SANNA. Että mitä nyt sitten?
VILLE. Kuulkaas nyt! Nyt on asia selvä.
SANNA. Sen tiedän ja näen kyllä itsekin: toinen tänne on valittu minun
paikalleni.
VILLE. Mutta Tossavaisen Sannan minä sittenkin vien Asarias Pölläsen
kanssa pappilaan.
SANNA. Enkä lähde.
VILLE. Kuulutuksenko ottoon ette lähtisi?
SANNA. Mitäs peliä tämä sitten on?
VILLE. Kiusantekoa vain sille toiselle.
SANNA. Ettäkö ihan uskoa pitäisi?
VILLE. No, ei ole pakko, ellei haluta. Sitten minä jätän asian ajamisen
siihen.
SANNA. Enhän minä nyt sentään ihan jyrkästikään ole kieltänyt.
VILLE. No, ei sitten joutavia jaaritella. Tässä jo vähemmälläkin väsyy.
Santra on hylätty, pellolle ajettu ja tuvasta lähtenyt. Kelpaako lähteä
pappilaan vai ei?
SANNA. No, sinnehän minä olen jo joka yö unissanikin ollut matkalla.
VILLE. Sitähän minäkin. Päivästä annan tiedon, milloin meidän kaikkien
sopii rovastin luona tavata.
SANNA. Ihanko todenperään nyt sitten uneni toteutuvat?
VILLE. Ihan, ellei hevonen vain ojaan kaada ja henki lähde.
SANNA. Mitäs minä nyt sitten teen? Ihan on pää sekaisin.
VILLE. Menee vain kotiinsa.
SANNA. Hyvästelemättäkö — sen äskeisen ryöpyn jälkeen?
VILLE. Se on jo anteeksi annettu — etukäteen. Muut lystit tulevat kyllä
perästäpäin kuin jälkiruoka ainakin.