Uskollisen rakkauden palkinto.
Samana yönä, jolloin Serbian Aleksanteri ja Draga niin hirmuisella
tavalla murhattiin, otettiin hengiltä myöskin Nicodem Lunjevica, yksi
aikansa hirmuisimpia ilmiöitä.
Hän luuli sinä yönä saavansa levätä Saroltan sylissä. Sarolta ottikin
hänet vastaan hurmaavassa puvussa. Hän heittäytyi Nicodemin syliin
ja suuteli häntä hellästi. Mutta tuskin he olivat ehtineet hyväillä
toisiansa, kun talon portti äkkiä jyrisi ja kun ei se heti avautunut,
lyötiin portti sisään ja salaliittolaiset tunkeutuivat sisälle. Nicodem
haki revolverinsa, mutta hänelle ei annettu aikaa sitä käyttää.
Ennenkuin hän ehti siihen tarttua oli jo hyökätty hänen päällensä ja
hänet vangittu.
- Kurjat, mitä uskallatte tehdä, oletteko tulleet mielettömiksi? Enkö
minä ole kuningattaren veli, enkö minä ole vallanperijä? huusi Nicodem.
- Nyt ei ole enää kuningatarta, sisaresi makaa murskattuna kadulla
konakin ulkopuolella lankosi rinnalla. Kuningas ja kuningatar ovat
molemmat kuolleet!
Silloin tiesi Nicodem, että hänen viimeinen hetkensä oli tullut ja
meidän täytyy rehellisesti myöntää, ettei hän suinkaan pelkurimaisesti
mennyt kuolemaan. Tyyneenä ja vastarintaa tekemättä antoi hän viedä
itsensä ulos kadulle, asettui lyhtypylvään viereen ja huudahti:
- Ampukaa sitte, koirat, mutta tähdätkää ainakin varmasti. Näytelmä on
loppunut, se oli todellakin kappale, joka huvitti minua suuresti. Nyt
jälestäpäin maksan minä pääsymaksun.
Samassa kiväärit pamahtivat ja Lunjevica vaipui kuolleena maahan.
Mutta vielä on eräs henkilö, joka sinä yönä sai surmansa. Se oli
arvoisa täti Eufemia. Melun säikyttämänä harhaili hän ympäriinsä
konakissa. Hän päätti vihdoin pelastua erään takaportaan kautta. Mutta
hädissään astui hän harhaan ja syöksyi päälleen alas portaita.
Niska musertui ja hän jäi makaamaan aliselle portaalle. Hänkin oli
saanut rangaistuksensa.
* * * * *
Mutta pois nämä synkät kuvat, pois Belgradin veriyön muistot.
Nyt on Serbia Pietari Karageorgevitschissa saanut oikeamielisen
kuninkaan, joka kykenee parantamaan ne monet haavat, jotka Draga on
maalle tuottanut, edellyttäen, että hän saa rauhassa sitä tehdä. Hän on
eroittanut virastaan kuningas Aleksanterin murhaajat, tosin vasta sitte
kun eurooppalaiset vallat hänet siihen pakoittivat.
Yksi onnellinen pari löytyy sentään Serbiassa, nimittäin Stefan
Naumovitsch ja hänen Geniansa. He olivat vihdoin löytäneet toisensa ja
olivat yhdistetyt molemminpuolisessa rakkaudessa. He asuvat kauniissa
Wienissä, samassa talossa, joka kuului Genian vanhemmille ja jonka nyt
Genia omistaa.
Jos kävelee Wienin Praternissa, niin voi kauniina päivinä kello 3:men
ja 5:den välillä nähdä kauniit ajoneuvot, joissa istuu nuori pari, joka
herättää huomiota kauneudellaan ja terävä katsoja voi heti huomata,
että siinä on kaksi onnellista ihmistä.
Ne ovat Stefan Naumovitsch ja Genia, jotka ovat kunnioitetut ja
suositut Wienin parhaissa piireissä. Sillä heidän elämäntarinansa
tunnetaan ja tiedetään, että Serbian pahahenki on raivoissaan heitäkin
vainonnut, mutta että he eivät langenneet Dragan uhriksi, sillä Jumala
suojeli heitä uskollisen rakkautensa tähden.
Loppu.