Mä en oo hevospaimen vain,
oon nähnyt suurta unta,
ma olen Persian perijä,
mun on Indian valtakunta.
Ma ratsastan kuin ruhtinas,
vaikk' on ryysyinä viitan poimut,
kuin simitaarin salamat
on katseeni tummat loimut.
Oli vieras mulle viluinen työ
ja kylmä kyntäjän aura,
kun pitkää keihästä heilutan,
ei uljain sheikki naura.
Ma varastin ja vainosin
löin tikarin isännän rintaan,
mulle ihana on vapaus,
en myy sitä daadelin hintaan.
Ma riennän pyhään kaupunkiin,
minne kulkevat karavaanit,
kas, hopeasuitset välkkyilee,
on ratsuilla ylhäiset khaanit.
Siellä korkeilla palmukummuilla
öin minareetit väikkyy,
ja kaupungin valkomuureilta
mulle mustasilmät säikkyy.
Hai, Indian, Persian perijä,
nyt kannusta musta varsas,
Zobeida silmiäs suutelee,
jos tumma silmäs on karsas.
Siis lennä heppani joutuisaan
yli aron kuuman sannan,
ma vihellän, soitan ja seljällä tanssin
ja tuulille ohjat annan!
Simitaari = itämaalainen käyrä miekka.