Me olemme nähneet, kuinka itsevaltaisesti, usein väkivaltaisestikin
Kustaa Vaasa hallitsi kansaansa. Mutta tarkoitus hänellä
epäilemättä oli hyvä. Hän tahtoi saattaa kansan toimeliaaksi ja
varalliseksi, vaikkapa väkisenkin, jollei se itse ymmärtänyt omaa
hyötyänsä. Yksityisten alamaisten etu ei kuitenkaan ollut hänen
päätarkoituksenaan. Ensinnä hän aina piti silmällä koko kansan,
valtion yhteistä etua, ja jos yksityinen etu ja oikeus oli sen tiellä,
syrjäytettiin ne säälimättä. Lykkäsipä kuningas usein myös omat
asetuksensa ja sääntönsäkin syrjään, jos niiden rikkomisesta saattoi
olla kruunulle hyötyä. Vaikka esim. maakauppa oli ankarasti kielletty,
sattui kuitenkin, että kuningas runsaasta summasta antoi jonkun
talonpojan rauhassa harjoittaa kauppaa. Toisen kerran taas, vaikka hän
ylimalkaan koetti kääntää kaupan pois Räävelistä, antoi Kustaa siihen
luvan, jos rääveliläiset sallivat hänen pestata sotamiehiä heidän
kaupungissaan. Lähettipä hän kerran verosta tulleita tavaroita itse
tuohon vihattuun Lybeckiin kaupaksi, koska se sillä hetkellä näytti
edulliselta.
Tämmöinen hallitus meidän aikanamme tuntuisi melkein jokaisen
eurooppalaisen kansan mielestä kärsimättömältä tyranniudelta. Mutta
siihen aikaan se oli pääasiassa tarpeellista isällistä hoitoa. Vaikka
Kustaa keinoissaan joskus erehtyi, oli kuitenkin kansan toimeliaisuus
ja varallisuus, niinkuin näimme, verrattomasti vaurastunut. Ja
päätarkoituksessaan, valtion voiman enentämisessä, oli Kustaa vielä
paremmin onnistunut. Vuotuiset kruunun tulot riittivät kaikkiin
tarpeellisiin maksuihin; olipa pahojen päivien varaksi vielä oivalliset
säästövarat kootut. Kuninkaallinen rahakammio, jota nimitettiin _herra
Eskilin kamariksi_, oli lakea myöten ahdattu täyteen myntättyä rahaa
sekä hopeakiskoja. Sotavoima ja laivasto olivat myös tarpeeksi suuret
ja hyvässä kunnossa. Kansa, sekä ylhäinen että alhainen, oli Kustaan
ankaran käden ohjaamana vieraantunut entisestä vallattomuudestaan.
Naapurivallat pitivät kaikki Ruotsia arvossa. Tämmöinen oli se perintö,
minkä Kustaa Vaasa jätti vanhimmalle pojalleen. Vanha kuningas erosi
vaivalloisesta elämästään syyskuun 29 p. 1560. Hän oli silloin 63
vuoden vanha.
Viiteselitykset:
[1] Tanskassa ei tahdottu, niinkuin Lybeck vaati, sulkea Juutinraumaa
Hollannin laivoilta.
[2] Hänestä sai tämä sota nimen _Kreivisota_.
[3] Hyvin usein myös aateliset nauttivat vaan tulot tuomarivirastaan,
ja antoivat itse toimituksen jollekin oppimattomalle palvelijalleen
"_lainlukijalle_", jonka huonon palkkansa tähden oli melkein pakko
ottaa vastaan lahjoja.
[4] _Nimismiehet_ olivat silloin talonpoikia, jotka toimittivat
kestikievarin ja muuten voudin käskyläisen virkaa.
[5] Sälytys sen ajan kielellä, niinkuin nytkin vielä viroksi, on sama
kuin nykyinen lainasana "lästi".
[6] Tammisaaren oli Eerikki Fleming perustanut v. 1529.
[7] Eriskummallisuutena sopii mainita, että Suomen talonpojat
nälänhädässään luulivat voivansa poistaa Jumalan vitsauksen sillä, että
rupesivat Vanhan Testamentin tavoin lauvantaita pyhänä pitämään, joka
kuitenkin pian kiellettiin.
[8] Fincke oikeastaan oli tuota katolisella aikakaudella aatelistoon
kohonnutta, suomalaista _Renkosten_ sukua, joka kuitenkin nyt otti
muukalaisen nimen (eräs Fincke-neiti oli mennyt naimisiin muutaman
Renkosen kanssa). Samallainen muukalaistuminen valitettavasti tuli nyt
Suomen aatelisten parissa yleiseksi.
[9] Toista muuttelevaa kansaa juuri näinä aikoina levisi Suomeen,
nimittäin mustalaisia, jotka Ruotsista tullen ensin ilmaantuivat
Ahvenanmaalle v. 1559.
[10] Nykyinen Kivennavan pitäjä, joka juuri silloin rakennetusta
varustuksesta (Kifvenaeb = vallitus) sai uuden nimensä.
[11] Savonlinnan lääniin lähetetty käskykirje käännettiin suomeksikin
ja on ensimäinen suomenkielellä ilmestynyt hallituksen asetus.
[12] Lääkäreitä ei siihen aikaan ollut ainoatakaan Suomessa;
Tukholmasta, missä ainoa Ruotsissa oleva lääkäri asui, saatiin
kuitenkin Viipuriin neuvoja sairaille sotamiehille. Ne kuvaavat niin
hyvin senaikuista lääkäritaitoa, että tahdon tässä luetella edes
muutamia näytteeksi. Lääkkeitä oli valmistettava etikkaan liuotetusta
rikistä ja salpietarista, rikistä ja sahramista ynnä kuivatetusta
ilveksen verestä, joka niinikään oli etikkaan liuotettava. Lääkitysten
avuksi oli sairaita kovasti hiostettava saunassa ja vähä väliä
iskettävä suonta. Näistä jo voimme päättää, että lääkärinpuute sotamies
paroille oli pikemmin onneksi kuin vahingoksi.
[13] Tsaari tarkoitti sitä, että Kustaa paetessaan Tanskan vankeudesta
oli matkustanut saksalaisten karjakauppiaitten seurassa.
[14] Hän kertoo vielä kirkkoihin monin paikoin olevan niin pitkän
matkan, että takasalolaiset vain kerran tai kaksi vuodessa pääsevät
kirkkoon. Lapsia kannettiin silloin vasuissa eli koreissa kasteelle.
Toisen kertomuksen mukaan heidät usein vasta täysikasvuisina tuotiin
sitä sakramenttia saamaan.