Näen heidät
ylitse ajan ja paikan:
kivitettyinä, ristinpuussa,
rovioilla ja giljotiinilla,
kiväärinpiippujen edessä
ja sähkötuoleissa.
Heillä on yllänsä
harmaa vanginpuku
tai kirjava kaapu.
Ja sotamiehet heittävät arpaa siitä.
Heidän on kuoltava,
jotta me emme kuolisi.
Katso — he loistavat:
he ovat hiili
ja kytevät sielusta sieluun,
he ovat soihtu
ja valaisevat aikojen kuilua,
he ovat vaskinen käärme
ja veri pihtipielissä
ja sateenkaari vedenpaisumuksen yllä.
Heidän kuolemansa elämä
on loppumaton.
Heidät haudataan koko maailman povelle,
tulevien aikojen syliin.