Tekoluulo pettää tiedon.
Lipilaari ja Maamies.
Turhasta suosiosta moni pettyypi
Ja erhetystä, tutkiessa, puoltava
Saa hävetä tarkan toden ilmi tullessa.
Kuin rikas tahtoi tehdä mainio-näyttelyn,
Hän kutsui kaikki luvatulla palkalla, 5
Jokaisen näyttämään mitä outoa osaisi;
Niin tuli taitureita kunnia-kilpahan
Ja niissä lipilaari, tuttu kujeistans.
Hän kehui keksineensä kujeen uutisen,
Kun vertaa näytelmäss' ei nähty ikänä. 10
Tuostapa huuto saapi kansan liikkeelle
Ja kaikki, muutoin tyhjät, paikat täytetään.
Kuin viimein yksin seisoi näytös-paikalla,
Ei mitään koneita, eik' apulaisia,
Jopa kumman odotus piti kaikki ääneti. 15
Hän päänsä pikaisesti pisti poveensa
Ja porsaan ääntä äänellänsä mukaili,
Niin että porsas luultiin takin alla olevan
Ja päästää käskettiin. Vaan tämän tehtyä
Ei mitään löytynyt, häntäpä kehuttiin 20
Ja kunniaksi paukutettiin käsiä.
Tuon näki maamies. Eipä, sanoi, ainakaan
Hän minua voita, kohta myöskin lupasi
Jo huomis päivänä sen tehdä paremmin.
Nyt kokous suurempi. Jo suosio mielissä 25
Ja ääneti ollaan nauraaksens ei nähdäksens;
Molemmat näkyy: lipilaari esinnä
Saa röhkimällä koko kansan kehumaan.
Niin maamies teeskelee myös peittelevänsä
Vaatteella porsasta (kuin todella tekikin, 30
Vaan salaa, kosk' ei mitään nähty toisessa),
Ja nipistää korvaa porsaan, jonka salasi:
Tuo kipiästä päästi äänen luontoisen.
Nyt kansa huusi lipilaarin paljoa
Paremmin mukailleen, ja käskee maamiehen 35
Koht' ajaa ulos; tämä porsaan povestans
Kaikille näytti, erhetyksen osotti:
Tuo näyttää milliset te oletta tuomarit.
Satu 6.
Ei kaikki kaikille hyvä.
Paljaspää ja Hivusheitto.
Kuin paljaspäinen löysi kamman kadulta,
Niin toinen tuli myöskin hivusheittona;
Hei, sanoi, pannaan tasan mitä löysitkin.
Hän näytti löytökalun, sanoi lisäksi:
Kyll' ylhäiset soi hyvää, onni kadehtei: 5
Kuin sanotaan, syttä saimme aarteen verosta.
Kenen toivo pettää, sen näin sanoa sopinee.
Satu 7.
Tyhmä ylpeys tulee kaikkein nauruksi.
Huilunsoittaja Prinsi.
Kuin turha mieli tyhjästä vain huhusta
Itsellens ottaa uskalluksen ylpeän,
Niin hetas luulo saattaa naurettavaksi.
Tuo Prinsi oli hyvällinen soittaja,
Bathyllon pyörei apuna näyttelyksissä; 5
Hän kerran näytelmässä, kuta en muistakkaan,
Sai tapaturmaa korkealta putoamaan
Ja mursi siinä vasemaisen säärensä,
Kuta ennen kaksi oikeaa kätt' ois hukannut.
Hän nostettiin ja vaikeasti valitti 10
Kuin vietiin kotiinsa. Kuukaudet kuluivat
Sitt' ennen kun hän tuli terveyteensä.
Kuin katselijain on naurettava tottumus,
Jo ikävöitiin häntä, jonka huilulla
Hyvin kiihoitettiin hyppymiesten hilpeys. 15
Niin eräs ylhäissuku teetti näytelmän
Sill' aikaa kuin jo Prinsi alkoi kävellä,
Ja pyysi häntä pyytäin että kumminkin
Itsensä näyttäisi näyttelyspäivänä.
Juur' hänen tullessans oli puhe Prinsistä, 20
Koko huone hörisi: kuolleheksi muutamat
Ja toiset väittelivät kohta näkyvän.
Kuin esirippu laskettiin ja ukkoiset
Oli jyrisneet ja jumalat julki puhuneet;
Niin kuori veisun, tälle tuntemattoman, 25
Juur' alkoi, tarkoitus kun oli tämmöinen:
"Iloitse Rooma Prinsin terveen ollessa!"
Niin noustiin käsiä paukuttaan. Tämä muiskuja
Viskaili, luullens häntäns tervehdeltävän.
Niin ritarit, jotk' erhetyksen äkkäsivät, 30
Suuresti naurain, käskivät veisun kertoa.
Tuo tehtiin. Tämä kokonans maahan kumartui.
Viel' ritarikunta paukutteli pilkaten;
Vaan kansa luulee hänen valtaa pyytävän.
Mut asia kuin kaikille tuli tiedoksi, 35
Niin Prinsi sidottuna valkeill' siteillä,
Valkeilla ihokkailla, valkeill' kengillä,
Tään juhlahuoneen ylistyksest' ylpeä,
Sysättiin päätä myöden ulos kaikilta.
Satu 8.
Aika.
Tuo lento-juokseva, jalka veitsen terällä,
Pää-paljas, otsatukkainen ja alaston,
(Kun jos saat kiinni, pidä: muutoin pääsnynnä
Ei itse Jupiter saa kiinni uudesti).
Ett' tointamme ei estäis' laiska viivytys, 5
Jo vanhat ovat ajan täten kuvanneet.
Satu 9.
Älä neuvo neuvottua,
Älä seppeä opeta!
Härkä ja Vasikka.
Parsissa ahtaissa kuin härkä sarvinens
Juur' vaiki vaivoin pääsi soimen paikoillen;
Niin vasikka näytti kuinka itsens kääntäisi.
Ol' ääneti, sanoi, tiesin ennen sinua.
Tä niille sopii viisasta kut neuvovat. 5
Satu 10.
Ei vanhuus yksin tule.
Koira ja Metsämies.
Ain' ennen ollut juoksu pedoill' ankara
Ja heidät isännän käsittänyt iloksi,
Jo koira rupesi vanhuudesta vaipumaan.
Niin kerran karjun kanssa seikkaan joutunut
Kyll' iski korvaan; mutta muru-hampaista 5
Se pääsi saalis. Tästä metsämies suuttunna
Koiraansa torui. Tämä vanha vastasi:
Ei into sinua pettänyt, vaan voimani;
Mitä ennen olin kekut, nykyistä moloksut.