- Tuhat tulimmaista, saatte uskoa, Demeter Banjaluki, että meitä
tyttökauppiaita ahdistetaan nyt kuten verikoiria ja uhataan, että
meidän liikkeestämme tehdään loppu.
Se tahtoo sanoa, meidän täytyy olla varovaisempia ja taitavampia kuin
koskaan ennen.
- Mutta vaikka kukistaisivat kaikki muut, — Matias Sperberiä eivät ne
saa kiinni!
Ne tekevät hyväkseni enemmän kuin tarvitseisikaan ja jos minulle joskus
kävisi hullusti, niin järjestävät ne kyllä taas asiani.
Siis, puhu suoraan, Demeter Banjaluki, kenestä on nyt kysymys?
Enpä olisi koskaan luullut tällä saarella löytäväni ihmistä, kaikista
vähimmän tyttöä eli naista, joka kelpaa minun liikkeeseeni!
- Näettekö tuon vanhan tornin tuolla kaukana? kysyi Demeter Banjaluki.
— Menkää sinne! Ovi on vaan kiinni lykätty ja helposti pääsette sisälle.
Sitte on ylhäällä katon rajassa toinen ovi, ette voi erehtyä, siellä
löytyy vaan se ovi.
Se ovi avataan tällä avaimella.
Tätä sanoessaan jätti ryöväri tyttökauppiaalle sen avaimen, jolla hän
oli sulkenut Dragan vankeuteen.
- Siinä huoneessa, johon sitte tulette, löydätte nuoren, kauniin naisen.
Viekää hänet heti pois saarelta, vielä tällä tunnilla pitää teidän
viedä hänet alukseenne, ja sitte menetätte oman nahkanne, jos ette niin
pian kuin mahdollista lähde saaliinenne Serbiasta ja pakene Itävaltaan.
Kuinka sitte voitte viedä hänet Wieniin, ilmaisematta itseänne, se on
teidän oma asianne.
Mutta teidän täytyy valmistautua siihen, että hän tekee kovaa
vastarintaa.
- Vastarintaa? tirskui Matias Sperber ja veti pitkää nenäänsä. — Ha,
ha, sellaista minä en pelkää.
Vastarinta voidaan kukistaa.
- Elkää olko liian varma, Sperber, jatkoi Demeter Banjaluki — tämä
nainen panee kaikki voimansa liikkeelle päästäkseen irti teistä.
Hän lupaa teille suuria palkinnoita, joita hän sitte tietysti ei voi
maksaa.
- Tuo tunnetaan kyllä! — Semmoiseen ansaan en minä tartu.
- Hän sanoo myöskin olevansa hyvin vaikuttava henkilö.
Vihdoin väittää hän suorastaan olevansa Serbian kuningatar.
- Ha, ha! Silloin sanoisin minä hänelle, että hän on hullu! sanoi
Sperber nauraen täyttä kurkkua. — Serbian kuningatar tällä yksinäisellä
saarella — ha, ha, se on oivallista!
- Sanokoon hän teille mitä tahansa, houkutelkoon teitä millä tahansa
päästämään itseään irti, niin olkaa järkähtämätön, Sperber, muuten
syöksette itsenne perikatoon!
Sillä sen minä sanon teille, että samalla kun tämä nainen pääsee
vapaaksi, koettaa hän kaikkia keinoja kostaakseen teille, eikä vaan
teille, vaan minullekin, joka saatoin hänet teidän käsiinne.
- Siitä asiasta saatte olla huoletta, vakuutti tyttökauppias. — Minun
käsistäni ei pääse kukaan, jonka minä kerran olen saanut kynsiini.
- Mutta me emme ole vielä puhuneet siitä, mikä on tärkeintä. Minkä
hinnan tahdotte?
Wieniläinen mies otti tätä sanoessaan esille nahkakukkaronsa, jota hän
kantoi vitjoissa kaulassaan ja avasi sen, jolloin Demeter näki, että se
oli täynnä kirkasta kultaa.
Mutta ryöväri ei ojentanut kättään niitä ottamaan.
Päinvastoin astui hän inhoten askeleen taapäin ja sanoi tyytymättömällä
äänellä:
- Olenko sitte pyytänyt teiltä rahoja? Jumala varjelkoon minua
ottamasta penniäkään! Suojelushenkeni nimessä, en penniäkään tahdo
käteeni!
Matias Sperber kohautti välinpitämättömästi olkapäitään, pani
rahapussinsa kiinni ja pisti takin alle.
- Sen parempi, sanoi hän, sitte säästän minä rahani ja saan tavaran
ilmaiseksi.
Teillä on siis nähtävästi muita syitä päästä erillenne tästä naisesta!
Niin, niin älkää valehdelko minulle, minä olen ihmistuntija.
Kun joku henkilö ei tahdo maksua siitä, mitä hän tekee, niin tekee hän
sen jostain muusta syystä, joka on arvokkaampi kuin raha.
- Olkoon niin! myönsi Demeter. — Mutta minä luulen, että on parasta
lopettaa nyt tämä keskustelu.
Minä lähden nyt saarelta, toimikaa reippaasti ja päättävästi Matias
Sperber!
- Kyllä, olkaa huoletta!
Luuletteko, että tulen toimeen yksin hänen kanssansa, vai otanko miehet
mukaani, jotka odottavat minua venheessä tuolla pensasten takana?
Saatte uskoa, että ne ovat reippaita miehiä, joiden kyvystä olen varma;
ne ovat tehneet monta hyvää saalista minun kanssani.
- Minä luulen, että on parasta, että ensin yksin koetatte, vastasi
Demeter. — Pankaa suukapula ja sitokaa kädet!
- Tämä on tehty minuutissa ja sitte ei hän voi enää tehdä vastarintaa.
- Kantakaa hänet sitte venheeseenne. —
Mutta oletteko ajatellut, kuinka saatte hänet mukaanne Wieniin?
- Oh, se käy kuin tanssi! vastasi Sperber. — Minä en voi kulkea
rautatiellä, sillä rautatiematkalla tytöt, joita kuletetaan Serbiasta,
— minulla on niitä jo seitsemän kappaletta ansassa — voisivat
tulla yhteyteen matkustavaisten kanssa ja siitä voisi tulla ikäviä
paljastuksia.
Siksi käytän minä aina Serbiassa pientä höyrylaivaa, jonka vuokraan
Wienistä ja jonka miehistö on vannonut kuuliaisuutta.
Me kuljemme siis alas Tonavaa, Budapestin ohi, Rantaportin kautta
Belgradiin.
Kaupungin lähellä on minulla pieni höyrylaivani, joka näyttää olevan
siinä puita lastaamassa, ja kun viranomaiset tulevat laivalle, selitän
minä, että olen ostanut puita teidän rikkaista metsistänne.
Ne seitsemän lintua ovat jo laivassa ja kun nyt olen saanut
kahdeksannen venheestä höyrylaivaan, silloin nostetaan höyry ja mennään
taas virtaa ylös ja — minun tavarani on tallessa.
Nämä tiedot tyydyttivät Demeteriä täydellisesti.
- Me olemme siis yhtä mieltä! muistutti Demeter.
Mutta ennenkuin eroamme, tahdon sanoa teille vielä viimeisen sanan!
Jos elämänne on teille kallis, Matias Sperber, niin elkää tulko enää
koskaan tälle saarelle, kun kerran olette lähteneet täältä tämän naisen
kanssa!
Sen, joka astuu tälle saarelle, täytyy kuolla Demeter Banjalukin oman
käden kautta.
Odottamatta vastausta, juoksi ryöväri pajupensaikkoon ja minuuttia
myöhemmin oli hän venheessä, jolla hän ja Draga olivat tulleet saarelle.
Matias Sperber katsoi ivallisesti hänen jälkeensä.
- Narri! sanoi hän käheällä äänellänsä. — Minä olisin maksanut hänelle
vähintäänkin tuhat frangia, ja nuo hän lykkäsi luotansa!
Näin sanoen kääntyi Matias Sperber ympäri ja meni pajupensasten ohi.
Hän kulki sitä taloa kohti, missä Cyrilla muori ja Sylva asuivat ja
jonka katon alla Demeter Banjalukin sydämellisesti rakastettu tytär
nukkui viattomuuden levollista unta.