edestakaisin viemässä lukuisammaksi tullutta väestöä parkaasiin
ynnä ruumiita ja noutaa sitte jälkeen jääneet. Villit eivät enää
hätyyttäneet, sillä luultavasti olivat nämä kahakassa kärsineet
suurempaa vahinkoa kuin nyt taisi luullakaan ja katselivat kaiketi
ilolla väkinäisten vierasten poislähtöä.
Vene otti sitte parkaasin köyteen ja sousi kuunaria kohden, joka
myötätuulessa tuli vastaan.
Parkaasia eivät voineet käyttää. Se oli liian suuri sille vähäiselle
laivalle. Vaan sitä ei myöskään tahdottu jättää mustille, koska nämä
sillä olisivat voineet häiritä toisia laivoja. Kuunarin kirvesmies sai
siis käskyn tehdä sen käyttämättömäksi, jonka hän kirveellään neljännes
tunnissa toimittikin. Sen kokka vedettiin kuunarille ja kun koko pohja
oli lyöty ulos, laskettiin se takaisin järveen, jossa se vesiromuna sai
kulkea pitkin aaltoja.
Shootingstar-laivassa nostettiin sitte purjeet, jotka raitis itätuuli
täytti ja neljännestunti myöhemmin, juuri kun aurinko tulipunaisena
laskeusi mereen pikku laivan kokan edessä, purjehti tämä, joka salmeen
oli ennättänyt niin hyvissä ajoin, myötätuulessa rannikkoa pitkin
Intian valtamereen.