Hetket liitävät niinkuin pilvet
vainioitten yli.
Kaikkien pilvien takaa aukee
ahnas Tyhjän syli.
Ei ole mitään armahdusta
sille, mi elää tohti,
sille, mi lentää perhossiivin
Päivän silmiä kohti.
Mikä on rientänyt korkeimmalle,
korkeimmalta se putoo.
Kuolema niittää vainionsa.
Lukki verkkonsa kutoo.