Sun tyynen-helteisissä auterissas
on ukkosilmaa aina-vaanivaa,
vavahtelevaa pedon-uinuntaa —
ah, kissankynnet piilee sametissas.
Salaisen sielumeren kuultavainen
oot kalvo, jossa lumpeet päilyvät.
Mut pohjallas on varjot himmeät,
ui siellä mustekalan kuvajainen.
Oot arvoitusten meri, vailla rajaa.
Ain' uusin, avartuvin taivahin
ja uusin, toivottomin syvyyksin
sä houkuttelet syliis sukeltajaa.
Tuot esiin koralleja, kultahiekkaa,
kun herää nousuvesi suudelmain;
taas peityt varjoin, olet kaihi vain
oi katse, kaksiteräisempi miekkaa.