kansalaiset ja varsinkin ne elinkysymykset.
Puhemies Näppisen ilmoitettua vastalauseensa kokoontumisvapauden sortoa
vastaan sanoi Pekka Suova, että mitäs siitä minulle ähmistelette. Käy
pakottamassa nimismies peruuttamaan käskynsä, niin kyllä minusta pian
pääsette, eikä taideta kuolla ikävään puolella jos ei toisellakaan.
Puhemies Näppinen lausui toivomuksen, että pian koittaisi päivä,
jolloin kansa pääsisi tekemään tiliä vainoojiensa kanssa, ja mainitsi
Pekka Suova siihen yhtäkaikkisesti, että toivo sinä vain, jos ehkä
hyvinkin auttaisi.
Puhemies ilmoitti, että kokous, merkiten vakavan vastalauseensa,
siirtyy päiväjärjestykseen.
Verotusasiassa oli Kusti Pirhosen laatima ponsi, että veroista ovat
vapautettavat kaikki sellaiset palkkatyöläiset ja pientilalliset,
joilla ei ole korko- y.m. sivutuloja ja jotka eivät käytä
palkkatyöväkeä.
Hyväksyttiin yksimielisesti sillä Justus Tiilikaisen lisäyksellä,
että sikäli kuin järjestyneillä työläisillä verotettavat tulot
ovat korkeammat, on poikkeus, ja vaadimme heille täydellistä
verovelvollisuudesta vapautusta.
Sihteeri Mikko Tarjuksen mainittua puhemiehelle, että poliisia näkyy
naurattavan, vastasi Näppinen, että antaapa tuon nauraa, virkanyrkin.
Puhemies Näppisen kysyttyä, oliko vielä muita asioita, huusi
Kaisa Kompura kahvilan puolelta, että entäs se vallankumouksen
toimeenpaneminen, jokos siitä on päätetty?
Puhemies Näppinen esitteli käsiteltäväksi kysymyksen vallankumouksen
valmistamisesta ensi syksyksi.
Poliisi Pekka Suova ilmoitti, että nimismies on antanut käskyn
hajoittaa kokouksen, jos siinä ruvetaan puhumaan vallankumouksesta.
Kokouksen jäsenten ilmaistessa huudoilla inhomieltä kysyi puhemies
Näppinen, että aiotkos sitten hajoittaa?
Pekka Suova vastasi, että niinkuin käsky on.
Puhemies Näppisen kysyttyä, mitä Pekka Suova aikoi tehdä, jos ei
internaali tottele hajoittamiskäskyä, vastasi Suova, että sittenpähän
sen näette.
Puhemies Näppinen sanoi, ettei poliisi voi mitään näin isolle
kansanjoukolle, mihin Pekka Suova vastasi, että älä turise Näppinen
joutavia selvässä asiassa.
Tov. Jerobeam Näppisen tiedusteltua, luuliko nimismies olevansa niin
iso herra, että voi uhmata vallankumouksellisen kansan joukkotahtoa
Pöllölässä, vastasi Pekka Suova ivamielisesti, että näkyypä tuossa
olevan teille herraa tarpeeksi.
Keittiön puolella aloitti Kaisa Kompura kimakalla äänellä nimismiestä
vastaan tähdätyn virren, johon useat tuvassa olevat kommunistisolut
virkavallan kiusaksi yhtyivät:
»Juur turhaan kiukuissaan
Nyt maailman päämies vaan
Pauhaapi...»
Huomattiin että myöskin poliisi Suova veteli virttä, minkä johdosta
nähtiin eräiden puolinoskien kummallisesti hymyilevän.
Virren päätyttyä kysyi poliisi Suova, eikö Näppinen vielä pitäisi
pientä rukousta, mikä noskemaisuutta kuvaava lauselma puhemiehen
puolelta jätettiin omaan alhaiseen arvoonsa.
Puhemies Näppinen teki julkisen ilmoituksen, että hän alistuu
porvarillisen väkivallan edessä, lausuen surkuttelunsa, että poliisi,
köyhän leskivaimon poikana, sortaa sitä luokkaa, josta on itsekin
lähtöisin.
Pekka Suova sanoi, että jos tässä sortaminen olisi kyseessä, niin olisi
hän ensin mennyt tuonne kahvilan puolelle pyytämään maistellakseen sitä
Reeta Sinkkosen limonaatia, jolla on niin muikea haju, että tuntuu
pihalle asti.
Puhemies Näppinen selitti, ettei hän suinkaan ole tahtonut millään
tavoin loukata Pekka Suovaa, joka tunnetaan maltilliseksi virkamieheksi.
Israel Huttunen ehdotti, että kokous lausuisi Pekka Suovalle kansan
luottamuksen, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.
Poliisi Pekka Suova lausui kansalle: kiitoksia!
8 §.
Kokouksen jatkuessa sääntöperäisessä järjestyksessä ilmoitti puhemies
Näppinen kysymystä olleen kommuunin keskuudessa yksityisesti,
olisiko kommunistien ryhdyttävä keskustelemaan noskelaisten kanssa
yhteistoiminnan aikaansaamisesta eduskuntavaaleissa köyhälistön
rintaman lujittamiseksi porvarillista taantumusta vastaan.
Tov. Kusti Pirhonen selvitteli yhteiskunnallisia katsantokantoja
luokkataistelun valossa, tullen siihen johtoperään, että noskelaisille
olisi tarjottava tilaisuus yhteistoimintaan luokkatietoisen köyhälistön
kanssa.
Tämä puhe synnytti kiivasta mielenliikutusta laajoissa
vallankumouksellisissa riveissä, jotka huusivat, että Pirhosen Kusti on
tainnut saada urakakseen täyttää ohrananoskelaisten syöttiläspomojen
mahalaukut työtätekevän luokan tuloksilla.
Esittäen halpamaisia hulikaani- y.m. parjauksia maalasi Kusti Pirhonen
noskelaista sosialibatrioottista aatetta mitä voimakkaimmilla
pääväreillä, ollen tilaisuudessa esittämään profveettamaisen
itserakkautensa, ja vastaväittäjiä kohtaan kohdisti ala-arvoisia
sanasutkauksia.
Kun Simo Turtiainen antoi ymmärtää, että demokraatit tahtovat
rukoilemalla saavuttaa pikkuparannuksia, huusi puolinoske Heikki
Putkonen, että koska se on Turtiaisesta tullut asiantuntija, kun ei ole
tähän asti ymmärtänyt kuin ne kaksi asiaa, jotka äskensyntynyt lapsikin
osaa.
Muutamien nauraa räkättäessä kutsui puhemies Näppinen Heikki Putkosen
päiväjärjestykseen.
Mari Kukkonen toi päivänvaloon vainotun punikkikansan kiusaukset
valkoisen tasavallan verivaakunan alla, saattaen esille räikeitä ja
kyynillisiä epäkohtia.
Puhemiehen huomautettua Mari Kukkoselle, että nyt on kysymys
noskelaisista eikä porvareista, kiljasi Mari Kukkonen, että mikä sinä
luulet olevasi määrääjä, mistä minä puhun.
Muutkin akat rupesivat huutamaan, että naisella on äänioikeus, antaa
Mari Kukkosen puhua.
Melkoisen naurunrähäkän vallitessa sanoi puhemies Näppinen, että voi
hyvä isä, jos kuka saisi nuo akat riivatut pitämään turpansa kiinni.
Justus Tiilikainen ehdotti, että ajetaan ne kahvilan puolelle, mikä
hyväksyttiin.
Merkittiin pöytäkirjaan, että muut akat lähtivät vastustelematta,
paitsi Kaisa Kompura, joka oli heitettävä, ja joka sitten vielä kävi
pirtin ovella pyllistämässä internaalille ja sen puhemiehelle.
Levollisuuden palattua jatkettiin asian käsittelyä
yhteistoimintamahdollisuuksista noskelaisten kanssa.
Justus Tiilikainen esiintoi perustellussa lausunnossa, että
kapitalismin raastamat työläiset kääntäisivät Kotolaisten
reformistiselle petturisakille selkänsä, ennenkuin joutuvat
kapitalismin jättiläiskäärmeen nieluelimistä alashotkaistuksi, mikä
muutamilta hyväksyttiin.
Paavo Pellikka vänkäsi laajemmassa esitelmässä noskelaisuuteen, sanoen
Tiilikaisen sotkevan veden voidakseen kalastaa sameudessa yksilöllisten
tarkoitusperien hyväksi.
Tov. Tiilikaisen selvitettyä Pellikan roistomaista vääristelyä käytti
Heikki Putkonen pitemmän puheenvuoron, tarkoitusperänä kohottaa
työläisväestö luokkana laumakantaa korkeammalle.
Simo Turtiainen paljasti kuvaannollisia esimerkkejä porvarillisesta
oikeuspuntarista, joka noteeraa kommunistisille sanomalehdille
kuritushuonetta vallankumouksellisen totuuden puhumisesta.
Paavo Pellikka veti esiin näytöksiä sos. dem. lehdistä, että
nämä tuomitsevat ankarasti porvarillisen oikeuspuntarin, jos se
tahtoo takseerata tuomiota vallankumouksen valmistamisesta, mihin
sihteeri Mikko Tarjus liitti välihuudahduksen, että ne ovat vain
salataantumuksen grogotiilin mustia murhekyyneliä vallankumouksellisen
käsityksen hämäämiseksi.
Suuressa loppupuheessa teki puhemies Jerobeam Näppinen yhteenvedon
noskelaisten rötöksistä työväen pettämiseksi sekä salaisesta
suostuvaisuudesta vallankumouksen esitaistelijain ohranoimiseen,
todistaen kommunistisella tietoisuudella sos.-dem. johtoherralurjusten
inhoittavien taistelukeinojen ainoana tuloksena olevan vain sen, että
työväki jättää omiin hoteisiinsa nämä kurjat ohranan kätyrit, jotka
valta-asemansa pelastamiseksi eivät näe muuta keinoa kuin usuttaa
valkoisen taantumuksen mustat ohranat työväenliikkeen kimppuun.
Puhemies Näppinen kysyi lopuksi, onko se kansan tahto, johon kansa
vastasi että on.
Heikki Putkosen ja Paavo Pellikan lausuttua päivittelynsä kielsi
puhemies heitä puhumasta kansan tahtoa vastaan Pöllölässä.
Puhemiehen tiedusteltua, olisiko valittava pöytäkirjan tarkastaja,
vastasi kokous yksimielisesti, että tarkastakoon Mikko Tarjus, koska on
itse sen laatinutkin.
Poliisi Pekka Suova kysyi, eikö kokous jo pian lopu, mihin puhemies
vastasi, ettei tässä enää tule esille mitään vallankumouksellista, niin
että senpuolesta joudat kyllä lähteä, jos on mihin kiire.
Poliisi Suova tiedusteli vielä, oliko kokouksen jälkeen pidettävissä
iltamissa erikoista ohjelmaa, minkä johdosta sihteeri Mikko Tarjus
ilmoitti, että liekö tuossa muuta kuin kintun vingutusta ja lattian
silitystä.
Poliisi Suova sanoi, että siispä jääkää terveeksi, Pöllölän
kommunistit, johon kokous vastasi, että hyvästi vain ja kiitoksia
seurasta.
Poliisin mentyä arveli Simo Turtiainen, että lieneekö sille nokkaan
käynyt haju noista Pussisen pojan limonaatipulloista, kun se siihen
suuntaan oppaili, mihin kansankerrokset vastasivat, että on tässä
tuvassa niin monensorttista hajua, ettei siitä poliisikoirakaan selvää
ottaisi.
Virallisen kokouksen päätyttyä otettiin esille kysymys parista
puolikuppisesta köyhälistön tiktatuurin kunniaksi.
Solutar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että kahvia kyllä olisi, mutta
Pussisen pojan tuomiset ovat lopussa.
Sihteeri Mikko Tarjuksen lausuttua läsnäolijain puolesta kummastuksen
tunteet Pussisen aikamiespojalle, ilmoitti mainittu poika, että
demokraateilla sitä kyllä olisi, kun ne varustivat sitä yli oman
tarpeen sinne Törkysen saunaan.
Sihteeri Mikko Tarjus ilmaisi otaksuman, etteivät nosket ole halukkaat
jakamaan kommunistien kanssa.
Puhemies Näppinen esitti valittavaksi kolmimiehisen komitean laatimaan
mietintöä siitä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä asian
valaisemiseksi.
Hyväksyen ehdotuksen valitsi kokous huutoäänestyksellä komitean
jäseniksi Jerobeam Näppisen puheenjohtajana, Mikko Tarjuksen
varapuheenjohtajana ja sihteerinä sekä Israel Huttusen jäsenenä.
Komitealle lausuttiin toivomus, että se valmistaisi mietinnön nopeasti,
hautaamatta sitä vihertävän veran alle.
Komitean puolesta vastasi Mikko Tarjus, että yhtä jano se on meillä
kuin teilläkin.
Komitea kokoontui heti porstuassa.
Viiden minuutin kuluttua esitti komitea internaateille ehdotuksen, että
valiokunta kommunistisia soluja saisi tehtäväkseen lähestyä noskelaisia
Törkysen saunassa yhteistoiminnan aikaansaamisen nimessä valtiollisissa
vaaleissa. Kokous ilmaisi myötätuntoista kannatustaan yleisellä
hölinällä.
Justus Tiilikainen ilmoitti vastustavansa kaikkia valtiollista
yhteistoimintaa koskevia neuvotteluja, viitaten yleispöllöläläisen
internaalin äsken tekemään päätökseen.
Israel Huttunen huomautti sattuvasti, että kansalla, jolla on valta
sitoa, on myöskin valta päästää, joten läsnä olijat voivat vaikeuksitta
purkaa äskeisen päätöksen.
Sihteeri Mikko Tarjus selitti asiantuntemuksella, ettei sitä tarvitse
purkaakaan, vaan voi hän pöytäkirjaa tarkistaessaan jysteerata päätöstä
siihen suuntaan kuin vallankumouksellisen köyhälistön tarpeet vaativat.
Kunniasolu Jerobeam Näppinen valaisi asiaa vallankumouksellisen
taktillisuuden merkeissä, koska ei Pöllölän kommuunin tosiperäinen
tarkoitus ole valtiollisen yhteistoimintapohjan luominen aatteen
pettäjien välille, vaan ainoastaan tarpeellisen pirtun hankkiminen
vallankumouksen hyväksi, mille valtiolliselle kaukonäköisyydelle
nähtiin luokkatietoisten toverien ymmärtäväisesti virnuilevan.
Jerobeam Näppisen kysymykseen, olisiko se kansan tahto, vastattiin
yksimielisesti myöntäen.
Valtuutettiin ilman keskustelua äskeinen komitea ryhtymään
neuvotteluihin noskelaisten kanssa Törkysen saunassa.
Justus Tiilikaisen toivomukseen, ettei komitea antaisi jesuiittamaisten
noskelaisten pettää itseään, vakuutti komitea tulevansa toimimaan
vallankumouksellisen järjen selvässä valossa.
Pannen komitea tämän jälkeen hatut päähänsä ja lähtien matkalle
Törkysen saunaan.
10 §.
Komitean lähdettyä esitti Justus Tiilikainen ulkopuolella pöytäkirjan,
eikö toveri Kuusinen olisi kutsuttava aitasta, koska poliisi on mennyt
matkaansa.
Kansa hyväksyi tämän yksimielisesti, ja valtuutettiin toveri
Tiilikainen noutamaan toveri Kuusisen aitasta.
Toveritar Reeta Sinkkonen esitti, että internaali tervehtisi toveri
Kuusista seisoalleen nousten, mikä hyväksyttiin.
Toveri Kuusisen tultua tupaan kunnioitti internaali häntä seisoalleen
nousten, mistä arvonannosta toveri Kuusinen lausui Pöllölän
vallankumoukselliselle internaalille liikutetun kommunistisen
kiitollisuutensa.
Toveri Tiilikainen pyysi kunniavierasta käymään pöydän päähän, minkä
johdosta toveri Kuusinen kysyi, oliko varmaa, että kaikki läsnäolijat
olivat luotettavia, ja eikö ollut mahdollista, että poliisi Pekka Suova
tai muut ohranat voivat odottamatta saapua paikalle.
Useat läsnäolijat lausuivat mielipiteenään, ettei se ole luultavaa
ja että kyllä tässä aina keinot keksitään, jos sattuisikin ohranoita
tulemaan.
Toveri Kuusinen, kun oli ensin keskusteltu arkipäiväisistä asioista ja
ohranan loukuista, ryhtyi kyselemään Pöllölän kommuunin valtiollisesta
valistustyöstä, ja kysyi tämän ohella sitäkin, onko Pöllölän
internaaleilla jo kommunistin katkesmusta.
Tähän vastasivat läsnäolevat kieltävästi, minkä johdosta toveri
Kuusinen lausui surkuttelunsa, ilmaisten kommunistisen katkesmuksen
tärkeyden järkiperäisessä vallankumoustaistelussa käsitteiden
tosiperäiseksi selvittämiseksi vähemmän luokkatietoisille
kansanaineksille.
Tov. Simo Turtiainen myönsi, että olisihan se hyvä olla katkesmus,
mutta kun ei ole.
Toveri Kuusinen ilmoitti, ettei hänellä ole painettua katkesmusta
mukanaan, mutta että hän osaa sen ulkoa, joten se voidaan kirjoittaa
vaikka tänä iltana, jos tuonne aittaan nostetaan tuolta kahvilan
puolelta se pienempi pöytä ja läkkilamppu.
Toveritar Reeta Sinkkonen kiiruhti niiaten vakuuttamaan, että se pöytä
kyllä joutaa.
Tov. Kuusinen ilmoitti, että häneltä on käsi kipeänä, kun on loukannut
sen ohranan kynsistä paetessaan, mutta jos tämä Hilta Kukkasjärvi, joka
oli tuonut hänelle aittaan virvokkeita, tulisi hänelle kirjuriksi, niin
hän sanelisi sille.
Muutamat läsnäolevat todistivat Hilta Kukkasjärven hyvin
kirjoitustaitoiseksi, ja Justus Tiilikainen ilmoitti:
— Tämä Hilta kun on meidän kommuunin pikasihteeri Mikko Tarjuksen
morsian, niin tämähän se aina Mikollekin kirjoittaa pöytäkirjat
puhtaiksi.
Kaikkien läsnäolijain hyväksyttyä kommunistisella mielihyvällä Hilta
Kukkasjärven toveri Kuusisen sihteeriksi kommunistin katkesmuksen
toimitustyössä, nostettiin Reeta Sinkkosen pienempi pöytä aittaan,
minkä jälkeen toveri Kuusinen ja Hilta Kukkasjärvi sulkeutuivat
aittaan ja ottivat avaimen ovelta, ettei kukaan iltamavieraista tulisi
kurkistelemaan ja häiritsemään katkesmuksen kirjoittamista, iltaman kun
piti alkaa tunnin päästä.
Toveritar Kaisa Kompura sanoi takaisin tupaan tultua, että mitähän se
Mikko Tarjus meinaa, kun kuulee morsiamensa olevan lukon takana kahden
kesken tuntemattoman miehen kanssa. Tälle aiheettomalle huomautukselle
kuultiin useiden miesten päästävän ala-arvoisen naurunhörinän.
Tov. Justus Tiilikainen nuhteli Kaisa Kompuraa kiivaasti
epäkommunistisesta puhetavasta ja toveri Kuusisen kunnian
loukkaamisesta halpa-arvoisella epäluulolla, jolloin toveritar Kaisa
Kompura alkoi räkättää vastaan ja haukkua tov. Tiilikaista kerrassaan
epäparlamenttaarisella tavalla.
Justus Tiilikaisen haukkuessa vastaan ja yleisen tunnelman uhatessa
täten joutua häiriöön käskivät useat karjuen kumpaakin pitämään
turpansa kiinni.
Toveritar Reeta Sinkkonen sanoi vallankumouksellisen köyhälistön
sankarien olevan kaikkien epäluulojen yläpuolella akallisissa asioissa,
koska he elävät aatteellisuuden ilmakehässä.
Justus Tiilikaisen sanottua rumasti Kaisa Kompurasta ja lausuttua,
että Kaisa itse olisi halunnut sinne aittaan, jos olisi huolittu,
vaikka silloin kyllä olisivat kirjoitusneuvot olleet tarpeettomat,
sylki toveritar Kaisa Kompura toveri Justus Tiilikaista vasten kuonoa
ja yritti repiä silmät hänen päästään, mikä vastavallankumouksellinen
toiminta saatiin toisten toverien väliintulolla ehkäistyksi.
Tov. Aatami Lötjönen, joka oli lähtenyt Törkysen saunan taakse
kuuntelemaan, palasi ilmoittaen, että neuvottelut yhteisestä rintamasta
sujuvat täysin lojaalisti, koska komitean jäsenet Näppinen, Huttunen ja
Tarjus jo ryyppäävät samasta pullosta noskelaisten kanssa.
Muutamat luokkatietoisista tovereista lausuivat epäilyksen, että
komitea saattaa kukaties jäädä sinne yhteiselle rintamalle koko
illaksi, minkä johdosta yksimielisesti päätettiin lähettää Pussisen
poika hakemaan komiteaa kotiin, ellei sitä pian alkaisi kuulua.
Toveritar Reeta Sinkkosen sytyttäessä tuvan katossa olevaa lamppua,
koska jo alkoi hämärtää, palasi komitea Törkysen saunalta omasta
alotteestaan ja vapaasta tahdostaan.
Kansan syvien rivien kysymykseen, kuinka lähetystö oli onnistunut
tehtävässään, vastasi puhemies Jerobeam Näppinen jossain määrin
sammaltaen, että lähetyskunta oli onnistunut kiitettävästi kaikin
puolin ja että sovinnollinen yhteistoiminta vallankumouksellisen
proletaarin molempien siipien välillä on saanut tosiperäisen
perustuksen.
Justus Tiilikaisen kysymykseen, olivatko nosket asettaneet joitakin
ehtoja puolestaan yhteistyötä varten, ilmoitti Israel Huttunen parin
nikotuskohtauksen keskeyttämänä noskelaisten päävaatimuksen olevan,
että kommunistit lakkaavat vaalitaistelun ajaksi kiihotuksesta
noskelaiskoplaa vastaan.
Tov. Tiilikaisen seuraavaan tiedusteluun, oliko komitea mennyt antamaan
siinä suhteessa mitään lupauksia, vastasi kunniasolu Näppinen ensin
kieltäen, mutta sitten, asiaa tarkemmin muisteltuaan, kolmasti myöntäen.
Justus Tiilikainen ilmoitti tämän johdosta vastalauseensa, esiintuoden
vallankumouksellisen taktillisuuden valossa, ettei komitealla ollut
sellaiseen lupaukseen mitään ehdotonta oikeutta.
Israel Huttusen kiellettyä tov. Tiilikaista puhumasta vallankumouksen
nimessä esitti Justus Tiilikainen, että kokous huutaisi alas komitean,
mihin suuri enemmistö karjuen yhtyi, leimaten komitean menettelyn
kansan pettämiseksi.
Sihteeri Mikko Tarjus otti taskuistaan kolme noskelaisilta saatua
täysinäistä putelia, ilmoittaen niistä pääsevän osallisiksi vain
niiden, jotka yhtyvät kannattamaan komitean menettelytapaa, koska
noskelaiset ovat myöntäneet nämä putelit nimenomaan mielialan
muokkaamista varten kommunistien keskuudessa.
Tämän ilmoituksen johdosta syntyneen pitkän ja synkän
vallankumouksellisen äänettömyyden aikana asettui komitea pöydän
ääreen, asettaen pullot eteensä, minkä jälkeen puhemies Näppinen,
siveltyään muutamia kertoja kämmenellä kasvojaan ja pyyhittyään
suupieliään, esitti Pöllölän vallankumouksellisen köyhälistön
vastattavaksi, nauttiiko neuvotteleva komitea luottamusta, ja onko
saapuvilla ketään, joka sihteeri Tarjuksen ilmoituksen kuultuaan
edelleenkin tahtoo leimata komitean menettelyn kansan pettämiseksi?
Mikko Tarjuksen ottaessa korkkiruuvin taskustaan ja alkaessa hitaasti
vetää korkkia auki yhdestä putelista pyysi toveri Kusti Pirhonen
puheenvuoroa ja lausui mielipiteenään, että kokouksen taholta on
tapahtunut väärinkäsitys ja että Pöllölän vallankumouksellinen
internaali, ottaen huomioon vallankumouksellisen joukkotahdon
ahdistetun aseman lahtariyhteiskunnassa ja komitean jäsenten yleisesti
tunnustetut suuret ansiot internaalissa, mielenylevyydellä hyväksyy
komitean toimenpiteet yhteisen rintaman luomiseksi porvarillista
ohranamaisuutta vastaan sekä luopuu kaikesta kiihoituksesta noskelaisia
vastaan.
Puhemiehen kysymykseen, onko tämä kansan tahto, vastasi kokous
jyrisevällä huutoäänestyksellä myöntävästi.
Puhemiehen kysymykseen, katsooko Pöllölän internaali, että toveri
Justus Tiilikainen on kenkku ja että hän on yrittänyt antaa iskun
vallankumouksen selkään, vastattiin niinikään myöntävästi kaikilla
äänillä tov. Tiilikaisen ääntä vastaan.
Toveritar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että koska iltamavieraita alkaa jo
keräytyä pihalle, olisi internaalin siirryttävä pulloineen kahvilan
puolelle, mikä hyväksyttiin.
11 §.
Pöllölän kommunistisen internaalin sijoituttua kahvilan puolelle
nauttimaan noskelaisilta saatuja virvokkeita kysyi sihteeri Tarjus
ulkopuolella päiväjärjestyksen, minne kahvilan pienempi pöytä on viety,
sekä missä hänen morsiamensa Hilta Kukkasjärvi on?
Tähän välikyselyyn vastasi internaalin puolesta toveri Kusti
Pirhonen, tehden lyhyesti ja selväpiirteisesti selkoa toveri Kuusisen
kirjallisesta toiminnasta ja kommunistin katkesmuksesta.
Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tekemistä Hiltalla siellä aitassa
on, vastattiin seikkaperäisellä selvityksellä toveri Kuusisen kipeästä
kädestä.
Koska Tov. Mikko Tarjus tällöin puhkesi kommunistisiin sadatuksiin
ja uhkasi lähteä vaatimaan Hiltaa pois aitasta, ryhtyivät useat
läsnäolijat rauhoittamaan Mikko Tarjusta, leimaten selvässä valossa
hänen aikomuksensa sopimattomaksi yleisen luokkataistelun kannalta.
Puhemies Näppinen todisti vastustamattomasti, että koska toveri
Kuusinen kerran tarvitsee sihteeriä, niin täytyy Pöllölän internaalien
kustantaa hänelle sihteeri kommunistin katkesmuksen toimittamista
varten.
Mikko Tarjus, iskien nyrkillä pöytään, sanoi ei ymmärtävänsä, miksi
juuri Hiltan täytyy sihteerinä olla, ja lupasi itse ryhtyä Kuusisen
kirjuriksi.
Eräät Pöllölän luokkatietoiset internaalit vastasivat tähän ikeniänsä
irvistellen tov. Tarjuksen jo olevan siinä kypsyyden tilassa, ettei
hänellä pysy kynä näpissä, minkä johdosta nähtiin Mikko Tarjuksen
vihaisesti vääntelevän silmiään.
Muutamien nauraessa sanoi Kaisa Kompura ilkeästi mielipiteekseen toveri
Kuusisen varmasti pitävän mieluummin sihteerinään Hiltaa kuin Mikko
Tarjusta.
Toveri Mikko Tarjus yritti tämän johdosta nousta ylös, mutta painoivat
Israel Huttunen ja Kusti Pirhonen hänet jälleen istumaan ja käskivät
hänen olla siivolla.
Puhemies Näppinen selvitti rauhoittavasti kommunismin hengessä, että
jos vallankumouksen johtomiehet tahtovat meiltä esimerkiksi morsiamet
tai vaikka akatkin, niin on ne heille luovutettava aatteen mukaisesti
tarkoitusperiä varten, niinkuin Venäjälläkin, koska kommunistin
aatteena on omaisuuden yhteys, ja nuhteli tov. Tarjusta hänen
pikkumaisuutensa johdosta yhteisessä asiassa, missä yksilön onni on
vähäpätöinen.
Toveri Tarjus, ryhtyen metelöimään, ilmoitti antavansa kirkkaan pirun
sellaiselle vallankumoukselle.
Kun ilmeni, ettei toveri Tarjus tahtonut kuulla vallankumouksellisen
järjen ääntä, ehdotti puhemies Näppinen hänelle annettavaksi
kommunistisen varoituksen, mikä hyväksyttiin.
Tov. Tarjus sanoi, ettei hän ota semmoisen seurapiirin varoituksia
huomioonsa, minkä johdosta läsnäolijat lausuivat tov. Tarjukselle
kummastuksensa, jota ei voitu merkitä pöytäkirjaan, ollen se tov.
Tarjuksen taskussa.