language: Finnish
VIIMEINEN LAIVA
Kolmenäytöksinen näytelmä
Kirj.
MAILA TALVIO
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1922.
HENKILÖT
ISOISÄ SCHULTZE, eläkettä nauttiva postimestari.
ROUVA ELVIRA BASK, hänen tyttärensä.
ROUVA CECILIA SALAVA, isoisän pojan leski.
AMALIA, |
SYLVI, | rva Salavan lapsia ensimmäisestä avioliitosta.
TUURE, |
LYYLI CECILIA, rva Salavan tytär toisesta avioliitosta.
VÄINÖ SORRI, jumaluusoppia lukeva ylioppilas.
TOHTORI ILMONEN, kylpylän lääkäri.
NEITI ANNA ILMONEN, hänen tyttärensä.
Rouva Salavan arkihuone isoisä Schultzen talossa: suuri, muinoin komea,
nyt iloton suoja, jonka taka-alalla kulkevat vasemmalta alkaen portaat
yläkertaan. Portaiden ensimmäisen ja toisen syöksyn välillä on tyhjä
tasainen ala, jolla isoisän vanha nahkatuoli. Oikeanpuoleinen osa
huoneesta erotettu lautaseinällä ja päästään tähän siten syntyneeseen
pieneen huoneeseen tapettiovesta. Oven avautuessa näkyy vaatimaton
puusänky haaltuneine vaatteineen, kirjavine irtopeitteineen, pöytä,
puutuoleja ja tumma vanha piironki, seinällä jokin raamatullinen kuva.
Yksi varsinaisen huoneen ikkunoista jää pienen huoneen puolelle ja
lankeaa tästä valoviiva yli matkakorin. Kaksi ikkunaa jää oikealle
varsinaiseen huoneeseen. Toisen alla reheviä, kukkivia verenpisaroita,
toisen alla Lyyli Cecilian rullatuoli. Seinällä ikkunan vieressä
telineellä Lyyli Cecilian pieni nukketeatteri. Ulkoa näkyy mikäli
mahdollista pikkukaupunki puutarhoineen, jotka kesän jäljeltä alkavat
kellastua. Keskellä huonetta pyöreä ruokapöytä tuoleineen. Pitkä
vanha sohva. Seinäkello. Piano. Vasemmalla, likinnä näyttämöä, ovi
ulkoeteiseen kuisteineen, sekä ovi keittiöön ja asuinhuoneisiin.
Seinillä vanhoja kuvia sekä siluetteja soikeissa kehyksissä.
Kattolamppu tomuttuneen harson peitossa.
Elokuun viimeinen päivä. Auringonpaisteinen aamu.
Rva Salava istuu pöydän ääressä, yllään vanha, kerran kaunis
aamuviitta. Amalia tuo sisään kahvia. Sylvi kantaa jotain parsimaansa
ja silittämäänsä liinavaateläjää matkakoriin ja painuu polvilleen
sitä asettaessaan. Sohvalla, yllään frakkipuku, Tuure, unessa.
Rullatuolissaan Lyyli Cecilia, ahkerasti kutoen jotain suurta
valkoista, kevyttä liinaa. Avonaisesta ikkunasta, jonka uudinta
tuuli nostaa, kuuluu elämää kaupungista. Tornikello lyö heleästi
kahdeksan kertaa. Hetken perästä lyö talon vanha kello naristen ja
kehräten kahdeksan kertaa. Mieliala jännittynyt ja täynnä odotusta.
Äänettömyyden kestäessä Amalia hoitaa kahvipöytää ja Sylvi kuljettaa
parsittuja sukkia ynnä muita tavaroita matkakoriin. Keskustelu tapahtuu
askartelun aikana.
I NÄYTÖS
AMALIA
No, kyllä näkyy, että juhlat ovat lopussa ja arki alkaa. Sen te
olette näköisiä kaikki. Vai odottaako joku vielä jotakin? Tänään
lähtee viimeinen laiva, mutta ehkä joku sittenkin vielä odottaa
rakkaudentunnustusta... No, äiti, tuleeko siitä sinun ja tohtorin
välillä valmista? Vai apteekkarin puolelleko se kääntyy? Taisit eilen
tanssia niin, ettet jaksa sanoa yhtään sanaa. Kas, koskeehan se hiukan
meitä tyttäriäkin — joita ei tosin kukaan usko sinun tyttäriksesi, niin
nuori ja kaunis kuin sinä olet, äiti. No, eikö ollutkaan hauskaa?
RVA SALAVA
Minä vain ajattelen... Hyvä rakas Amalia... älä viitsi tänään...
AMALIA
Enhän minä mitään pahaa. Onko se nyt niin ihme, jos kysyn mimmoista oli
jäähyväistanssiaisissa.
RVA SALAVA
Toisen kerran, Amalia. Minulla on tänään niin paljon ajattelemista...
AMALIA
Tietysti, tietysti, jollet vielä ole päättänyt kenelle annat sydämesi.
Tuure, Tuure hoi, herääpäs sinä kertomaan jotakin eilisillasta. Kuinka
sinun asiasi sitten ovat menestyneet? Saatko sinä hänet?
RVA SALAVA
Hyvä rakas Amalia, voit jo huomenna kysyä niin paljon kuin tahdot.
Mutta ei tänään, ei tänään, ei tänään. En saanut unta.
AMALIA
Aa, äiti ei saanut unta. Ja edessä tällainen vaikea päivä.
RVA SALAVA hermostumistaan hilliten.
Kuka sen on sanonut, että se on vaikea?
AMALIA
Ei kukaan, ei kukaan. Mutta ajattelin vain että se luonnostaan olisi
vaikea niille, jotka ovat ottaneet osaa kylpyläelämään. Minähän olen
ollut aivan ulkopuolella. Mutta äiti ja Tuure ja Lyyli Ceciliakin —
onhan teidän kaikkien edessä jäähyväiset. Sillä ette kai te mukaan
lähde, kyllä kai te jäätte rannalle...
RVA SALAVA
Kuka tietää vaikka lähtisimme...
AMALIA
Todella? Se oli uutta se. Sinä ja Lyyli Cecilia — vai ollaan jo niin
pitkällä...
RVA SALAVA
Ei missään olla. Ei yhtään missään. Minun pitäisi vain saada vähän
rauhaa.
AMALIA
No, minähän pian lähden työhöni. Voittehan sitten täällä kaikessa
rauhassa ajatella. Ja läpikäydä rakkaita muistoja... ja valmistaa
matkaa. Miten vain.
SYLVI
Hyvä Jumala, pitääkö meillä aina riideltämän. Onkohan missään niin
onnetonta kotia. Ajatelkaa mikä suru Väinölle, jos täällä vielä hänen
lähtöpäivänään vallitsee epäsopua ja riitaa. Hänellä on muutenkin
tänään vaikeuksia... Kaikki nämä vuodet Väinö on tehnyt työtä
saadakseen kotiimme rauhaa.
AMALIA
Väinö ja Väinö ja rauha ja rakkaus — en viitsi kuunnella.
SYLVI
Sinä tiedät miten hän on taistellut saadakseen aikaan sovintoa ylä- ja
alakerran välillä ja meidän sisarusten kesken...
AMALIA
Kyllä hän täällä on saarnannut ja piessyt tyhjää ilmaa. Mutta tekeekö
hän sinusta koskaan pruustinnaa, se nähdään.
SYLVI
Minä tiedän hänen taistelunsa... Kyllä hän vielä näyttää...
AMALIA
Tuure, etkö jo alkaisi liikuttaa luitasi. Oletko sinä taas juovuksissa?
Et sinä tuota tietä tohtorin tytärtä saa... Siinä taitaa yksi kihlaus
mennä pormestarinnalta sivu suun. Hänellä oli niitä tässä vasta
kolmetoista — lisäksi niin onneton luku.
SYLVI
Minulla ei olisi sydäntä näyttää toiselle, että kaikki hänen
ponnistuksensa rauhan puolesta tässä kodissa ovat olleet turhat.
AMALIA
Nähköön hän vain, sinun Väinösi, ettemme me Schultzet ole mitään
pajunvitsoja, joita hän taivuttelee mielensä mukaan. Olen hänen
saarnoistaan saanut yhtä tarpeekseni kuin isoisä. Lähden karkuun,
niinkuin isoisä, jos hän vain vielä alkaa saarnata »vangituista
sieluista».
SYLVI
Amalia, hän on viimeistä päivää täällä...
AMALIA
Niin — tämä kahdenkymmenenkahdeksanvuotias ylioppilas, joka lähtee ensi
lukukaudekseen yliopistoon.
SYLVI
Kuinka sinä voit!
Äänettömyys.
RVA SALAVA
Hyvä Jumala, kun minä ajattelen, että suvi on ohi ja tänään lähtee
viimeinen laiva...
AMALIA
Surullista, surullista. Edessä koko pitkä talvi. Ei ketään tule
tervehtimään — meidät köyhät unohdetaan aivan niinkuin oli unohdettu
ennen kuin tohtori Ilmonen tuli tänne ja keksi täällä entisen
rakastettunsa ja hänen ramman tyttärensä.
RVA SALAVA
Ei, ei, minä en jää tänne, en ole täällä enää yhtään talvea sinun
kanssasi...
SYLVI
Amalia, kun et sinä kuitenkaan tarkoita pahaa, niin miksi puhut.
Äänettömyys.
LYYLI CECILIA
Oletteko te nähneet mitä on tapahtunut tänä yönä? No, tulkaa katsomaan.
Ruusut ovat puhjenneet. Koko esplanadi täynnä. Pelkäsin etteivät ne
ehtisi. Se on Yön Kuningatar. Niin paljon ehtii tapahtua yhdessä yössä.
Ja yhdessä päivässä myöskin. Kuinka ne ovat suuret ja valkoiset.
SYLVI
Todella. Eivätkä ne työtä tee eivätkä kehrää, taivaallinen Isä heidät
vain noin kaunistaa.
AMALIA
Aivan niinkuin tuon meidän äidin: hänkään ei työtä tee eikä kehrää,
alati vain kukoistaa — ja rakastaa.
RVA SALAVA
Amalia, mikä sinun tänään on? Oletko onnettomasti rakastunut sinäkin?
SYLVI
Nyt minä ymmärrän: sinunkin viimeinen laivasi lähtee tänään... Kyllä se
on nähty kenen kanssa sinä haaveilet kuutamossa harjulla...
AMALIA
Minun pääni kyllä pysyy selvänä, niin rakkauden humalassa kuin
lienettekin kaikki muut.
Äänettömyys.
LYYLI CECILIA
Yhdessä yössä ehtii tapahtua paljon ja yhdessä päivässä myös. Saatte
nähdä että tänään vielä tapahtuu.
RVA SALAVA
Miksi sinä niin arvelet?
LYYLI CECILIA
No, kun nuo ruusut noin avautuivat.
AMALIA
Kai niiden joskus piti avautua.
LYYLI CECILIA
Väinö sanoo, että on paljon kukkia, jotka eivät koskaan puhkea.
SYLVI
Väinö on aina niin syvä.
RVA SALAVA
Väinökin lähtee.
AMALIA
Kyllä onkin jo aika.
Äänettömyys.
TUURE sohvalta, puoleksi laulaen.
Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset...
AMALIA
No vihdoinkin. Älä vain käänny toiselle kyljellesi, niinkuin sinulla on
tapana tehdä. Meille tulee tänään vieraita. Mehän olemme tänä suvena
olleet niin ihmeteltävästi etualalla — kiitos kauniin nuoren äidin ja
hänen tyttärensä.
SYLVI
Sinäkin olisit kaunis ja nuori, jos olisit sovinnollisempi.
TUURE
Helkkarissa, tuleeko tänne vieraita?
AMALIA
Totta kai hyvästi sanomaan.
TUURE hyräilee hajamielisenä.
Das Meer ergläntzte weit hinaus...
SYLVI
Tahdotko isoisää tänne, kun noin meluat...
RVA SALAVA Lyyli Cecilialle.
Sinä säikähdytät minua. Luuletko todella että tänään jotakin tapahtuu?
LYYLI CECILIA
Nuo ruusut vain sanovat.
RVA SALAVA
Mitä ne sanovat? Hyvä Jumala...
LYYLI CECILIA
En tiedä. Ehkä tapahtuu jotakin suurta ja valkoista.
RVA SALAVA
Oletko kipeä?
LYYLI CECILIA
Ajatteletko että voisin kuolla nyt?
RVA SALAVA
En toki. Mitä muuta hyvänsä. Mutta kun itse sanot. Mikäpä muu voisi
olla suurta ja valkoista.
LYYLI CECILIA
Eikö elämä sitten?
RVA SALAVA
Rumaa se on elämä. Pientä ja mustaa. Jollei ole veripunaista.
LYYLI CECILIA
Veripunaista...
RVA SALAVA
Lyylikki, olethan minun ainoa pieni ystäväni etkä jätä minua.
LYYLI CECILIA
Olen.
RVA SALAVA
Et jätä minua, vaan seuraat minua minne menenkin. Et jätä minua vaikka
pyytäisinkin.
LYYLI CECILIA
En.
Äänettömyys.
RVA SALAVA
Heittäisit jo tuon kutomisen. Kyllä huivi jo on tarpeeksi suuri ja
kaunis.
LYYLI CECILIA
Annalle ei mikään ole tarpeeksi kaunista.
TUURE
Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset.
RVA SALAVA
Jo nyt olet laulun valinnut.
TUURE
Se sopii niin erinomaisesti tälle päivälle.
RVA SALAVA
Sinä meluat nyt erikoisesti sitä varten, että saisit isoisän alas.
SYLVI
Sanomalehti-ilmoitus! Kyllä hän pian on täällä. Hän odottaa uutta
vuokralaista.
AMALIA
Laula sinä vain, Tuure. Tämä on juuri niitä päiviä jotka antavat
toisille rukkasia, toisille kukkasia.
SYLVI
Nyt te taas alatte. Väinön pitää siis viime hetkeen asti kuulla meidän
onnetonta kinasteluamme.
TUURE
Vangitut sielut, vangitut sielut!
SYLVI
Jumalan henki ei ole saanut vapauttaa meitä. Jospa tämä viimeinen päivä
toisikin jotakin suurta ja valkoista, niinkuin meidän pieni Sibylla
sanoo.
RVA SALAVA
Siis kuoleman.
AMALIA
Ehkä pieni Sibylla yhtäkkiä nousee tuolistaan ja juoksee esplanadiin
poimimaan ruusuja.
RVA SALAVA
Älkää aina puhuko noista valkoisista ruusuista. Minä näen jo edessäni
pelkkiä valkoisia hautaseppeleitä. En juuri mitään pelkää, mutta
kuoleman kanssa en ole päässyt sovintoon. Eihän kukaan ole sairaskaan.
AMALIA
Pelkääthän, äiti, yhtä ja toista — esimerkiksi työtä.
TUURE
Kyllä tästä nyt jo muutkin alkavat ansaita rahaa etkä vain sinä.
AMALIA
Sinä paras. Sitten äiti pelkää isoisää.
RVA SALAVA
En enää.
AMALIA
Ehkä Sibyllan valkoinen ihme on jättänyt tulemisensa viime hetkeen
niinkuin rakkaudentunnustukset.
Äänettömyys.
RVA SALAVA
Olet niinkuin ilmetty isäsi. Luulen että pian alan pelätä sinuakin.
AMALIA
Ei ole minun syyni että olen tässä maailmassa.
RVA SALAVA
Ei... ei... Eikä minunkaan.
Äänettömyys.
LYYLI CECILIA
Kuka toimittaa minulle kukat tohtoria ja Annaa varten. Tahtoisin jotain
oikein kaunista. Voin kyllä maksaa, jahka myyn uudet paperinukkeni.
AMALIA
No, odota nyt, ehkä vielä itse lähdet kaupungille tänään. Lupasihan
tohtori sinut parantaa. Ja kyllä sinua on hoidettu kaikkien tieteen
sääntöjen mukaan. Ja puetettu. Ja huvitettu. Koko kaupunki on seurannut
parantumistasi. Ei suinkaan nyt niin hieno mies kuin tohtori Ilmonen
sanaansa syö. Lääkärimaineensakin tähden...
LYYLI CECILIA
Hän ei ole taistellut minun parantumiseni puolesta lääkärimaineensa
takia.
TUURE
Kaikki eivät ole pelkkää käytännöllistä hyötyä...
RVA SALAVA kuiskaten.
Siinä hän nyt on — isoisä!
Kaikki vaikenevat. Yläkerrasta kuuluu isoisän ääni.
ISOISÄ
Mahdatteko te muistaa, te siellä alhaalla, että tänään kello yhdeksän
saapuu uusia vuokralaisia?
AMALIA
Kyllä se on muistettu, rakas isoisä... Tuure, etkö nyt jo nouse. Kahvi
jäähtyy. Mitä — etkö makaakin siinä ihka uudessa frakkipuvussasi. Joka
varmaan ei ole maksettu. Millä aiot senkin maksaa? Miksi tänne tulet —
tätisihän on toimittanut sinulle huoneen kaupungilla.
TUURE
Tuleeko tänne vieraita? Älkää sanoko että minä olen täällä.
AMALIA
No, laputa sitten nopeasti tiehesi. Eikö nyt järkesi sen vertaa sano,
että Lyyli Cecilialle tullaan sanomaan hyvästi. Hän ei ole parantunut,
niinkuin uskottiin, vaan istuu yhä rullatuolissaan.
TUURE
No, eivät suinkaan ne nyt heti aamulla tule. Minulla on asiaa tädille.
AMALIA
Onpa teistä tullut erinomaiset ystävät tädin kanssa.
TUURE
Ei kuulu sinuun.
LYYLI CECILIA
Anna lupasi kyllä tulla heti kun herää.
AMALIA
Hänen uutimensa ovat alhaalla kun postiin menen ja joskus vielä kun
sieltä tulenkin.
TUURE tullen Lyyli Cecilian luo.
Voisitkohan sinä auttaa minua?
LYYLI CECILIA
Minä. Miten?
TUURE
No... ei mitenkään. Ei mitään, ei mitään.
LYYLI CECILIA hiukan levottomana.
Miksei saa sanoa että sinä olet täällä?
Lyhyt äänettömyys.
AMALIA
No, jollet tahdo kahvia, niin mene sitten rakkaan tätisi luo. Mutta
rahaa ei sieltä lähde. Älä uskokaan. Jos olet tehnyt velkaa siinä
toivossa että...
TUURE
Anna minun olla rauhassa. En ikinä ole nähnyt mitään niin pirullista
kuin sinä. Oikea naispaholainen sinä olet.
SYLVI
Tiedäthän ettei Amalia tarkoita pahaa.
AMALIA nauraen.
Naispaholainen! No, sanopas nyt naispaholaiselle, mistä olet
saanut rahaa viime aikoina. Ei ole mikään helppo asia rakastaa
tohtorintytärtä. Kun maisteri Nurmi lähettää kaunottarelle viisitoista
ruusua, niin täytyy kamreeri Schultzen lähettää kaksikymmentä. Ja kun
luutnantti von Duren kutsuu hänet ajelemaan hevosella, niin täytyy
kamreeri Schultzen viedä hänet autolla.
TUURE
Jollet sinä... jollet sinä... niin minä kuristan sinut!
AMALIA
Kahvikuppisi on jäähtynyt — jäähdy sinäkin.
TUURE
Sinä et ole mikään ihminen, vaan kone. Laskukone. Jos sinä joskus
rakastuisit — mitä minä tuskin uskon mahdolliseksi, niin sinä varmaan
ruusun asemesta kiinnittäisit sulhasesi napinläpeen setelirahan. Niin
tekisit.
AMALIA
Saattaa olla. Mutta seteli olisi kumminkin omani eikä lainattu.
Sillä minä olen tehnyt työtä ja elättänyt teidät kaikki ja sinun
kamreerintittelisi on vielä varsin uusi. Ja tätisi hankkima.
TUURE
Minulle käy, hitto vie, mahdottomaksi tästä puoleen tulla tänne
kotiin...
Yhtäkkiä täysi hiljaisuus. Sokea isoisä on ääneti
tullut tuolinsa ääreen, koputtaa kepillään permantoon.
ISOISÄ
Mitä te siellä riitelette? Koko aamun on pidetty kovaa ääntä. Onko
Tuure tehnyt velkaa? Olen sanonut: velkaa pitää peljätä, se on pahempaa
kuin synti. Kiitollisuudenvelkaakin. Sillä senkin ihmiset pyytävät
takaisin, kun heidän huonosti käy. Senkö tohtorintyttären tähden sinä
olet tehnyt velkaa? Mitä sellaisella tekee — ei sillä mitään ole,
näyttelijättärellä.
TUURE
Jätetään ne, isoisä. Onko täti kotona?
ISOISÄ
Missäpä hän sitten olisi. Ehkäpä torilla ostamassa kotiin kalliita
ruokia. Ei, turhiin ei panna rahaa. Kun ei silmiinkään panna, vaikka
ne voisi rahalla saada näkeviksi. Toista on jos sattuisi vuokralainen,
joka...
TUURE
Täti on siis siellä ylhäällä?
ISOISÄ
Missä hän sitten olisi, johan sanoin. Vai luuletko, että pidän kalliita
palvelijoita? Ne ovat tuhlareja varten. Tätisi siivoo ja järjestää
taloa — etkö sitä tiedä — vaikka Baskilta jäikin pieni perintö. Missä
tätisi olisi, jollei naisten työssä? Vai onko hän ehkä kutsunut sinut?
Olen luullut tuntevani mantelin ja vadelmien hajua. Ettei vain olisi
kutsunut muitakin — senkin hupsu. Tule sitten. Hän sanoo sinun olevan
korean pojan — minä en muista. Viisitoista vuottako siitä jo on? En
tarkoin muista. Mutta rahaa älä pyydäkään, silloin paiskaan sinut alas
portaita. Rahaa pitää rakastaa ja kunnioittaa. Ei mitään tohtoreja eikä
leikkauksia. Toinen asia on, jos sattuisi vuokralainen, joka olisi
tohtori.
RVA SALAVA
Isoisä hyvä, menkää ylös. Tuure, mene nyt. (Kuiskaa.) Tuure, pidä
hiukan kiirettä, en jaksa nyt... Isoisä hyvä, menkää nyt, meidän
täytyy täällä järjestää...
ISOISÄ
Vai sinä, Cecilia Hordel, komenteletko sinä täällä. Muista sinä, kuka
olet, taikka teen sen lastesi kuullen tiettäväksi. Varo sinä, etten
aja sinua kadulle, minne sinä kuulut. Olen sinua tarpeeksi kauan
katsellut...
RVA SALAVA
Isoisä, menkää nyt. Tai puhun minäkin. Te olette tarpeeksi kauan
piinannut minua ja lastani.
ISOISÄ
Piinannut — vai piinannut. Miksi sitten olette täällä? Hannanhan.
Olisitte vapaasti voineet lähteä. Ehkä olisin voinut näyttelijä Salavan
tyttärelle kustantaa jonkinlaiset kottikärryt, vaikkei tietysti niin
kallisarvoisia kuin herra tohtori Ilmonen...
RVA SALAVA hilliten itseään
Postimestari Schultze...!
TUURE
Koetetaanpa nyt olla ihmisiksi. Lähdetään nyt.
ISOISÄ
Tervetuloa vain, poikaseni. Tätisi on aina pitänyt kauniista miehistä.
Vaikkei Bask suinkaan ollut kaunis. Mutta hänellä oli muita etuja ja
kyllä hänessä vain miestä oli sellaiselle kuin sinun tätisi. Ihan
samanlainen hän oli kuin äitinsä. Mutta hänen äidilläänkin oli etuja,
ei sovi muuta sanoa. Tervetuloa vain poikaseni, kamreeri. Mutta auta
armias, jos olet tehnyt velkaa... Niin, mitä minun pitikään sanoa.
Onko huone järjestyksessä? Kello löi äsken kahdeksan. Ovatko kaikki
hakotukkimiehen tavarat poissa? Piirongille pitää panna kukkia. Sylvi
voi juosta ottamaan esplanadilta, ei sitä kukaan huomaa. Ja tulkaa
hakemaan minua itseäni, kun vuokraajia saapuu. Täytyy koettaa saada
huone heti vuokratuksi, että vähän tulojakin karttuu. Muutenkin on talo
täynnä laiskaa väkeä, joka kuluttaa, näyttelijöiden leskiä ja lapsia.
Sylvi, joko huone on tyhjä?
SYLVI
Kenenkähän isoisä luulee saavansa tänne.
ISOISÄ
Aina jonkun yhtä hyvän kuin Väinö Sorri hakotukin äärestä. Lääkärin ura
on pitkä ura. Mutta katsokaakin sitten, ettei synny pitkiä kihlauksia,
jotka eivät ikinä pääty naimisiin. Sylvi olisi tänä kesänä voinut saada
rikkaan, arvokkaan miehen...
SYLVI
Isoisä tietää, etten ikinä huoli kenestäkään muusta kuin Väinöstä.
Odotan häntä vielä kymmenen vuotta, jos niin vaaditaan.
Väinö Sorri on morsiamensa puhuessa tullut huoneeseen.
ISOISÄ
Se laulu kyllä osataan ulkoa. Toisena Raakelina olet sinä nyt odottanut
seitsemän vuotta ja saat vielä odottaa toiset seitsemän, ennen kuin
hän sinut elättää. No, kernaasti minun puolestani, mutta katsokaa,
että huone on kunnossa kello yhdeksään. Ja kutsukaa sitten minut.
Lääkäreillä on etusija.
Kääntyy lähtemään.
SORRI
Huomenta, postimestari Schultze. Ei hätäillä. Kyllä ne kaikki aikoinaan
tyhjenevät, tyhjenevät huoneet ja tyhjenee kaupunki ja näkyvät
tyhjenevän ihmisten pääkopatkin, kun ikää karttuu.
ISOISÄ
Vai olet sinäkin täällä. Hyvä on. Älä unohda, että olet velkaa kolmen
kuukauden vuokran.
SORRI
Koetetaan maksaa, postimestari Schultze, koetetaan maksaa. Minä nostan
heti lukukauden alkaessa stipendini ja lähetän...
ISOISÄ
Et minnekään sinä täältä mene, ennen kuin olet suorittanut kaikki.
SORRI
Hyvä on. Ei viitsitä riidellä. Minähän nyt lähden. Kas, se omatunto on
sellainen epämukava laitos. Ja se on jokaisella.
ISOISÄ
Ei mitään saarnoja enää.
SORRI
Se on teilläkin, kunhan se vain heräisi.
ISOISÄ
Ei, sanon minä. Huone on minun ja minä annan sen kenelle tahdon.
Tohtori sen saa, joka ymmärtää jotakin silmistä, sellainen kaunis huone.
RVA SALAVA
Tuure, lähde toki isoisän kanssa. Muuten hän ei ikinä lähde.
SYLVI
Me tyhjennämme juuri huonetta, isoisä lähtee vain rauhassa.
TUURE
Väinö, alapas veivata saarnaasi vangituista sieluista...
AMALIA
Isoisä, nyt hän alkaa puhua vangituista sieluista...
ISOISÄ vastenmielisyyttään hilliten.
Puhukoon vain, minä en ole mikään vangittu sielu, teen mitä tahdon.
Mutta täällä on kyllä muita, jotka ovat kahleissa. Maailman pahimman
herran kahleissa — sanonko hänen nimensä?
RVA SALAVA
Ei ole tarpeellista, isoisä. Me kyllä tiedämme. Mutta lähtekää nyt. Jos
Tuuren pitää tavata tätiä, niin eikö olisi parasta... Auta isoisää ylös
portaita.
ISOISÄ
Kyllä minä näissä portaissa löydän. Sinä luulet, Cecilia Hordel, että
muutkin kompastuvat yhtä helposti kuin sinä. Olit taittaa täällä
niskasi, viimeksi kun tulit alas näitä portaita. Minä kyllä pääsen...
RVA SALAVA
Teillä on hyvä muisti, isoisä. Mutta olisi parempi, jos ette nyt
käyttäisi sitä.
ISOISÄ
Ja miksei minulla olisi hyvä muisti? Tarvitsen sitä vielä, en aio
kuolla pitkään aikaan, niinkuin tiedätte.
RVA SALAVA
Te ette koskaan kuole, postimestari Schultze.
ISOISÄ leikillisesti.
Älä tee lapsiasi surullisiksi, Cecilia Hordel.
RVA SALAVA
Te olette yhtä iankaikkinen kuin raha.
ISOISÄ
Ohoh, olisivatpa asianne sitten huonolla kannalla, lapsi raukat.
Saisitte kauan odotella perintöjä. Yhtä iankaikkinen kuin raha! Olisipa
se somaa. Tyttäreni Elvira, kuparisepän leski, luki minulle hiljan
sanomalehdistä, että Amerikassa eräs rikas mies oli surmannut vaimonsa
saadakseen haltuunsa hänen perhebriljanttinsa. Tuo rikas mies oli 105
vuoden vanha. Niin voi käydä — kuka sitä tietää. No, miksi rahaksi te
minua sanoisitte?
AMALIA
Kultarahaksi, rakas isoisä. Sehän on lujaa ja kestävää niinkuin
isoisä...
SORRI hyväntahtoisesti naurahtaen.
Paperirahaa minä ajattelen. Oikein sellaista kulunutta ja homehtunutta,
jota saita säilyttää sängynpohjalla vanhan virsun sisällä.
ISOISÄ
Olet tullut rohkeaksi, hakotukkimies, nyt kun olet päässyt
ylioppilaaksi. Mutta entä jollei Sylvi saakaan mitään? Minulla on
valta, minulla.
SYLVI
Meidän täytyy siistiä. Vuokralaiset voivat tulla...
SORRI
Ei, puhutaan nyt kerrankin asiat loppuun, koska kerran on alkuun
päästy. Täällä on kaikki selvittämättä eikä sielujakaan voi vapauttaa
ilman tutkintoa.
ISOISÄ
Tutki sinä pyhien miesten elämäkertoja, jos olet utelias.
SORRI
Tässä on kysymyksessä oman morsiameni suku ja sukuperinnöt...
SYLVI
Anna olla, Väinö, anna olla...
TUURE
Isoisä taitaakin haluta pitemmältä keskustella Väinö Sorrin kanssa.
Tuossa hän seisoo tiukkana miehenä ja tahtoo tietää, mitä alkuperää
tuleva pastorska oikeastaan on.
SORRI
Olen seitsemän vuotta taistellut tämän kodin rauhan vuoksi, enkä lähde
ennen kuin täällä selviää — kuuletteko, postimestari.
RVA SALAVA
Hyvä Väinö... jos tahdot täyttä selvyyttä niin sinun täytyy mennä
hautausmaalle ja kutsua vainajat tilille.
ISOISÄ
Senkin hakotukkimies — mitä ihmisten asiat sinua liikuttavat?
SORRI
Ihminen on pantu veljensä vartijaksi, pitäisihän teidän se tietää.
ISOISÄ
Mene sitten paimentamaan veljiäsi, jotka jäivät hakotukin ääreen.
Viisaasti tekisit, jos jäisit sinne paimenen virkaan yksintein.
SORRI
Mikähän siihen on syynä, ettei tähän taloon paista päivä edes
pilkahtamalla?
ISOISÄ
Mikähän lienee ollut syynä siihen, että töllin pojan rupesi tekemään
mieli pois hakotukin äärestä?
SORRI
Mahtaisittekohan sitä ymmärtää, jos siitä näin viimeisenä päivänä
puhuisi.
ISOISÄ
Viimeisenä päivänä ja viimeisenä päivänä — töllin pojan rupesi tekemään
mieli herraspäiville ja pappilan lihapadoille. Mahtaakohan asia näin
viimeisenä päivänäkään muuksi muuttua.
SORRI
Töllin pojalle tapahtui mitä on ennenkin tapahtunut suomalaiselle
töllinpojalle. Hänelle tuli käsky: mene ja ruoki minun lampaitani.
Se tuli hänelle kirkossa, kun ihmiset siellä nukkuivat penkeissään.
Mutta kirkko ei ole nukkumista varten, vaan sitä varten että sielut
siellä kohoaisivat ihmisen Isän puoleen... Töllinpojalle tuli käsky...
Se sama, joka on tullut ennenkin. Ja ilman sitä käskyä tässä maassa
tuskin hengen viljelystä olisikaan. Mutta salat julki nyt teidänkin
puoleltanne. Ei tule muuten tunnonrauhaa.
ISOISÄ
Ja tällä valtakirjalla sinä nyt saarnaat ja anniskelet niinsanottua
tunnonrauhaa.
SORRI
Joka tapauksessa tahdon johdattaa teidät sen luo, joka jakaa valoa ja
tunnonrauhaa.
ISOISÄ
Niin kai.
SORRI
Vien teidät parantajan luo, joka tekee silmät näkeviksi.
ISOISÄ
Kyllä ne lupaukset tunnetaan. Tuolla on näyttelijän tyttö yhä
tuolissaan, vaikka tohtori lupasi tehdä hänet käveleväksi. Syö, juo
ja kuluttaa. Mutta kylpylääkäri lähtee tyttärineen, kimpsuineen
kampsuineen ja kaupungin naiset ja herrat tarvitsevat tänä yhtenä
iltana enemmän nenäliinoja kuin koko vuonna yhteensä.
SORRI
Mutta minunpa tohtorini parantaa postimestarin tykkänään terveeksi.
ISOISÄ
Vai sitä herraa tarkoitat. Kai sitä joskus on tullut senkin kanssa
puhutuksi, mutta ei antanut näköä — sokeuden antoi.
SORRI
Postimestari erehtyy, ette koskaan vielä ole kohdannut sitä oikeaa
tohtoria. Tulkaa kerran tänne alas, niin puhutaan.
ISOISÄ
Tiedät, etten tule.
SORRI
Teille tulee kaikille sen jälkeen parempi olla, saatte nähdä.
SYLVI
Rakas isoisä... isoisä kulta tulisi nyt. Te käyttäydytte äidin kanssa
kuin itsepintaiset lapset. Voittaisitte kerran itsepäisyytenne. Ilmanko
täältä ei koskaan riita lopu.
ISOISÄ
En tule, olen sen sanonut. Mutta jos hakotukkimies vielä haluaa
pauhata, niin istun tähän tuoliini. Hyvähän tässä on. Istunkin tässä ja
odotan vuokralaisia.
RVA SALAVA
Nyt hän aikoo jäädä siihen. Ei tänään, ei tänään. Huomenna isoisä voi
istua siinä koko päivän...
ISOISÄ naureskellen.
Ja miksei tänään?
RVA SALAVA
Sentähden että... sentähden että minä tarvitsen tätä huonetta.
Tänne tulee vieraita tapaamaan Lyyli Ceciliaa. Isoisä, minä en
tule häiritsemään teitä. En astu jalallani ylös noita portaita.
Viiteentoista vuoteen en ole käynyt teitä häiritsemässä. Mutta tänään
kuulkaa minua: älkää jääkö siihen, vaan menkää ylös.
ISOISÄ
Odottaako Lyyli Ceciliakin rakkaudentunnustuksia vielä näin viimeisen
laivan lähtöpäivänä?
LYYLI CECILIA
Postimestari tietää, että odotan ainoaa ystävääni Anna Ilmosta. Ehkä
hän viekin minut pois täältä, ettei minun tarvitse olla vastuksena.
ISOISÄ
Älä sinä puhu tyhmyyksiä!
LYYLI CECILIA
Minä tulen rukoilemaan Annaa ja tohtoria, että he veisivät minut
mukaansa.
Äänettömyys.
RVA SALAVA
Olet oikeassa, Lyyli Cecilia, me emme voi jäädä tänne. Jos olisi
mahdollista, että sinä vielä tänään tulisit terveeksi... Jos minä —
(kuiskaten postimestari Schulzelle) isoisä, jos minä vielä tänään
kertoisin tohtorille kaikki.
ISOISÄ
Kyllä ne lähdöt tunnetaan. Rouva Cecilia Salava ei ensi kertaa sano
tyttärelleen: tänään me lähdemme, emme voi olla täällä. Mutta tuossa
sitä vain istutaan. On istuttu viisitoista vuotta. Kyllä isoisä maksaa,
isoisä on rikas — kas, isoisä on pelännyt velkaa, siinä se on...
Mutta jos sinä, Tuure — auta armias, jos sinä... Isoisäsi on kiivas
mies ja nuoruudessaan hän oli hyvä ampuja — kukaties vanha pistooli,
sokealtakin osuisi maaliin...
TUURE
Jaa, minä menen nyt, ja isoisä saa puhua siinä miten kauan tahtoo.
ISOISÄ
Seis. Vai sinne narraamaan hullulta leskeltä rahaa kahdenkesken.
TUURE
Hulluksi isoisä on tehnyt hänet, raukan, ja hulluksi isoisä tekee
meidät muutkin.
Äänettömyys.
ISOISÄ
Sibylla, tahdotko sinä pois täältä? Vastaa. Etkö osaa puhua, tyttö?
RVA SALAVA
Sanokaa minulle mitä tahansa, isoisä, mutta säästäkää viimeinkin
häntä...
SYLVI
Rakas isoisä, menkää nyt. Mitä vieraat sanovat, kun näkevät meidät näin
riidassa, Tuuren frakissa ja...
ISOISÄ
Onko Tuure frakissa — ilmankos tuntuikin sormiini niin hienolta. Mistä
sinä olet ottanut rahat?
SORRI
Onnettomat, onnettomat ihmiset...!
TUURE
Missään tapauksessa en isoisän kukkarosta. Minä tunnen kuinka alan
inhota tätä taloa, menen mieluummin hirteen kuin tulen tänne. Mitä
isoisä aikoo tehdä rahoillaan? Tahdotteko, että ne sullotaan suustanne
sisään, kun makaatte ruumiina?
SORRI
Lähdetään nyt kauniisti pois ylös. Kas, se ei sentään pää ole yhtä
selkeä kuin viisikymmentä vuotta sitten. Tarvitaan parantajaa, joka
tekee näkeväksi. Vapauttajaa tarvitaan...
TUURE
Postimestari Schultzea ei mikään vapauta. Niitä on paatuneita, joihin
ei mikään pysty. Kun minä muistan: minä en saanut käydä koulua, sillä
isoisä ei antanut rahaa eikä sallinut ottaa lainaa. Minä istuin
pakkaspäivät sisällä, sillä minulla ei ollut saappaita. Mutta isoisän
rahat kasvoivat korkoa pankissa. Ei, Sorri, hänen kahleensa ovat niin
raskaat, ettei niitä viilaa poikki taivaan enkelikään.
SORRI
Ennenkin ovat taivaan enkelit viilanneet poikki vangin kahleita.
AMALIA
Hyvät ihmiset, tulkaa järkiinne. Naapurit kuulevat. Mitä sinä tulet
tänne, Tuure, kun et osaa olla ihmisiksi. Ja isoisä kulta, pysyisitte
ylhäällä, kun ette kärsi äitiä ja Lyyli Ceciliaa.
ISOISÄ
Mitä? Kuka sen on sanonut, etten minä kärsi?
AMALIA
No, kun aina torutte.
ISOISÄ
Torunko minä? Ja miksen toruisi: onko minua sitten hellitetty?
SYLVI
Väinö, älä jätä minua tänne. Jos äiti ja Lyyli Cecilia lähtevät, niin
minä en voi olla täällä. Rupean vaikka palvelustytöksi kunnes voimme
mennä naimisiin. Minä ehdin vielä. Väinö, saanhan tulla...?
SORRI
Meidän täytyy saada rauha tähän taloon.
ISOISÄ
Onnea matkalle vain. Herra Sorrin tavarat pidän panttina kunnes kolmen
kuukauden vuokra on maksettu.
SORRI
Vanki raukka!
ISOISÄ
Onko se vanki, joka tekee mitä tahtoo? Mutta täällä on kyllä
vangittujakin. Oikeita maailmanherran vankeja. Sanonko kuka se herra
on? Rakkaus.
Äänettömyys.
RVA SALAVA pää pystyssä.
Niin, rakkaus. Sinä päivänä saatte haudata minut, jolloin en enää
rakasta.
Lähtee makuuhuoneeseen.
ISOISÄ
Ja sen sinä kehtaat sanoa lastesi kuullen.
SYLVI
Me tulemme todella kaikki mielipuoliksi, jollei tästä tule loppua.
AMALIA
No, tuleehan siitä. Tehän kaikki lähdette. Meille tulee hauskaa, isoisä.
ISOISÄ hyväntuulisena.
Hauskaa tietenkin. En minä muusta, kun ette vain tule minulta pyytämään
matkarahaa.
Yläkerrasta astuu rva Bask. Tervehtii Tuurea.
RVA BASK
Mutta isä pikku, kahvi jäähtyy, etkä sinä liiku paikaltasi. Tuure,
kuinka sinä olet hienona.
TUURE
Täti, olen juuri tulossa sinun luoksesi.
RVA BASK
Täti — joko sinä taas sanot »täti». Enhän minä oikeastaan ole vanhempi
kuin sinäkään. En ole vielä elänyt. Odotan vasta elämäni suurta
tapausta. Ja silloin ei ihminen vanhene.
ISOISÄ
Elämäsi suurta tapausta — Bask oli sinun elämäsi suuri tapaus. Eikä hän
ollutkaan mikään huono tapaus.
RVA BASK
Isä pikku, älä puhu. Sinä tiedät etten siedä mielenliikutuksia. Olet
antanut minulle perinnöksi huonon sydämesi...
ISOISÄ
Ota sinä lukuun, ettei kukaan välitä sinusta paitsi rahojesi takia.
Tuokin mielistelijä tuossa tulee vain lainaamaan sinulta.
RVA BASK
Oo, hän tietää minun heikon kohtani: kauniit miehet! Oo!
Tuure ja rva Bask ovat jo menossa.
ISOISÄ
Kiirepä näkyy herrasväellä olevan...
RVA BASK palaten pari askelta.
No, isä pikku, etkö jo tule?
ISOISÄ
Saisit kiittää minua joka hetkestä, jolloin sinua tässä holhoan. Tuo
kaunis mies tuossa tekee sinusta vielä keppikerjäläisen.
RVA BASK
Isä pikku, eikö minulla saisi olla yhtään iloa?
ISOISÄ
Kyllä sinulla sitten on iloa, kun hän on ottanut rahasi ja viskannut
sinut tiepuoleen. Tule lähemmäksi. Onko hän vielä tuolla alhaalla?
RVA BASK
Kuka, isä pikku?
ISOISÄ
Hän — Sibylla?
RVA BASK
Tyttöäkö tarkoitat, Cecilia Salavan tyttöä? Istuu hän tuolissaan, jonka
on saanut tohtorilta, yllään valkoinen puku, jonka hän myöskin on
saanut tohtorilta.
ISOISÄ
Istuuko hän aina auringossa?
RVA BASK
Jos sattuu olemaan aurinkoa. Vastaa, Lyyli Cecilia, kun sokea sinulta
kysyy.
SORRI
Hän on aina auringonpaisteessa, sillä hän on hurskas lapsi.
ISOISÄ
Näyttelijän lapsi. Kyllä se hurskas syntyperä tunnetaan.
RVA BASK
Mennäänkö vihdoinkin, pikku isä?
ISOISÄ
Kun minä tahdon kysyä omassa talossani, niin minä kysyn... Istuuko hän
aina ikkunassa, tuo näyttelijän tyttö? Ja näkee jotakin?
RVA BASK nauraen.
Tietysti hän näkee mitä kadulla sattuu tapahtumaan.
ISOISÄ
Ja näkee sittenkin, jollei mitään tapahdukaan?
RVA BASK
Sitä en tiedä, voiko nähdä silloinkin, jollei mitään tapahdu.
ISOISÄ
Mutta minä tiedän. Olen kuullut hänen puhuvan täällä yksinään. Kun
kaikki ovat poissa ja papinsälli laskettaa kreikkaa ja hepreaa
kopissaan, puhuttelee hän täällä prinssejä ja prinsessoja.
RVA BASK
Niin, hän leikkii nukketeatterillaan.
ISOISÄ
Tuure, sinä olet laiska ja roteva, saisit kantaa Sibyllan tänne minun
luokseni. Tahtoisin puhua hänen kanssaan.
TUURE
Jos isoisä tahtoo puhua Lyyli Cecilian kanssa, niin onhan isoisällä
jalat astua hänen luokseen.
ISOISÄ
Ja sinäkin toivot minulta perintöä!
RVA BASK
Niin, isä pikku, sinä voitat herttaisen pienen oikkusi. Sinähän olet
ihan niinkuin Cecilia Salava. Teidän täytyy molempien voittaa itsenne.
TUURE
Jos isoisä tahtoo puhutella Lyyli Ceciliaa, niin täytyy pitää kiirettä.
Tohtori vie hänet mukanansa.
ISOISÄ
Sen minä kyllä uskon. Kun ei hän saanut äitiä, niin hän tahtoo anastaa
tytön...
RVA SALAVA jännittyneenä.
Mitä te sanoitte, isoisä?
RVA BASK
Tohtori Ilmonen oli Salavan ystävä ja aikoi itse näyttelijäksi. Hän
on nyt pannut tytön päähän kaikenlaisia hullutuksia. Mutta Lyyli
Cecilia ei ole tullut terveeksi. Kaiken kesää on häntä hierottu ja
hoidettu ja juotettu ja syötetty. Mutta tuossa hän vain makaa. Ja
mikäpä hänen siinä on hätänä. Näkee mitä kadulla tapahtuu ja leikkii
nukketeatterillaan.
ISOISÄ
Onko varma ettei hän lähde tällä viimeisellä laivalla?
TUURE
Päinvastoin. Tulen tekemään kaikkeni, jotta hän lähtisi. Ja kaikki
muutkin, jotka vain voivat päästä täältä irti.
ISOISÄ
Ja matkarahat — luulet kai että tätisi antaa ne.
TUURE
Isoisä, ne minä varastan.
RVA BASK
Oi Tuure, älä puhu niin kauheita, en kestä sitä... Saan kohtaukseni,
Tuure, käsivartesi...
ISOISÄ
Kujeile muille, mutta ei minulle. Mars matkaan.
Menevät. Heidän äänensä hiljenevät vähitellen. Alhaalla
arkihuoneessa on järjestetty ja kannettu eteiseen Sorrin
tavaroita.
AMALIA askarrellessaan.
Vihdoinkin. Kyllä me olemme joukkoa. Ei mitään syytä tarvita...
Mutta kunhan emme vain saisi pormestarinnaa tänne, hän meni tuonne
käsityöaittaan. Tule auttamaan, Sylvi. Kyllä sinä jo olet Väinösi
kanssa tarpeeksi kuherrellut.
SYLVI
En minä ehdi, jos illalla matkustan.
AMALIA
Siihen sinä nyt et itsekään usko. Piiaksi, vai kuinka — sinä, kapteeni
Schultzen tytär? Sillä kai vielä kestää kauan ennen kuin Väinö vie
sinut pieneen punaiseen pappilaansa. Kymmenen penskan äidiksi.
SORRI
Ja Amalia Schultze on ensimmäisen penskan kummina — niinhän!
AMALIA
Tiedät etten kärsi pikkulapsia.
Katsahtaa kelloon, lähtee kiireesti eteiseen,
panee hatun päähänsä ja lähtee toimeensa.
SORRI hänen jälkeensä.
Etkä paljon suuriakaan.
SYLVI kiiruhtaen Sorrin luo.
No Väinö, alkaako selvetä?
SORRI
Minun olisi pitänyt antaa isäntien siellä kotipuolessa hiukan odottaa
korkorahojaan. En ajatellut, että ukko täällä olisi niin tiukalla
päällä.
SYLVI
Isoisän täytyy odottaa. Mutta entä minä — miten minun käy?
SORRI
Koetan tiedustella sinulle paikkaa. Niin pian kuin mahdollista.
SYLVI
Mutta voinko minä jäädä tänne?
SORRI
On paljon tällaisia koteja, koteja ilman rauhaa. Vangittuja sieluja on
maailma täynnä.
Äänettömyys.
SYLVI
Oi Väinö, saammekohan koskaan omaa kotia?
SORRI
Mutta lapsi, mikä nyt tuli?
SYLVI
Emmeköhän voisi mennä naimisiin ennen kuin sinä valmistut?
SORRI
Kuka se äsken sanoi odottavansa vaikkapa kymmenen vuotta.
SYLVI
Ei milloinkaan Ole minusta meidän oma kotimme ollut niin kaukana kuin
nyt.
SORRI
Sinä epäuskoinen.
SYLVI
Anna anteeksi. Väinö...
Äänettömyys.
SORRI
Ei, en totisesti viitsi jäädä ukolle velkaa.
SYLVI
Mene osuuskaupan johtajan luo. Olettehan niin vanhat tutut.
SORRI
Niin ja juuri siksi hän aina pistelee ja kysyy, paljonko minulle jo on
karttunut velkoja ja enkö jo kadu että antauduin lukutielle. Olen häntä
suorastaan vältellyt.
SYLVI
Isoisän täytyy odottaa.
SORRI
Jollei hän olisi sokea.
SYLVI
Enkä minäkään voi mitään.
SORRI
Voit. Ole niinkuin olet ollut tähänkin asti.
SYLVI
Minä koetan, Väinö rakas.
(Puristaa Sorrin kättä, lähtee ovesta vasemmalle.)
Äänettömyys.
LYYLI CECILIA
Väinö, oikeinko todella lähdet? Kenelle sitten puhun?
SORRI
Ja kenelle minä?
LYYLI CECILIA
Uskotko että tulen terveeksi?
SORRI
Sinun sielusi on terve.
LYYLI CECILIA
Uskotko, että voin kävellä?
SORRI
Se on vähemmän tärkeää. Kun vain henkesi pääsee kohoamaan.
LYYLI CECILIA
Mutta olisi niin ihanaa kävellä, juosta, lentää. Tiedätkö, kun minä
katselen lapsia, jotka leikkivät tuossa kadulla, joskus he aivan
tanssivat. Ja pääskyset oi-oi...!
SORRI
Voit valaista soppesi niinkin.
LYYLI CECILIA
Valaista soppeni — ei kukaan tarvitse valoani. Tiellä olen. Väinö, jos
minulla olisi uskoa, niin minä ehkä vielä tänään voisin nousta. Tohtori
on sanonut, että minulta vain puuttuu usko parantumiseeni. Hän sanoo,
että minulla on tehtävä — ajattele: minulla!
SORRI
Sinulla, sinulla se vasta onkin. Valotäplä olet, mihin ikinä tulet.
LYYLI CECILIA
Tähänhän minä olen kahlehdittuna. Ja jos minun täytyy jäädä tänne — en
ymmärrä miten voin elää.
SORRI
Olethan elänyt tähänkin asti, pikku sisko.
LYYLI CECILIA
Niin, mutta minulle onkin tapahtunut jotakin erikoista. Onnettomuus.
En enää koskaan voi seurustella prinssieni ja prinsessojeni kanssa —
isoisä sanoi, että hän oli kuullut. Se oli kauheaa. Kaikki he minulta
kuolivat, kun sen sain tietää. Kaikkea minulla oli: kauniita tyttöjä
ja poikia seuranani. Kauniissa kiiltävissä vaatteissa. Ja linnoja ja
kirkkoja ja torneja ja viirejä. En koskaan ollut yksin. Eikä koskaan
ollut pimeää...
Rva Salavan askeleet lähestyvät.
SORRI
Sinä et koskaan ole yksin eikä sinulle koskaan tule pimeää, sillä Herra
on kanssasi. (Lähtee eteiseen ja ulos.)
Äänettömyys. Rva Salava tulee
pukeutuneena päivää varten.
LYYLI CECILIA
Äiti, mikset sinä kerro minulle kaikkea?
RVA SALAVA
Eikö pormestarinna tullutkaan meille?
LYYLI CECILIA
Äiti, mikset sinä mene yläkertaan isoisän luo eikä isoisä tule tänne?
RVA SALAVA
No, saathan sinä nyt sen aikoinasi kuulla.
LYYLI CECILIA
En ole enää lapsi. Äiti, etkö viiteentoista vuoteen ole käynyt tuolla
ylhäällä? Vihaatteko te niin toisianne, sinä ja isoisä?
RVA SALAVA
No, emme enää.
LYYLI CECILIA
Tekikö postimestari jotakin pahaa minun omalle isälleni?
RVA SALAVA
Ei, lapsikulta. Ei hän tuntenutkaan isääsi.
LYYLI CECILIA
Mitä tapahtui viisitoista vuotta sitten? Mitä, äiti?
RVA SALAVA
Lyylikki, meillä on nyt paljon tärkeämpää ajateltavaa.
LYYLI CECILIA
Matka — mutta luuletko todella, että pääsemme lähtemään?
RVA SALAVA
Etkö sinä sitten?
ISOISÄ ylhäältä.
Te siellä alhaalla, onko huone kunnossa? Taitaa tulla vapaaksi
useampiakin huoneita. Ehkä kokonaisia huoneistoja. Hyvä olisi.
Elättäköön nyt vuorostaan joku toinenkin taiteilijaperhettä, onhan
siinä viidessätoista vuodessa ollut aikaa minun osalleni. Soisinpa
että voisin nähdä kuinka näyttelijän herrasväki lähtee kimpsuineen
kampsuineen.
Nauraa.
Äänettömyys. Sylvi on tullut huoneeseen.
RVA SALAVA
Siinä kuulitte!
LYYLI CECILIA
Jo tänään meidän täytyy lähteä.
RVA SALAVA
Nyt, laivalla!
SYLVI
Mutta matkarahat?
LYYLI CECILIA
Voitko, äiti, puhua tohtorille?
RVA SALAVA
En. Etkä kai sinäkään Annalle?
LYYLI CECILIA
En.
SYLVI
Täti ei anna Tuurelle. Ei tarvitse pelätäkään.
RVA SALAVA
Mutta mitä me sitten teemme?
SYLVI
Tuure raukka teki parastaan. Mutta ei se sittenkään auta.
LYYLI CECILIA
Mutta Väinö...
SYLVI
Hänellä ei vielä ollut vuokrarahojaankaan. Kolmen kuukauden
vuokrarahoja. Mutta äiti, entä apteekkari? Eilenkin hän käveli tässä
ikkunan alla ja sanoi, ettei missään näe niin kauniita verenpisaroita.
RVA SALAVA
Ei, ei.
LYYLI CECILIA
Me emme pääse matkustamaan.
SYLVI
Mutta äiti, jos sittenkin menisit apteekkarin luo.
RVA SALAVA
En millään ehdolla.
SYLVI
Mutta jos minä menisin?
RVA SALAVA
Minä olen hänelle jo velkaa. Enhän ole voinut käydä ilman vaatteita...
LYYLI CECILIA
Jos isoisä saa sen tietää.
SYLVI
Odotetaan kuitenkin Väinöä, jos hän olisi saanut. (Lähtee eteiseen.)
RVA SALAVA
Minä menen apteekkarin luo!
Lähtee päättäväisenä Sylvin jäljessä.
LYYLI CECILIA hetken perästä.
Äiti, älä mene! Älä mene! Hän menee ihan juosten... (Tuurelle, joka
tulee yläkerrasta.) Äiti ei saa mennä... Huuda hänelle. Mutta mitä
sinulle on tapahtunut? Älä naura noin...
TUURE
Kaikki on mennyttä. Kaikki on lopussa.
LYYLI CECILIA
Mutta kerro nyt. Mietitään yhdessä. Oletko sinä... tehnyt jotain
väärää? Tarkoitan: väärentänyt jotakin?
TUURE
Olen, juuri niin olen tehnyt. Väärentänyt olen, valehdellut ja
väärentänyt.
LYYLI CECILIA
Tuleeko siitä vankeutta?
TUURE
Vankeutta — sitä siitä juuri tulee. Kuinka oikein sanoitkaan.
LYYLI CECILIA
Veli raukkani.
TUURE
Jos sinä tietäisit... Kuinka minä inhoan itseäni. Minä imartelin häntä.
Sanoin, että aina olen häntä ihaillut hänen kauneutensa vuoksi.
LYYLI CECILIA
Ethän — miksi olisit niin tehnyt!
TUURE
Saadakseni rahaa, rahaa, rahaa. Siksi että tarvitsen sitä huomenna.
Kassatarkastuksessa, ymmärrätkö? Minä kiersin käteni hänen
ympärilleen... äh.
LYYLI CECILIA
Etkä kuitenkaan saanut?
TUURE
Sain. Hän otti minut pojakseen ja lupasi tehdä minut perillisekseen.
Minulla on nyt rahaa ja tämä eriskummallinen äitiys lisäksi.
LYYLI CECILIA
Veli raukkani...
TUURE
Jos minulla olisi ollut edes hiukkasen toivoa Annaan nähden. Mutta minä
näin niin selvästi eilen, että hänelle olen ollut vain yksi joukosta.
Ja siinä on koko kesä mennyt. Jäljellä ovat vain laskut.
Rva Salava tulee nopeasti.
LYYLI CECILIA jännittyneenä.
Et mennytkään sinne, äiti? Se oli hyvä, kovin hyvä.
RVA SALAVA
En voinut.
TUURE
Äiti, mikä sinä oletkaan, sinä meidän äitimme? Kuumetta sinä olet
antanut suoniimme etkä tervettä verta.
RVA SALAVA
Oletko tehnyt jotain vaarallista?
TUURE
Olen. Samaa mitä sinäkin.
RVA SALAVA
Minä?
TUURE
Sinä!
RVA SALAVA
Mitä sinä olet tehnyt?
TUURE
Rakastanut minä olen.
RVA SALAVA
Rakastanut...
Esirippu.
II NÄYTÖS
Sama huone hiukan myöhemmin päivällä. Auringonsäteet siirtyneet.
Näytöksen aikana kuuluu esplanadilta soittoa, kylpykauden eri
kappaleita, lyhyitä väliaikoja lomassa. Lyyli Cecilia tuolissaan
ikkunan alla. Anna Ilmonen kävelee isänsä puhellessa edestakaisin,
silloin tällöin liikkeissään ottaen vastaan musiikin rytmit. Hänen
hartioillaan on Lyyli Cecilian lahjoittama valkea harsohuivi, jota hän
pitelee tanssijattaren tapaan. Ylhäältä kuuluu joskus pormestarinnan
ja rouva Baskin äänet. Tohtori Ilmonen istuu Lyyli Cecilian edessä ja
tarkkaa häntä. Äänettömyys.
TRI ILMONEN
Niin... niin voimaton on ihmistaito ja ihmistahto. Olin niin
toivonut... ja uskonut, että nousette. Ja lähdette täyttämään
tehtäväänne maailmassa. Ei pitäisi olla mitään estettä... Kylvyt,
sähkö, kaikki on vaikuttanut, te olette kokonaan toisen näköinen kuin
keväällä — kukoistava nuori tyttö te nyt olette. Mutta siinä te vain
istutte. Puuttuu jotakin!
LYYLI CECILIA
Puuttuu jotakin. Minä tiedän mitä tohtori tarkoittaa. Minä tiedän...
TRI ILMONEN
Niin, enhän minä ole varma, onko se sitäkään. Kaiketi minulta on jäänyt
jotain huomaamatta.
LYYLI CECILIA
Mistä minä saisin sen uskon? Tohtori ei nyt sano sitä, mutta tohtori
ajattelee, että jos minä uskoisin olevani terve, niin minä nousisin ja
kävelisin.
TRI ILMONEN
Ei, sitä minä en ajattele. Te olette varsin urhoollinen ja tarmokas
pieni tyttö.
LYYLI CECILIA
Minä olen moneen kertaan lukenut läpi Uuden testamentin kertomukset,
joissa kuvataan miten Jeesus paransi halvattuja — mistä minä saisin
heidän uskonsa?
TRI ILMONEN
Heillä oli voimakas parantaja, joka vaikutti heidän uskoonsa.
LYYLI CECILIA
Oi tohtori, ei minulta puutu luottamusta parantajaani. En osaa sanoa
niinkuin tahtoisin, mutta tohtori on tänä kesänä herättänyt minut
kuolleista. Olin kuin kuollut, kun istuin tässä.
TRI ILMONEN
Eipä sentään. Te elitte intensiivistä omaa elämäänne.
LYYLI CECILIA
Niin, mutta en ollut tässä maailmassa. Nyt minä olen kiinni elämässä
ja tahtoisin päästä oikein työhön. Ja tehtävään. Tohtorihan on antanut
minulle uskon tehtävään. Mutta sitä tehtävää ei voi täyttää, kun ei
pääse liikkumaan.
TRI ILMONEN
Ei. Mutta siitä voi tulla tosi, kun te paranette.
LYYLI CECILIA jännityksen vallassa.
Uskooko tohtori todella että paranen?
TRI ILMONEN
Uskon. Teidän elämässänne voi sattua jokin tapahtuma, joka nostaa
teidät pystyyn. Tai voi ilmestyä henkilö, jolla on enemmän onnea kuin
minulla... tai... On vaikea sanoa, missä muodossa sysäys tulee. Kun
tietäisi, millä lailla tämä halvautuminen tapahtui. Mutta teillä ei ole
mitään muistoa siitä.
LYYLI CECILIA
Ei.
TRI ILMONEN
Eikä äitinnekään tiedä.
LYYLI CECILIA
Kyllä äiti tietää.
TRI ILMONEN
Hän arvelee, että te sairastuitte eräänä tuollaisena myrskyisenä
päivänä, jommoisia hänen elämässään on ollut niin monta. Mutta
tarkemmin ei hän tiedä.
LYYLI CECILIA
Minulla on tunne, että hän on luvannut postimestari Schultzelle
olla sanomatta. Jotakin tapahtui täällä viisitoista vuotta sitten.
Senjälkeen ei isoisä ole ollut täällä alhaalla eikä äiti yläkerrassa.
Mutta kukaan ei sano minulle mitä tapahtui. Ja sitä minä vain ajattelen
enkä pääse selvyyteen.
ANNA
Huu... nehän ovat kummitusjuttuja. Kuinka te uskallatte asua täällä
syysiltoina, kun tuuli ryskää nurkissa — huu, minä en uskaltaisi...
LYYLI CECILIA
En minä kummituksia pelkää. Mutta postimestaria minä kammoan jollakin
tavalla. Hän ei kärsi minua. Ja kaikilla on minusta vain vaivaa.
ANNA
Sinä tulet terveeksi ja meidän suunnitelmistamme tulee tosi: me
näyttelemme vielä yhdessä, sinä hiljaisia, suloisia, hyviä naisia —
minä hurjia, villejä, rikollisia...
LYYLI CECILIA
En usko että minulla on lahjoja. Kun vain voisin päästä pystyyn ja
pois täältä. On kauheaa olla tiellä. Sinä et tiedä, Anna, sinä olet
kaunis ja lahjakas, sinä olet aina ollut iloksi — mutta tietää, että on
tiellä! Täällä on eräs vanha vaimo, joka käy minua katsomassa ja joka
sanoo: se on säikytetty, se on lapsena säikytetty ja jos se säikytetään
samalla tavalla, niin se paranee.
ANNA
Mutta sehän on viisasta puhetta! Odota sinä, ennen iltaa minä säikytän
sinut niin että... Odota sinä, kyllä minä keksin!
TRI ILMONEN
Ette te muista, että olisi ollut jotain kovaa ääntä... huutoa... tai
räjähdystä, tai jotakin sellaista...
LYYLI CECILIA
En. Äiti kyllä aina kysyi minulta pienenä, kuulenko huonosti.
TRI ILMONEN
Niinkö?
ANNA
Minä tiedän jo kuinka sinut säikytän...
LYYLI CECILIA
Minä en mitään säikähdä. Tuolla oli kerran tulipalo, toisella puolen
katua. Meiltäkin jo kannettiin huonekaluja. Mutta minä vain toivoin,
että tulisi niin paljon savua että tukahtuisin.
TRI ILMONEN
Mahtaisiko vanha postimestari tietää jotakin?
LYYLI CECILIA
Hän ei kärsi teitä, tohtori. Hän kiusaa äitiäkin sentähden että tohtori
on äidin vanha tuttu. Korkeintaan tohtori voisi alkaa puhua hänen
silmistään — hänhän on sokea eikä ole raaskinut panna rahoja niiden
parantamiseen.
TRI ILMONEN
Olen häntä kysellyt aina kun olen käynyt rouva Baskin luona.
LYYLI CECILIA
Hän on aina silloin tullut tänne, juuri siksi ettei hän kärsi tohtoria.
Tuossa on hänen tuolinsa, sillä alas ei hän tule. Tai hän on mennyt
vinnille. Täällä on hyvin suuri vintti, sitä tarvittiin ennen, kun
kuivatettiin suuria pyykkejä isoisän isän ja isoisän aikaan. Siellä
hän kävelee. Siellä hän talvisaikaan hengittää raitista ilmaa, sillä
talvella ei hän mene ulos. Siellä hänellä on kaikenlaisia kokoelmia
— postimerkkikokoelmia, vanhoja rahoja, aseita, huonekaluja... Eikä
siellä saa käydä kukaan muu kuin Amalia. Vaikka kyllä äitikin on käynyt
siellä, joskus salaa. Isoisä tuntee siellä joka nurkan. Ja ikkunoissa
hän kuuluu seisoskelevan ja katselevan näköaloja — hän kai muistaa,
mitä näkyy joka ikkunasta.
ANNA
Olisipa hauskaa nähdä tuo vintti. Oikea kummitusten paratiisi. Saatan
aivan nähdä kuinka ukko siellä kulkee ja puhuttelee varjoja...
LYYLI CECILIA