Kukkasjärvi siitä paljon pahene, vaikkapa onkin yhden illan vieraan
miehen kanssa lukon takana aitassa katkesmuksen teossa, minkä johdosta
jotkut internaalit äänekkäästi karjuen käskivät Kaisa Kompuran pitää
suunsa kiinni ja laputtaa pellolle.
Useiden toverien vannottaessa Mikko Tarjusta uhraamaan tilapäisesti
rakkautensa vallankumouksen alttarille, vaikkapa toveri Kuusisella
olisikin joitakin sivutarkoituksia Hiltaan nähden, puhkesi tov. Tarjus
kyyneleihin ja ilmoitti olevansa luokkataistelun uhri.
Koska tov. Tarjus hetken kuluttua putosi pöydän alle, annettiin hänen
nukkua siellä, kun ei muuallakaan ollut tilaa.
Tämän jälkeen ryhdyttiin vilkastuvan mielialan vallitessa
keskustelemaan kommunistin katkesmuksen käytäntöön ottamisesta, ja
ehdotti puhemies Näppinen, että toverit esittäisivät mielipiteensä.
Tov. Lötjönen murahti, että kommunistin katkesmus on aivan lojaali asia
jokaiselle luokkatietoiselle kommunistille, jonka tähden sitä olisi
kannatettava.
Tov. Israel Huttunen, tehden laajaperäisesti selkoa kirkon
pimitystyöstä ja kinkerien käyttämisestä kansan orjuuttamiseen sekä
selväpiirteisen valistuksen hämäämiseen, esitti että kommunistin
katkesmus hyväksyttäisiin käytäntöön ensi kuun alusta, mihin kokous
vastasi myöntävästi.
Reeta Sinkkosen kysymykseen, olisko opeteltava koko katkesmus ulkoa,
vastattiin laajan puheenvaihdon jälkeen, mikä välistä muuttui
yleislaatuiseksi hölinäksi, ettei tarvitse lukea muuta kuin kymmenet
käskyt ja uskontunnustukset ulkoa, mutta muuten kunhan tietää kertoa
pääkohdat.
Valtuutettiin tov. Israel Huttunen kommunisterin arvolla pitämään
syksyllä kommunistiset kinkerit, joissa kuulustelee luokkatietoiselta
proletaarilta katkesmuksen taitoa.
Tov. Lötjösen ilmoitettua, ettei hän osaa oikein lojaalisti lukea,
päätettiin äänten enemmistöllä, ettei hänen tarvitse opetella muuta
kuin uskontunnustus, minkä Reeta Sinkkonen hänelle takokoon päähän.
Tov. Lötjönen lausui toivomuksenaan, että uskontunnustus ei olisi
lojaalia pitempi, mihin Kaisa Kompura muutamien nauraa räkättäessä
huusi, että jos ne siellä aitassa koko ajan uskontunnustusta tekevät,
niin riittää siinä sinulle opettelemista sivu ensi pääsiäisenkin.
12 §.
Kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin iltamat pidettiin samana
iltana samassa paikassa vaihtelevalla ohjelmalla.
Tilaisuuteen oli saapunut runsaasti luokkatietoista internaalia kuin
myöskin noskelaisia, sekä sellaistakin väkeä, joka ei vielä ole
herännyt täyteen vallankumoukselliseen tietoisuuteen, vaan liikkuu
vielä porvärillisen valhevaipan nukuttavien sumusireeniäänien lumoissa.
Kun suuri osa yleisöä oli asettunut paikoilleen tuvassa, katselivat
kaikki ympärilleen, nähdäkseen toveri Kuusisen, jonka saapumisesta
salainen sana oli levinnyt laajoihin uskottuihin kerroksiin, ja
tähystelivät useat kunnioittavasti etenkin uunille, kunnes saatiin
kuulla kuiskaus toveri Kuusisen olevan aitassa kirjallisissa
toimenpiteissä.
Puhemies Näppisen tuntiessa itsensä väsyneeksi piti tervehdyspuheen
tov. Justus Tiilikainen, kosketellen järjestötoimintaa
vallankumouksellisessa hengessä, ja havaittiin avauspuheen pitäjän
kasvonpiirteissä mitä vakavimpia ilmeitä, hänen sanoessaan että
hän olisi tahtonut puhua kaiken mitä ajatteli, katsellessaan
sitä suurilukuista nuorisoparvea, mikä harhailee ulkopuolella
järjestöjen. Siirtyen sitten puhumaan noskelaisista ilmoitti puhuja,
että noskelaisten ohjelmassa ilmenevät perusjuonet ovat ilmianto,
provokatsiooni, oman mädännäisyytensä peittäminen ja tietämättömien
joukkojen tunnoton pimittäminen ja uskotteleminen, jotka ovat
tämän kuolemaantuomitun liikkeen viimeisiä, kouristuksentapaisesti
nytkähteleviä elonmerkkejä.
Puhujan ennätettyä näin pitkälle keskeyttivät ylvästelevät nosket
esityksen mitä raakamaisimmalla jalkojen töminällä ja pehmeäksi
keitetyllä nauriilla, joka lätkähti keskelle puhujan otsaa, leviten
ympäri naamaa, ja matkaansaattoi ilkeän naurun-ulvonnan ei ainoastaan
noskelaisissa, vaan eräissä vähemmän valistuneissa kommunisteissakin.
Kun toveri Tiilikainen, pyyhkien naurismuhennosta otsaltaan, poskiltaan
ja leuastaan, oli astunut pois puhujan paikalta ja tämän häpeällisen
attentaatin nostama meteli oli vähän asettunut, lausui Reeta Sinkkonen
tunnelmallisella taidolla runon »Työn orjat», mitä tervehdittiin
vilkkailla kättentaputuksilla.
Tämän jälkeen seurasi ohjelmassa yleinen tanssi hanurin säestyksellä,
minkä aikana muutamat korven kyynelistä liikutetut pikkunosket tekivät
paheksittavaa ilkivaltaa ulkona pihalla, nostaen rappuset pois oven
edestä ja jyskyttäen haloilla seiniä.
Myöskin oli joku heistä iltamapirtin ovella seisten kysellyt, kumpaako
kansa tahtoo, pimeyttä vaiko valkeutta, katsellen sääliväisesti katossa
palavaa lamppua ja poistuen sitten ulos myrtyneen näköisenä, lamppuun
koskematta.
Reeta Sinkkosen kysymykseen, missä järjestysmiehet ovat, kun eivät
ole hoitamassa virkaansa, ilmoitti Kaisa Kompura asiaan perehdyttyään
järjestysmiesten nukkuvan saunan lauteilla ja ettei ole mahdollista
saada heitä hereille.
Koska kahvilanpuolella oli vesiämpäri kaatunut permannolle, niin
että sihteeri Mikko Tarjus oli kastunut selkäpuoleltaan märäksi näin
syntyneessä lätäkössä, oli toveri Tarjus herännyt pöydän alla, noussut
ylös ja ryhtynyt kuivailemaan selkäänsä hellan edessä.
Tällöin tuli Kaisa Kompura, joka oli vähäväliä liikkunut ulkona
huomioita tekemässä, sisään ja sanoi kovalla äänellä, että niillä
katkesmuksen kirjoittajilla mahtaa olla kissan silmät, kun näkevät
pimeässäkin kirjoittaa ja ovat sammuttaneet lampun.
Tämän johdosta päästi toveri Mikko Tarjus niin kovan kirouksen, että se
kuului yli tanssin jytkytyksen, ja läksi syöksymään ulos.
Koska näytti olevan pelättävissä väkivaltaisuutta tov. Kuusista kohtaan
tov. Tarjuksen taholta, ryhtyivät Simo Turtiainen ja Jerobeam Näppinen
estämään Mikko Tarjusta, jolloin kaikki kolme iltamayleisön huutaessa
vyöryivät ulos ovesta ja putosivat päistikkaa alas kynnykseltä
edellämainitun, portaille tehdyn ilkivaltaisuuden johdosta.
Tässä putouksessa onnistui Mikko Tarjuksen päästä irti Jerobeam
Näppisen ja Simo Turtiaisen käsistä, ja juosten aitan ovelle
alkoi Mikko Tarjus, monisanaisesti kiroillen, perkaa ovea
nyrkeillään, vaatien, niinkuin sanat kuuluivat, päästä varajäseneksi
katkesmuskomiteaan.
Kun tämä harkitsematon ja äkkipäinen menettely tov. Tarjuksen taholta
ei ollut herättämättä kiusallista huomiota koko iltamayleisössä, jonka
joukossa oli porvareitakin, kiiruhti muutamia luotettavia kommunisteja
paikalle, tarkoituksella hillitä tov. Tarjusta, joka nyt oli alkanut
potkia aitan ovea hajalle.
Samalla mainittu ovi kuitenkin aukeni, ja sysättyään syrjään toveri
Tarjuksen juoksi tov. Kuusinen nopeasti ulos aitasta ja katosi saunan
taakse sekä sieltä metsään, jättäen pihalle keräytyneen runsaslukuisen
yleisön ihmettelemään.
Toveritar Hilta Kukkasjärven tultua sitten aitasta ja Mikko Tarjuksen
ryhdyttyä vaatimaan häneltä selityksiä, käski Hilta Kukkasjärvi hänen
painua hornan kattilaan ja pää pystyssä ilmoitti ympärilläseisoville
internaateille kihlautuneensa toveri Kuusisen kanssa sekä tulevansa
senkautta komissarin rouvaksi Pietariin.
Tämä tieto, joka mursi tov. Mikko Tarjuksen sydämen, niin että hän
yritti potkaista Hilta Kukkasjärveä, täytti Pöllölän kommuunin
internaalien ja johtohenkilöiden mielet ylpeydensekaisella ilolla, mikä
puhkesi lämpimiksi onnentoivotuksiksi, ja sanoma kihlauksesta levisi
kulovalkean kaltaisella nopeudella kommunistisuusta toiseen.
Toveri Lötjösen lausuessa juuri mielipiteenään, että tämä oli oikein
lojaali onnenpotkaus ei ainoastaan Hilta Kukkasjarvelle, vaan myöskin
koko Pöllölän kommuunille, ilmestyi pihalle poliisi Pekka Suova,
joka ryhtyi kyselemään, oliko täällä nähty erästä tuntematonta
pienenpuolista, vähän ristiveristä miestä, jonka Pekka Suova oli
kuullut tulleen tännepäin.
Pöllölän kommunistien luodessa toisiinsa merkitseviä silmäyksiä vastasi
Simo Turtiainen, ettei täällä ole ketään semmoista miestä näkynyt, ja
kysyi mikä kulkuri sen sitten pitäisi olla.
Tähän vastasi Pekka Suova, että se on eräs työväen piireissä liikkuva
petkuttaja Teppo Issakainen, joka esiintyy milloin minäkin, ja on
varastanut rahoja Tiirikkalan ja Totkulan työväenyhdistyksiltä,
esiintyen viime aikoina herkkäuskoisia pässinpäitä petkuttaessaan
joskus toveri Kuusisenkin nimellä.
Tämän johdosta kehoitti poliisi Suova läsnäolijoita antamaan hänelle
heti tiedon, jos petkuttajan sattuisivat näkemään, minkä jälkeen
poliisi lausui Pöllölän kommunisteille hyvästit, sulkeutuen heidän
suosioonsa ja ilmoittaen lähtevänsä yöksi kalaan Pöllölänjärvelle.
Kun Pöllölän kommunistit olivat jonkun aikaa raapineet päätään ja
katselleet toisiinsa epätietoisina, kuultiin Reeta Sinkkosen äkkiä
siunaavan tavalliseen porvarilliseen tapaan, läiskäyttävän käsiään
yhteen ja hyppäävän aittaan, mistä hän kuitenkin seuraavassa hetkessä
hyppäsi takaisin ja kiljasi:
— Siinä on teille katkesmusta! Pöytälaatikossa olleet ravintolarahat
ovat menneet sen tiensä!
Tällöin puhkesivat Pöllölän kommunistiset solut kirouksiin, jotka
tyynenä kesä-iltana kuuluivat, niinkuin myöhemmin saatiin tietää,
Hevukkalan kesantopellolle asti, ja aikoivat lähteä ajamaan takaa
petturia ja varasta, mutta luopuivat sentään tästä aikeesta, kun tov.
Aatami Lötjönen huomautti:
— Kyllä se on ottanut niin lojaalin vauhdin, ettette sitä enää tavoita.
Tämän jälkeen jatkui iltaman suoritus enemmittä häiriöittä, ja vasta
kolmatta käydessä aamulla, porvarillisten rapamahojen nukkuessa
sikeimmässä unessaan, läksivät Pöllölän internaalit ja kommunistiset
solut itsekukin tyytyväisenä kulkemaan kotiansa kohti.