGS
Nyt riittää. Näen tilasi: olet myrkytetty ytimiin saakka.
ROBERT
Luovu kilpailusta Unioonia vastaan, tee sovinto.
HUGGS
Sen "yhteishyvän" nukutusaineen olen hävittävä maailmasta,
parantaakseni oman poikani sairaudesta. (Robertin aikoessa vastata).
Vaikene! Saatan sinut kuritukseni alle kuin ennen kolttosia tehneen
pojan polvilleni ja suomin isän kädestä.
ROBERT
Jos en voi sovittaa tai estää, olen lyövä sinut taistelulla. Ymmärrätkö?
HUGGS (katsoo hämmästyneenä Robertiin, retkahtaen istumaan vasemmalle
sohvalle remahtaa nauramaan; osoittaen työpöytänsä nappularivistöä).
Paina — — paina nappulaa — — Tom tänne! (Robertin painaessa). Vai sillä
tavalla. (Yhä hyvätuulisena). Poika. (Terävästi). Tyydytkö myöskin
taistelun tulokseen? Osaatko yhtyä määrättyihin taisteluehtoihin?
ROBERT
Tietääkseni osaan.
XIX KOHTAUS
(Tom vasemmalta).
HUGGS (iloisena).
Kreoiittaret valmiiksi! Fanfaarit poikani saapuessa!
TOM (vasemmalle).
HUGGS (nousee, siirtyy työpöytänsä taakse, viittoo Robertia istumaan
sohvalle).
Kuule siis: Aion vallata Unionin sokeritehtaat ja panna ne jälleen
käyntiin. Nyt saa Chile hyökätä uudelleen ja hävittää sekä tehtaat
että Tucumanian sokerikentät. Ja tämä vain voimani merkiksi — —
alkajaisiksi. Entä sitten?
ROBERT
Jatka, tämä helpottaa: viimeisetkin epäilyni hukkuvat kuin kyynel parka
Luciferin pidoissa.
HUGGS
Lupasin koroittaa Unioonin rahtimaksut kaksinkertaisiksi. Nyt teen
enemmän: kiellän jokaisen tonnin kantamasta naulaakaan "yhteishyvän"
rihkamaa.
ROBERT
Sillä et voita. Laivatelakkamme nousevat rannikolla.
HUGGS
Häviöksenne — — työmarkkinat määrään tällä mantereella minä.
ROBERT
Nostatat koko maailman itseäsi vastaan.
HUGGS
Estän viljanviennin Ameriikasta Eurooppaan, ostan loputkin Venäjän
viljatuotannosta, suljen varastot — — Ja tulos? Eurooppa nääntyy
työttömyyteen ja nälkään. Ameriikkalainen lämmittää vehnällä talonsa ja
pakahtuu ylönsyömiseen. — Arveletko voittavasi?
ROBERT
Ja jos kykenisitkin kaikkeen tuohon, ei, ei — — määrättömän rikoksen
taakka, kukaan ihminen ei sitä kestäisi.
HUGGS
Puhun kuin puhun vielä kuoleman takana. Minun täytyy kuolinvuoteellani
tietää, että järjestelmäni jatkuu, sillä se on ainoa mahdollisuus.
Muuten tämä maailma sortuu — ja sortukoon — — aivoja vailla.
Ymmärrätkö? Sinä olet ainoa! Voit pelastaa maanosan nälästä, jos istut
tuolle istuimelle, et muuten.
ROBERT (äkkiä).
Mistä tiedät, etten petä sinua. Istun istuimellesi ja — kuoltuasi — —
tuhoan järjestelmäsi, luovun.
HUGGS
Et voi pettää, tiedän sen. Et voi vannoa väärää valaa äitisi kuvan
edessä. (Tullen Robertin luo; hellästi). Poikani. Nouse ja rukoile
ymmärrystä — — tuolta — —
ROBERT (nousten).
Rukoilen — — en ymmärrystä, vaan voimaa tuhota sinut — — ennen kaikkien
tuhoa — —
HUGGS (vaativasti).
Vanno hänen muistonsa nimessä, että taivut isäsi tahtoon, jos kääntyy
taistelu sinulle tappioksi. Vanno.
ROBERT (ylpeästi).
Sen kyllä teen. Sillä hän, joka rakasti, on auttava meidät voittamaan.
HUGGS (molempien siirtyessä taka-alaa kohti).
Niin, niin — — Hänen lempeästä katseestaan, joka näkee sydämeeni,
olet oivaltava, että olen kova kuin elämä, mutta oikeudenmukainen
kuin kohtalo. Olet taipuva jälleen omakseni! Ja minä voin armahtaa
maailman. — Säästän ihmistä, jos sinä säästät ihmistä minussa. (Kääntyy
työpöytänsä luo, kasvot katsomoon päin). Nyt, käännä kasvosi muista.
Odota, verhot avautuvat — — Hän hymyilee — —
ROBERT (on seisonut kasvot avautuviin verhoihin päin, niiden avauduttua
hän parahtaa tukahtuneesti, sillä pimeästä komerosta kuuluu häntä
vastaan Ernstin ilkkuva ja katala nauru).
HUGGS (kääntyy komeroon päin, valot syttyvät).
ERNST (välähdyttää kädessään kirkasta veistä, kylmällä hurjuudella).
Jos liikahdatte, viillän auki nämä madonnan kasvot ja rinnat.
(Huggsille). Enkös sitä sanonut? (Robertia osoittaen). Hän on äpärä.
Minä olen poikasi. Katsokaa: seison alttarilla ja minun otsallani on
tuhon ja hävityksen kauneus. Vuosituhannen nuorin jumala! Palvelkaa
— — Mykkinä! Sanoja teillä ei riitä. (Lyhyt vaitiolo). Suuri Huggs,
minä olen kypsä kaikkien tuhoon, ei teistä kumpikaan. Olen valmis
kaikkien sotaan kaikkia vastaan. Te puolitotuuksien herrat! Minä
jatkan! Ja minun kuolemani? Se on suurempi jokaista kuolemaa. Salama
ja jättiläistimantti parittuvat sinä hetkenä ensi kerran. Minä olen
poikasi! Tunnusta — — oikea veresi.
ROBERT (tukahtuneesti).
Olet oikeassa — — (Melkein huutaen). Olet oikeassa! (Katsoo kauhuissaan
isäänsä, peittää kädellä kasvonsa kuin olisi saanut lyönnin
kasvoihinsa; syöksyy vasemmalle, verhot avautuvat nopeasti).
HUGGS (on Robertin mentyä lysähtänyt pöytänsä luo istumaan).
ERNST (lähestyy takaapäin, kädessä sama veitsi).
Tuossa on ase. Viillä sillä tuhannen viillosta tuohon sydämesi kuvaan,
ja olet voittava minun avullani. (Vasenmalta kuuluu fanfaari).
HUGGS (nousee; kooten koko tarmonsa).
Menkää — — molemmat — — (Käheästi). Hävitkää — — Ja hävitköön tämä maa.
(Fanfaari jatkuu).
Väliverho.
TOINEN NÄYTÖS
Unionin laivatelakka. Erään valmistumaisillaan olevan
jättiläishöyrylaivan yläkansi. Taka-alalla vasemmalla matala
koneenkäyttäjäin välihytti, jonka laidassa melkein permannon tasalla
kolme pyöreätä ikkunaa. Sen yläpuolella ylähytti, jonka seinässä on
suorakaiteen muotoisia ikkunoita. Ylhäältä näyttämölle alas riippuu
oikealla taka-alalla köysi. Taustassa: jättiläismäinen nostokraana,
jonka takana näkyy mahtavia piippuja ja mastoja. Näyttämön permanto
on täysin "rytmillinen". Ylähytin oikealla puolella ja sen edessä,
välihytin kannella, kapeahko liikkumisala. Ja muuten viettää permanto
asteittain etualaa kohti ja oikealle, päätyen täällä välikannelle
vievään leveään portaikkoon. Pääsy näyttämölle ja täältä pois tapahtuu
mahdollisimman moneen suuntaan..
On yö ennen aamun valkenemista.
I KOHTAUS
(Ernst ja "Catilinan pojat" tulevat, yksitellen ja parittain, eri
puolilta, jokaisella sähkölamppu kädessä, puettuina mustiin viittoihin;
kerääntyvät ryhmäksi etualalle. Lamput valaisevat keskustelijain
kasvot).
ERNST
Kuulkaa, te myöhäsyntyiset "Catilinan pojat", jos aurinko vielä nousee,
näkee se meidät joko' kurjuudessa tai kunniassa. — Lucius, mitä sanot?
LUCIUS
Ukko voittaa liian helpolla.
ERNST
Siltä näyttää. (Hammasta purren). Hänellä on järjestelmä.
LUCIUS
Ja jos voittaa, voittaa tänään.
KAIKKI
Ja silloin?
ERNST (inhoten).
Mitäs muuta: ryysyissä maleksiva rauha. Kyräilevän joukon ja
pöyhkeileväin herrain ikuinen pikkusota.
KAIKKI
Ja meille?
ERNST (synkästi).
Kiristäjäin ja kerjureitten luihu elämä tai työ — —
KAIKKI
Työ — —
ERNST
Inhoittava työ — —
KAIKKI (kuin inhosta väristen).
Työtä — — Ei koskaan.
ERNST
Sinä kavala Sergius, keksi jotain.
SERGIUS
Jos toinen voittaa, on autettava toista, Huggs ei saa voittaa, Uniooni
ei saa voittaa.
GAIUS MANLIUS
Räjähdys, murhapoltto! (Alahytin kolme pyöreätä ikkunaa valaistuu
toinen toisensa jälkeen ja samalla taustalla mastovalot ja nostokraanan
kopin ikkuna).
LUCIUS
Tulet syttyvät!
KAIKKI (kavahtavat hajaantuakseen).
ERNST
Seis. Gaius Manlius on oikeassa. Jos Huggs voittaa tänään, voittaa hän
kokonaan. Sitä ennen — — sen estämiseksi —
GAIUS MANLIUS
Huggsin telakat tuleen.
KAIKKI (hyväksyvä nurina).
ERNST
Menkää: Gaius Manlius johtaa. Minä jään ja Lucius myös. ("Catilinan
pojat" katoavat oikealle; Luciukselle).
Välikannelle — — Minä jatkan suunnitelmaa, sinä vuotat merkkiä — —
(Vetäytyy vasemmalle ja Lucius oikealle).
II KOHTAUS
(I koneenkäyttäjä pistää päänsä esiin keskimmäisestä ikkunasta, II
koneenkäyttäjä samalla oikeanpuolisesta. Samassa syttyvät valot myös
ylähytin ikkunoihin, jolloin näyttämö tulee huomattavan valoisaksi).
I KONEENKÄYTTÄJÄ
Huomenta, kaverit!
II KONEENKÄYTTÄJÄ
Terve.
I KONEENKÄYTTÄJÄ
Kohta seilataan, pojat.
III KONEENKÄYTTÄJÄ (pistäen päänsä vasemmanpuolisesta ikkunasta).
Eipäs seilata.
II KONEENKÄYTTÄJÄ
Krouvista krouviin, jos ei merellä
I KONEENKÄYTTÄJÄ
Seilataanpas! Huomenna tämä laiva vesille ja koematka.
III KONEENKÄYTTÄJÄ
Vaikka ähkyisit, luuletkos änähtävän! Huggsille mennään, jos on huhussa
totta — —
II KONEENKÄYTTÄJÄ
Ja vaikka pojakseen ottaisi, eipä — ohoo — — Eivätpä nuo näy pysyvän
omatkaan pojat
III KONEENKÄYTTÄJÄ
Mitäs höyrytät — — konjunktuurit ne on köyhälistölläkin. (Nauraa
höröttävästi).
III KOHTAUS
(Laivapoika on keskustelun aikana laskeutunut köyttä myöten oikealle;
päästyään maahan hän ottaa povestaan kirjeen. Samassa tulee vasemmalta
kiireisesti Gertrud laaja olkaliina verhonaan, pelokkaana, ympärilleen
vilkuillen).
GERTRUD (huomattuaan pojan).
Tiedätkö poika — —
LAIVAPOIKA (nokkelasti).
Tiedän — — (nipistäen Gertrudia korvasta). Nätti olet — — sinä peevelin
pakana! (Gertrudin kavahtaessa kauvemmaksi). Tuletko välikannelta? Vai
ruumasta asti? Kuule, älä viitsi välittää niistä lämmittäjistä. Katsos,
ne lurjukset ovat tottuneet sellaiseen pätsiin, ettei niille riitä
minkään naikkosen kuumuus — —.
GERTRUD (on vetäytynyt välihyttiä kohti; samassa kuuluu ikkunoista
koneenkäyttäjäin karkea röhönauru; kavahtaen keskinäyttämölle; äkkiä,
käskevästi).
Hae tänne insinööri Straum!
LAIVAPOIKA (viheltää pitkään, juoksee ylähytin ovelle, avattuaan).
Täällä olisi kirje — — Ja kaunis tyttö, ihan enkelin mallia! (Juoksee
portaita alas, pysähtyy Gertrudin eteen; epävarmana, ihailevasti). Kuka
sinä sitten olet? sano nimesi.
GERTRUD
Sinä olet tuhma poika.
LAIVAPOIKA (katupoikamaisen reippaasti).
Olenpa niinkin. — — Mutta sinä olet kaunis. — (Katoaa oikealle).
KONEENKÄYTTÄJÄT (katsovat ikkunoista. Valot vähitellen sammuvat. Sijaan
tulee aamuhämärä, joka nopeasti vaihtuu täydeksi päiväksi).
IV KOHTAUS
(Straum tulee ylähytin ovesta, huomaa Gertrudin, kiirehtii alas
näyttämölle).
STRAUM (ilossa ja pelossa).
Gertrud? —
GERTRUD (kiirehtii lähelle; kiihkeästi).
Pelkään teidän puolestanne. Isäni on vannonut niin, se on hirveätä — —
teidät juuri hän tahtoo tuhota — — Te olette turmellut hänen poikansa,
niin hän hokee — — Olette vaarassa — —
STRAUM
Se on minulle ilosanoma, siksi että — — te sen toitte; ette pelännyt
vaaroja, tulitte — — (Vetää Gertrudin puoleensa).
GERTRUD (arastaen, kääntyen poispäin, muita hymyillen onnellisena).
Antakaa minulle — — lupaus.
STRAUM
Lupaan kaikki.
GERTRUD
Ettehän salli isälleni tapahtuvan — — mitään pahaa?
STRAUM
Suojelen häntä kaikella voimallani.
GERTRUD (ilostuneena).
Olette jalo mies!
STRAUM (kuumasti).
Tämä on enemmän kuin jaloutta — —
V KOHTAUS
(Robert tulee ylähytistä kirje kädessä).
ROBERT (korokkeelta).