Tämän jälkeen ei minulla enää ole paljoakaan kerrottavana.
Géza Gyurkovics kalisteli pari päivää miekkansa huotraa Pestin
asfaltilla, sitten hän lähti kotiinsa Bács-Tamásiin — sillä hänen
lomansa ei vielä ollut lopussa. Asemalla odotti häntä Bandi
perhekieseineen, ja ajaessaan pölyistä valtatietä he keskustelivat
tärkeistä asioista, jotka etupäässä koskivat Jutka Brenóczya. En huoli
heidän keskustelustaan kertoa, riittää kun tähän merkitsen erään Gézan
huudahduksen.
— Jumalan kiitos, sanoi Géza, — sillä jos minun olisi pitänyt naida
hänet, olisin ennemmin ampunut kuulan otsaani!
Tamásilaisia luonnollisesti ihmetytti, että kaksoset näiden tapahtumien
jälkeen elivät niin herttaisina ystävinä. He olivat hyviä toveruksia,
he juhlivat toisiaan, he ylistivät toinen toistaan ja sanoivat, että
Bandi on erinomainen poika ja Géza verraton veli, aivan kuin eivät
olisi olleetkaan veljeksiä.
Tämä hyvä ystävyys ilmeni erityisen silmäänpistävänä, kun pestiläiset
muinaistieteilijät kävivät Bács-Tamásissa. Gyurkovicsien maatilan
äärimmäisessä kolkassa olevalla niityllä oli näet ikivanha kumpu, josta
muinaistieteilijät arvelivat, että se oli Vigetán, gepid-päällikön
hauta. Kesän kuluessa tuli Bács-Tamásiin neljä tutkijaa, jotka
vierailivat Gyurkovicsien linnassa ja kaivauttivat kummun. Ketään
gepidiä he eivät siitä löytäneet, mutta he löysivät hiekkaa ja hiekasta
näkinkuoren. Tämän johdosta tiedemiehet totesivat, että Bácska kerran
oli ollut makeavetisen meren pohjana ja että kumpu oli alluviaalisilta
ajoilta — tai oikeammin sanoen...
Illalla pidettiin linnassa komeat pidot, ja kolmatta ruokalajia
syötäessä nousi Bandi isännän sijaisena puhumaan kohottaakseen
oppineille vieraille lasinsa:
— Kun bulgaareihin yhtyneet bessarabit olivat karkottaneet kunniakkaat
esi-isämme _Köztelekistä_... [Etelköz on Dnjeprin ja Dnjestrin välinen
maa-alue. Köztelek on erään yöelämästään kuuluisan budapestiläisen
kaupunginkorttelin nimi.]
— _Etelközistä!_ huusi muuan muinaistieteilijä nauraen.
Géza, joka ei sallinut kaksoisveljeään pakotettavan punastumaan, nousi
paikaltaan ja sanoi kohteliaasti, mutta päättäväisesti:
— Jos nuhteeton gentlemanni jotakin väittää, ei kenelläkään ole
oikeutta hänen sanojaan epäillä... Minun veljeni, herra Bandi
Gyurkovics, on nuhteeton gentlemanni, ja jos hän sanoo, että muinaiset
magyarít karkotettiin Köztelekistä eikä Etelközistä, on hänellä
varmasti siihen painavat syynsä...
Puheen keskeyttäjä selitti silloin juhlallisesti, ettei hän epäile
enää Bandin sanoja, ja ilonpitoa jatkettiin häiriöittä tämän kauniin
veljesrakkauden todistuksen jälkeen.
Kun rouva Gyurkovics kerran tiedusteli Gézalta miljoonien omistajaa,
vapaaherratar Jankya, hymyili aliluutnantti arkatuntoisesti. Noblesse
oblige!
— En voi siitä vielä mitään puhua, äiti kulta... Vika on siinä, että
vapaaherratar, joka luonteeltaan on hyvin epäluuloinen, on kuullut
jotakin Jutkasta...
Siitäkö vain kenkä puristikin! Hellä äiti alkoi heti tulisella
kiireellä puuhata Bandille häitä. Hän ajoi Kevéen, missä Brenóczyt
sillä haavaa viettivät onnellista perhe-elämää. Kunnioitusta
herättävällä sydämellisyydellään hän sai aikaan, että kaunis Poldi
kokonaan heitti mielestään Pardubicz-yhdistelmänsä.
Syksyllä vietettiin Bandin ja Jutkan häät Bács-Tamásissa.
Pyhän toimituksen piti korkeasti kunnianarvoinen ja jalosukuinen
Nektáriusz Gyurkovics, Kolumbácsin nimirovasti (in partibus
infidelium), paavin kamariherra ja roomalainen kreivi. (Kamariherran
arvon oli hän saanut palkinnoksi kirjastaan _Matkani Roomaan_, jonka
hän oli omistanut paaville, ja kreiviyden kirjastaan _Toinen matkani
Roomaan_.)
Jutkan saattoi alttarille Géza Gyurkovics. Vieraiden joukossa olivat
molemmat Dumba (von der Scharwacht)-kreivitkin, jotka kolmipäiväisten
hääjuhlallisuuksien aikana saivat tilaisuuden osoittaa itsessään
salassa piilleen ominaisuuden, jolla he saavuttivat koko Bácskan
kunnioituksen. Nämä molemmat sanattomat kreivit näet osoittivat, _ettei
mikään saanut heitä päihtymään_. Turhaan mittelivät Bács-Bodrogin
kuuluisimmat juomarit heidän kanssaan voimiaan: molemmat Elefántovicsit
ja Feri Horkay, mutta eivät pystyneet heihin viinit, eivät samppanjat
eivätkä rommit.
— Eipä ole mokomaa nähty! sanoi tappelupukari Elefántovics. —
Selvinäkin he kulkevat aivot sumussa ja ryyppäämästä päästyään ovat he
sittenkin selviä...
Eversti Brenóczyn juomakyvystä eivät uteliaat bácska-herrat päässeet
selville, sillä hän tuskin lainkaan nautiskeli, mutta hakkaili sen
sijaan, tulisesti kuin konsanaan joku aliluutnantti, omaa rouvaansa,
joka Jutkan kihlajaisten jälkeen oli ruvennut rientoaskelin nuortumaan.
Neljänkolmatta tunnin ajan oli hänellä ankarana kilpailijana kapteeni
Aron, jota kaunis Poldi ihaili oivallisena tanssijana, mutta Aron
kyllästyi pian valssiin ja silloin oli hän lyöty laudalta. Murheissaan
kapteeni heittäytyi Elefántovicsin ja Horkayn seuraan, s.o. hänestä
tuli juomari.
Kaunis Poldi kävi huomattavasti sentimentaaliseksi, hän puheli tähdistä
ja kuiskaili paljon everstin korvaan, niin että se herätti koko
seurueen huomiota.
— Kauhea mies tuo eversti, sanoi Feri Horkay, joka välistä oli
epäritarillisuuteen saakka ujostelematon, — minä luulen, että hän aikoo
salaa vietellä oman rouvansa...
Rouva Gyurkovics alkoi häiden jälkeen aavistaa, ettei Géza naikaan
miljoonanomistaja-vapaaherratarta. Bandi oli näet saanut vuokraoikeuden
suuriin kalocsalaisiin arkkipiispantiluksiin ja toimitti säännöllisesti
rehuja sotilaspäällystölle, mikä, kuten tunnettua, ainoastaan
poikkeustapauksissa tuottaa hankkijalle tappiota. Hän sai tietää,
että sotamarski Hetvicz oli Gézan suosituksesta hankkinut Bandille
hankinta-oikeuden. Se, että sotamarski kunnioitti aliluutnanttia
suosituksellaan, herätti armollisen rouvan epäilyksen.
— Huomaan, että se lurjus on minut pettänyt!
Epäilyttävät oireet lisääntyivät yhä. Seuraavissa kilpa-ajoissa Géza
ratsasti Hetviczien hevosia, ja kun hänen rykmenttinsä siirrettiin
Budapestistä, määrättiin hänet pääkaupunkiin komennettuun rykmenttiin.
Mutta vasta myöhemmin, kun Géza erään perhejuhlan johdosta saapui
Bács-Tamásiin, hän tunnusti äidilleen, ettei hän koskaan ollut
aikonutkaan naida rouva Hetvicziä.
Mainittu perhejuhla vietettiin iloisen perhetapauksen — Bandi
Gyurkovics nuoremman ja Géza Gyurkovics nuoremman — Jutkan
kaksoisesikoisten ristiäisten johdosta.