Pää pystyyn nainen ja mies
vaikka särjetty kotisi lies.
Ja hongiston kummuille käy,
siellä urhosi näyttäy.
Sinä äidin laulavan kuulet
kun hän soutaa kätkyttään,
tai tulen räiskeessä muuten
urhon jatkavan haastettaan.
Ja muistista silloin kirpoo
tuhannet sankariteot,
ja totuus henkihin virkoo
ja konnien tihutyöt.
Verikevään ankea aika,
vaino, sorto ja turvattomuus,
ja jälkehen jääneillä aina
palaa mielessä aika uus.
Eivät urhomme jää unhoon,
heidän työtään ei peitä yö.
Eivät hurtat jää siihen uskoon,
vaan kesken meillä on työ.
Tuhatrantain tienoolla teuhas
usulahtari, syöttiläs maan.
Isä töllin ja työn oli teuras,
uhrilunnaaksi äitikin saa.
Ja verisenä temmelsi tihu,
raasti armotta asujaa.
Täyttyi määrä, nousi sisu,
vihdoin köyhäkin ponnistaa.
Pian kankailla kalske ja huuto
ja taistelun tiimmellys soi.
Ja "Kalevan portailla luuto",
niinhän porvarit ilkamoi.
Ja Väinölän ahoilla parku,
savu tuprusi, tappara kaas.
Kotiriena iski ja karhu
sotasaralla — katsokaas.
Ja teotoonin koulusta parvi
lihamiestä ja Vöyriä myös;
Härmän iikat, kupeella sarvi
alkoi möyriä murhissa myös.
Hei apuun raatajaheimo,
vuosituhanten palaa työ.
Se ainoa tehokas keino,
millä murtaa sortajan yö.
Osa parhain kansasta kaatuu
ja juoksevat hurmeiset vuot.
Yhä uusia joukkoja saapuu,
vaan enemmän sortaja tuo.
Tätä maailman kansat katsoo,
rusoloistetta hankien maan.
Ja povet ne kuumeesti kohoo
vaan riennä ei auttamaan.
Niillä kullakin kädet täynnä;
oma sortaja sydäntä syö.
Ja vaikkakin halua näyttää,
niin kuitenkaan ei hetki lyö.
On taistelu omasta kohden
ja petturit jäytävät myös.
Ja itäinen aamun hohde
viel' sammuvi lännessä yöks.
Siks ennen aamun koittoa
punaurhojen sammui lies,
vaan taistelu ilman voittoa
kumoukselle tuttu on tie.
Se painuu takaisin korpeen
ja tehtaitten raadantaan,
ja takoo ja nostavi jälleen
joukot uudelleen taistelemaan.
Siks' äidin laulavan kuulet
hänen soutaissa kätkyttään,
ja tulten räiskeessä tuulet
tuovat viestejä urhoiltaan.
Ja sankarit nuosevat uudet
ja valitsevat taistelun tien.
On tehtävät heillä suuret,
kunnes horna sortajan vie.
Verikevään muistot raskaat
heille uutta intoa luo.
Sorakuopista huutavat vainaat:
uusi päivä voiton tuo.
Siks' taistele, uhmaa ja iske
kunnes kirpoovat kahleesi nuo.
Älä vaivojas vaikerra, itke,
sulle taistelu voiton tuo.
Ja vaikka päiväs on harmaa
ja yö sitä synkempi lie,
niin se on ainakin varmaa
että taistelu voittoon vie.
Sen melskeen jo kuulet kaukaa;
sua kutsuu ja viittaa se luo.
Siksi älkäämme olko arkaa;
se viihtyä rintaamme suo.
AAA
{[1] Tässä ohella on syytä viittailla muutamiin seikkoihin. Lahtarit
itsekin säikähtivät tihutöillensä kauheutta ja koettivat, ja vieläkin
yhä koettavat hämätä ja kaunistella jälkimaailmalta ja vierailta
kansoilta pahoja tekojansa. Kohauttelivathan toki ulkomaalaisetkin
lahtarit olkaansa moiselle ennenkuulumattomalle piiluamiselle. Häveten
ja inholla ne kirjoittelivat "valkoisesta terrorista Suomessa 1918."
Ruotsinkielellä ja sittemmin ulkomaillakin ovat leviämisen toivossa
lahtarit kyhänneet teoksen, jossa yritetään tuoda mahdollisimman
räikeä kuva siitä: "Mitä punaiset ovat päiviltä pois ottaneet.
Ei taisteluissa, mutta rintaman takana", sanotaan kirjassa "on
väkivaltaisesti kuoleman seuras tuotettu isänmaan puolustajille:
193 maanviljelijää, 141 koululaista, 129 insinööriä, konttoristia,
liikemiestä tahi pankkiiria, 66 työläistä, 43 nimismiestä, konstaapelia
ja virkamiestä, 25 opettajaa ja pappia, 17 lääkäriä, apteekkaria ja
naista y.m. sekä kymmenen merimiestä. Siis yhteensä 624.
Valkoisesta terrorista, taasen kirjoitti tiistaina 25 p. helmikuuta
1919 pietarilainen "Vapaus", jossa käyttää apunaan tilastoihin vetoavia
numeroita, m.m. ottamalla Suomen 500:sta pitäjästä vain seuraavat
viisilmmentä; "Ei taisteluissa, eikä sen yhteydessä, mutta vasta
viikkoja ja kuukausia jälkeen 'punakapinan' kukistumista, ottivat
valkoiset väkivaltaisesti hengiltä seuraavissa paikoissa työläisiä:
Riihimäki 600, Varkaus 450, Lahti 2,000, Forssa 400, Hanko 100, Jämsä
400, Vihti 300, Viipuri 4,000, Tampere 600, Hyvinkää 300, Lohja 200,
Karhulan tehdas 76, Seinäjoki 70, Kokkola 100, Nurmijärvi 80, Kolho
600, Helsinki 400, Lammi 300, Turku 200, Lappee 600, Jokioinen 40,
Pälkäne 17, Jokela 10, Karja 10, Asikkala 27, Tervoo 14, Käkisalmi
15, Kajaani 11, Kytäjärvi 10, Hirvensalmi 10, Lavia 10, Virolahti lö,
Perkjärvi 39, Reitholli 20, Ätsäri 38, Jyväskylä 10, Korpilahti 30,
Kemi 50, Eurajoki 14, Lieksa 48, Kiikain 10, Karisalmi 13, Voikkaa 114,
Kymi 24, Huopalahti 45, Kokemäki 60. Yhteensä 10,000."
Lahtauksien sanotaan tapahtuneen "saksalaisilta saadulla luvalla."
Tilastosta puuttuu 450 kuntaa, mutta joinmoisenkin käsityksen saa
siitä, että valkoisen hallituksen virallisen tiedonannon mukaan
otettiin punavankeja 80,000 vankileireihin, joissa nälällä tapettiin
15,000.
Yksistään Tammisaaressa 4/6—23/10 välisellä ajalla surmattiin 2,750
vankia. Yksityisiä, laskemattomia ilmiantoja sanoo mainittu lehti
olevan Valkosesta terrorista siihen asti ilmoitetun 163:lta eri
paikkakunnalta.
Sangen kuvaavaa on m.m. Varkauden tehtaallakin toimeenpantu
joukkotelotus. Se puhuu puolestaan sentähden, että aseissaaan ei koko
paikkakunnalla ollut kuin sata miestä, mutta siitä huolimatta tapettiin
450. Aseettomien murhaamista toimitettiin kokonaisen viikon aika.
Ylläolevien numeroiden perusteella, joitten todenperäisyyttä ei
suinkaan saata epäillä, koska valkoiset niin ilmottavat, vei punainen
terrori 624, kun taasen valkoinen terrori 30,000. Siis punaisten piti
maksaa viisikymmenkertaisesti tästä verivekselistä. Eräs itävaltalainen
upseeri kirjoittaa sattuvasti: "Jos Suomen porvariston täytyy maksaa
viisikymmenkertaisesti, vaikkei korkojenkaan kanssa, niin heidän
rotunsa ei mitenkään siihen riitä..."
25.