Lasse II Axel oli lempeä herra, joka ei rakastanut sotia, vaan piti
sivistyksestä ja tieteistä. Hänen ensimäisenä hallitustoimenpiteenään
oli antaa kirjottaa Lasse I:n historia. 17 erehtymätöntä kävivät työhön
käsiksi ja onnistuivat he aikaansaamaan oikein mestariteoksen, jonka
arvo tuli pysyväiseksi. Lassea kutsuttiin siinä Suureksi, ja syystä,
sillä hän oli pannut perustuksen koko uudelle yhteiskuntamuodolle, ja
hänellä oli aina ollut kansan menestys korkeimpana silmämääränään.
Mutta Tyytymättömien seura kirjotti toisen historian Lassesta, jossa
häntä yksinkertasesti ja suoraan kutsuttiin "Tyhmäksi Hullingiksi". He
selittivät, että hän oli pannut toimeen nykyisen orjuuden, jossa oli
elättäviä ja elätettäviä, veroja työtä tekeville ja verovapaus työstä
vapautetuille. Lisäksi, että hän oli turmellut nuorison ottamalla
käytäntöön vankilat ja lastenpiiskurit; että hän oli aasi ja hänen
yhteiskuntansa hullunkurinen. Kirja otettiin takavarikkoon ja se
poltettiin yhdessä tekijäinsä kanssa, jonka jälkeen Seura keskinäistä
ylistystä varten asetti palkinnon, jona oli 6 naulaa sinkkiä, sille,
joka kirjottaisi kauneimman kunniamuistomerkin Lasse I Hugosta, jota
kutsuttiin Suureksi.
Kun Lasse II Axel kuitenkin huomasi, ettei tyytymättömyyttä
yhteiskunnassa voinut yhtäkkiä tukahuttaa, antoi hän laatia valtakunnan
historian, jossa isä Lassen jälkeenjättämän kappaleen nojalla Rudbeckin
Atlanticaa täydellisesti todistettiin, että nykyinen valtakunta todella
oli täydellisin kaikista valtakunnista sekä että se itse asiassa oli
Atlantica eli Onnellisten saari. Sitä saarta, jossa heidän esi-isänsä
olivat asuneet ja jossa he olivat kuvitelleet olleensa onnellisia, ei
ollut milloinkaan ollut olemassa. Se oli vaan Tyytymättömien keksintöä
saattaakseen kansan tyytymättömäksi. Ja nyt ottivat lastenpiiskurit
käytäntöön uuden oppikirjan, jonka nimi oli Nykyajan Ylistys eli
Täydellisin Yhteiskunnista.
Sillävälin oli joukko kirjurien ja soturien lapsia kasvanut
täysikäisiksi. Samoinkuin kuninkaan vaalissa, otettiin riidan ja
hajaannuksen välttämiseksi tässäkin käytäntöön se tapa, että toimet
tulivat perinnöllisiksi, mutta kun kirjurit ja soturit jatkoivat
sukuaan estelemättä ja ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata, sillä he
olivat luonnollisesti sen lain yläpuolella, jonka he olivat laatineet,
niin oli maa pian tulvillaan yläluokan lapsia, joilla ei ollut työtä.
Valtio niitä elätteli apurahoilla ja palkinnoilla, palkinnoilla siitä,
ettei niiden tarvinnut varastaa tai murhata, ja niin monelle kuin
mahdollista perustettiin toimia. Mutta kun toimettomilla oli vaikeaa
olla mitään tekemättä, keksivät he kaikenlaisia hassutuksia, enemmän
tai vähemmän typeriä. Muuan otti kerätäkseen nappeja, toinen kuusen,
männyn ja katajan käpyjä; kolmas hankki itselleen matka-apurahan
matkustaakseen ulos maailmalle. Viimemainittu oli palannut takasin
keksittyään kuolleen kielen, jonka hän oli löytänyt puutauluista.
Kun kielen avain seurasi mukana, oli sitä helppo lukea, ja keksijä,
joka kutsui kieltä Schoscho-kieleksi, oli kovin ylpeä osatessaan
kieltä, jota ei kukaan muu osannut. Se, joka oli kerännyt nappeja,
oli saanut kokoon aivan kauhean kokoelman. Kun hän ei tiennyt, missä
hän lopulta olisi sitä säilyttänyt, sai hän valtion kassasta varoja
rakentaakseen talon kokoelmansa säilyttämistä varten. Täällä hän
ryhtyi järjestämään nappejaan. Oli monta tapaa jakaa niitä: voi jakaa
ne alushousunnappeihin, housunnappeihin, takinnappeihin j.n.e., mutta
meidän miehemme keksi paljon taiteellisemman ja senvuoksi vaikeamman
järjestelmän. Mutta tähän tarvitsi hän apua. Hän kirjotti ensin
tutkielman Nappien Tutkimisen Välttämättömyydestä Tieteelliseltä
Näkökannalta. Senjälkeen esittäytyi hän Verotuskamarissa anoen
professorinpaikkaa Nappilogiassa, sekä kahta apulaisen paikkaa.
Anomukseen suostuttiin, pikemmin jotta hankittaisiin toimettomille
jotakin hommaa, kuin itse asian vuoksi, jonka arvoa ei vielä voitu
arvostella. Kun miehellä, hänen nimensä oli Hylling (luultiin hänen
syntyneen jostakin Hullingista ilman Uffkan lupaa), sattumalta oli
kaksi aviotonta poikaa, joiden piiskauskasvatusapua hänellä ei ollut
varaa maksaa, ei apulaisten paikkoja tarvinnut julistaa avonaisiksi.
Hylling oli pian tuleva hämmästyttämään maailmaa ensimäisellä
täydellisellä tieteellisellä järjestelmällä. Kahdessa vuodessa oli hän
saanut sen valmiiksi ja se oli ihmeellinen jättiläistyö, sillä sen
luokkien alaiseksi voi kaikki maailman napit luokitella. Järjestelmä
oli seuraavan näköinen: