(Eduard Mörike)
Kun armaan suuta suutelet,
sun janoos ei se riitä:
jos vettä seulaan kaatanet,
ei täyty seula siitä.
Ja vaikka tuhatvuotiset
ois suudelmas, tai ikuiset,
saat niukasti sa niitä!
Sun rakkautes aaltoilee
ain' uusin halun muodoin.
Ja huulet, suun, mi suutelee,
se punaa verenvuodoin.
Ja tyttö vaikka vapisee
kuin vohla veitsen alla,
hän pyytää, silmin rukoilee:
— Kivulla suuremmalla!
Niin on. Ja samoin ollut jo
on alust' elämän.
Niin rakasti jo Salomo,
ei muuta voinut hän.