Amida — Buddhalainen jumalolento, äärettömän valon edustaja.
An-dera — Buddhalainen nunnatemppeli.
Atavistinen — kaukaisilta esivanhemmilta peritty, välipolvissa
piilossa pysynyt, myöhemmissä esiintyvä ominaisuus.
Bikuni, Bhikkhunî — Kerjäläisnunna.
Bodhisattva — Pyhimys, Opettaja, Esi-Buddha.
Buddha — Alkumerkitys on »herännyt»: totuuden perille päässyt, kaiken
synnin voittanut, ja siten täydellisesti vapautunut olevaisuuden
siteistä — jollaisiksi kaikkien on pyrkiminen. — Erittäin:
Siddhârtha, Sakya'in aatelissukuun kuuluva buddhalaisuuden perustaja,
tavallisesti tunnettu Gautama Buddhan nimellä; eli 7:llä vuosisadalla
e. Kr.
Buddhalaisuus, buddhismi — Siddhârthan perustama uskonto. Sen
pääperustus: 1. kaikki _elämä on kärsimystä_. 2. Kärsimys (ja siis
elämä) syntyy _nautinnon janosta_. 3. Kärsimys loppuu kun nautinnonjano
loppuu. 4. _Kahdeksankeinoinen_ tie vie perille, nimittäin: oikean
uskon, päätöksen, sanan, työn, elämän, pyrkimyksen, ajatuksen ja
syventymyksen tie.
Se joka ihmiselämänsä on läpi elänyt, joutuu tästä »syiden maailmasta»
_Devachan'iin_, seurauksien maailmaan, missä kukin saa osakseen sen
mihin elämässä on halunsa suunnannut, siis tavallaan toiveittensa
täyttymyksen. Devachan'issa aikansa henkenä elettyään, täytyy ihmisen
syntyä uudelleen ruumiillisesti, ja vaikka unhotuksen verho peittää
häneltä hänen entisyytensä, suuntaa entisyyden tuomio, Karma (jap.
Ingwa) hänen uuden syntymänsä ja elämänsä kohtaloita. Äkkiä kuolleet,
elämänsä kesken päättäneet, joutuvat Devachania alempaan tilaan
»Halujen henkimaailmaan» _Kama loca'an_, missä heillä on rauhaton
harhailu ja pyrkimys, ja mistä voivat ilmestyä näkyväiseen maailmaan.
Jos ihminen oikein käyttää lukuisat elämänsä, edistyy hän niiden
kuluessa oikealla, täydentymyksen tiellä, niinkuin kasvit edistyvät
eläimiksi, eläimet ihmisiksi. Tämä tie vie lopulta _Nirvaanaan_
(Sammumukseen), johon pääseminen on korkein pyrintö. Nirvaana on
kärsimisen loppu, vapautus uudestaan syntymisestä — epäselvää on, onko
Buddha tarkottanut että N. on täydellinen häviämys, vai ainoastaan
täydellinen lepo.
Viisi käskyä: 1. Älä tapa! (eläimienkin tappaminen on siihen määrin
vältettävä että vesi on siivilöitävä pikkueläimistä vapaaksi ennenkuin
sitä juodaan.) 2. Älä varasta! 3. Älä tee aviorikosta! 4. Älä
valhettele! 5. Älä nauti juovuttavia juomia!
On tyyneydellä kärsittävä kaikkea, mutta myöskin varottava sydäntä
mihinkään kiintymästä, koska tunteet, rakkauskin, ovat haluja ja siis
harhavirvoja, jotka rikkovat rauhan.
Buddhalaisuus levisi nopeaan ja ilman sotakeinoja; on nykyisin maailman
kenties levinnein uskonto.
Daimyo — Lääninruhtinas.
Fudshi — Valtavasta luonnonihanuudestaan kuuluisa lumipeitteinen
tulivuori Tokyon läheisyydessä.
Geisha — Japanilainen tanssijatar, joita tilataan sekä yleisissä
että kotojuhlissa esiintymään.
Hachiman — Sodanjumala; alkujaan prinssi, Jingo keisarinnan (Japanin
sankariajalta, noin Kristuksen aikoihin) urhokas poika.
Haka — Hautakivi.
Hakama — Laskoksiset silkkihousut.
Hideyoshi — Japanin hallitsija 1536-1598, »Japanin Napoleon».
Hojo Takimune — Japanin hallitsija Hojo-sukua, 13 vuosisadan lopulla.
Hokusai — Japanin kuuluisimpia maalareita; eli noin vuosisata sitten.
Horai — Elyysium, autuaitten asunnot.
Ihai — Vainajan muistolaatta.
Ingwa — Karma käsitettä vastaava japaninkielinen sana.
Izumo — Japanin pyhä maakunta, auringonjumalattarelle Amaterasulle
pyhitetty.
Jimmu Tenno — Kiushiun ruhtinas, Japanin yhdistäjä ja ensimäinen
Mikado; Japanin historiassa ja kansantraditsioonissa vanhin
muistohenkilö, noin v. 660 e.Kr. Hänen muistoinaan säilytetään vieläkin
peili ja miekka Yamadassa.
Jizo — Buddhalainen jumalolento, kärsivien suojelija.
Kagé-zen — Varjokestit (poissaolevan henkilön hengelle katettu
pienoisateria).
Kakemono — »Riippuesine», japanilainen seinälle ripustettava silkki-
tai paperikaistaleelle maalattu vesimaalaus.
Kappa — Vesihaltija; etenkin rannikoilla liikuskeleva.
Karma — Laajamerkityksinen käsite buddhalaisuudessa ja bramaismissa.
Tässä (ss. 63-76): Henkilön siveellisten (hyväin ja pahain) töitten
summa määräävänä hänen sielunvaelluksensa seuraavat vaiheet.
Kimono — Pitkä viitta, joka kuuluu kummankin sukupuolen pukuun.
Koku — Vanha japanilainen tilavuusmitta; käytetään enää vain
merkitsemään senkokoista maa-alaa, mistä ennen koku'llinen viljaa
maksettiin veroa.
Kuruma — Käsikärrit, joissa matkustavainen tavallisimmin liikkuu
miehen tai parin vetämänä.
Kurumaya — Kuruman vetäjä.
Kwannon — Buddhalainen jumalolento, armeliaisuuden jumaluus, jota
tavallisesti kuvataan hyvin monikätisenä naisena.
Meido — Tuonela.
Meiji — Japanin uusi ajanlasku alkaen vuodesta 1867.
Mikado — Japanin hallitsija, keisari.
Obi — Vyö.
Saikyo — »Läntinen pääkaupunki», Kyoton entinen nimi.
Sake — Riissiviina, riissiolut.
Samisen — Kolmikielinen kitara.
Samurai — Sotilaskastin jäsen.
Sen — Japanilainen raha, viiden pennin arvoinen.
Shinto — Japanin vanhin uskonto, esikansan omistama jo maahan
tullessaan. Sh. on vainajain, etupäässä sankarien, ruhtinaiden,
oppineitten, henkien palvelusta, johon on yhtynyt vieläkin vanhempi
Luonnonpalvelus, esineinään Taivas, Aurinko, Kuu, Tuli. Alkujaan Sh.
ei ole omistanut mitään siveysoppia eikä määrättyä uskoa. Siveysoppi
on myöhemmin (3:lla vuosis. j.Kr.) lainattu Kiinasta Kon-Fu-Tsen
opista. Pienissä yksinkertaisissa shintotemppeleissä »Miyua», on vain
muutamia symbooleja, kuten pyöreä peili auringon, ja jalokivi vainajain
puhtauden ja voiman esikuvina. V. 1900 oli Japanissa noin 196,000
shintotemppeliä ja 89,500 pappia.
Shizoku — Katso: Yhteiskuntaluokat.
Shoguni — Alkujaan ylisotapäällikkö, jonka valta vähitellen kasvoi
kunnes Shoguni Yoritomo v.1191 kohosi Japanin todelliseksi valtiaaksi.
Hänen ja hänen jälkeläistensä aikana oli Mikado (varsinainen
hallitsija), vain Shogunin johdettava heikko varjo valtias, jonka
Shoguni aina visusti saattoi hallituksesta luopumaan jo nuorena
ennenkuin hän oli ennättänyt miestyä Shogunivallalle vaaralliseksi.
Mutta Shogunin täytyi kuitenkin muodollisesti saada virkansa ja
valtansa Mikadolta, ollakseen kansan käsityksessä oikeutettu. Tätä
omituista kaksinaisen hallitsijan tilaa kesti vuoteen 1867, jolloin
shogunivalta länsimaisten suurvaltojen aikaansaamissa selkkauksissa
lakkautettiin, ja mikado Mutsuhito, uuden Japanin perustaja ja nykyinen
hallitsija, sai takaisin täyden hallitsijavallan sen nimelliselle
kantajalle. Mainitun vuoden mullistuksista ja uudistuksista luetaan
alkavaksi Japanin uusi aika »Meiji».
Shojo — Saduissa esiintyvä punakarvainen apinamainen olento.
Sotoba — hautapatsas.
Sûtra — Buddhan saarnat ja sananlaskut, sekä kertomukset B:n
aikaisemmista olemuksista.
Tabi — Japanilaiset puolisukat.
Taiko Hideyoshi — Katso: Hideyoshi.
Tengu — Pitkänenäinen vuorenpeikko.
Tennin — Buddhalainen enkeli.
Toritsu-Banashi — Vainajan Tuonelasta manaaminen kyseltäväksi.
Yaoya — Vihanneskauppias.
Yashiki — Daimyon asuinpaikka.
Yemitsu, Iyemitsu — Tokugawa hallitsijasuvun kolmas shoguni 1604-1651,
japanilaisen valtakunnansulkujärjestelmän toimeenpanija.
Yen — Japanilainen raha, viiden markan arvoinen.
Yhteiskuntaluokat — Japanissa on vieläkin eri y., vaikka rajat ovat
paljoa vapaammat kuin entisten säätyluokkain, joihin ne suhtautuvat
seuraavasti: 1. _Shinno_ — keisarin perhe ja suku. 2. _Kuvazoku_ (=
Perheitten kukka) — vastaa entistä hoviaatelia, sekä lääninherroja,
Daimyo. 3. _Shizoku_ (= kunnioitettavat perheet) — vastaa ent. sotilas
säätyä, samurailuokkaa. 4. _Heimin_ (yhteinen kansa) — talonpojat,
käsityöläiset, kauppiaat.
Yoritomo — Shogunivallan perustaja, Minamoto-sukua.
Yoshitsune — Kuuluisa Japanilainen soturi, synt. v. 1159, Yoritomon
velipuoli. Japanin kansan mielisankari.
Viitteet:
[1] _Exotica_. Noveller och Studier från Japan (kirj. Lafcadio Hearn.
Tekijän luvalla kääntänyt Karin Hirn. Muutamia tekijää koskevia tietoja
esittänyt Yrjö Hirn. Tukholma 1901). Uusi kokoelma samalla otsakkeella
ilmestyi 1903. V. 1904 painosta julaistua kirjaa »Spöken och drömmar
från Japan» voidaan pitää kolmantena »Exotica» kokoelmana.
[2] Eräitä hauskoja näytteitä amerikkalaisissa sanomalehtimiespiireissä
kiertäneistä Hearn-kaskuista on Konni Zilliacus esittänyt
kirjotuksessaan »Ur en författares lif» Nya Pressenissä helmik. 2:lta
p:ltä 1899.
[3] Vertaa niihin kirjeotteisiin, mitkä on julaistu Hearnin
jälkijättöisen kirjan »The Romance of the Milky Way» London 1905
alkusanassa.
[4] Näin ollen nuo kolme lukua, pelkästään käännöksenä
Kalevalankäännöksestä, on jätetty ottamatta Stray Leaves’in
ruotsinkieliseen painokseen.
[5] Koku = vanha japanilainen tilavuusmitta, noin 10 kuutiojalkaa.
[6] Huomattakoon japanilaisten sanain selitystä edellä.
[7] Apinankaltainen tarueläin, punatukkainen, kuuluisa juoppoudestaan.
[8] Muinaistaruston olentoja, joitten arveltiin elävän
vuorenhalkeamissa. Toiset niistä kuvattiin muodottoman pitkänokkaisiksi.
[9] Eräässä muinaistarinassa kerrotaan, että kun Toryoko, suuri
runoilija, joka kasvatti Sugiwara-no-Michizané'ta (jolle nyttemmin
Tennininä omistetaan jumalallista kunnioitusta), kerran keisarin
linnasta Kyotossa lähtiessään kulki Ra-joo-mon nimisestä portista, ja
ääneensä saneli seuraavan ikään sepittämänsä säkeen: »Kaunis ja kuulas
on sää; — ja tuuli se nuoria pajunpäitä tuutii», tuossa tuokiossa syvä,
ilkkuva ääni porttikäytävästä jatkoi runoa tälleen: »Sulanut tyhjään
on jää; taas aallot ne rannan iki sammalia sukii.» Toryoko kääntyi
katsomaan mutta ei ketään näkynyt. Ennätettyään kotiin hän kertoi
oppilaalleen tapauksen ja toisti molemmat säkeet. Sugiwara-no-Michizané
ylisti jälkimäistä säettä sanoen:
»Totta tosiaan: ensimäisen säkeen sanat ovat runoilijan sanoja, mutta
jälkimäisen sanat ovat jumalallisen olennon!»
[10] »Vaikkakin olemme edistyneet korkealle luonnon auhtoasteen yli
älyperäisessä työssä, emme ole päässeet yhtä korkealle siveydessä… Ei
ole liikaa väitteessä että kansamme suuret joukot eivät ole kohonneet
villikansojen siveysastetta korkeammalle, vaan päinvastoin monessa
kohdassa vajonneet sitä alemmaksi. Siveellisyyden puute on nykyisen
sivistyksen suuri häpeätahra… Koko yhteiskunnallinen ja siveellinen
sivistyksemme on jäänyt barbaariselle asteelle… Olemme maailman
rikkain kansa, ja kuitenkin on lähes kahdeskymmenesosa väestöstämme
vaivaishoitolaisia ja kolmaskymmenesosa julkisia rikoksentekijöitä.
Jos lisätään näihin ne rikoksentekijät jotka eivät joudu kiini, ja ne
köyhät jotka elävät kokonaan tai osittain yksityisten armeliaisuudesta
(johon tri Hawkesley'n mukaan yksin Lontoossa kulutetaan vuosittain
seitsemän miljoonaa puntaa), niin voitte olla varmat siitä että enemmän
kuin kymmenesosa väestöstämme on kuin onkin vaivaishoitolaisia tai
rikoksentekijöitä». — (Alfred Russel Wallace.)
[11] Fudshi-yama = lumipeitteinen tulivuori Tokyosta sisämaahan päin.
[12] Esim. Herbert Spencer: Principles of Psychology: »The Feelings» (=
Tunteet).
[13] Tuollaista poissaolevan rakkaan henkilön hengelle katettua
ateriaa kutsutaan _Kagé-zen_, suomennettuna »varjotarjotin». Zen sanaa
käytetään myöskin merkitsemään lakkatarjottimelle katettua ateriaa,
jolloin tarjotin on jalallinen, pienoispöydän kaltainen. »Varjoateria»,
olisi siis asiallisempi suomennos sanasta »Kagé-zen».
[14] Helakan punaista obia (vyötä) saa ainoastaan lapset käyttää.
[15] Tästä johtuu puheenparsi henkilöstä joka kovin monta kertaa
ilmottaa tulostaan: »Puhutpa kuin henkienmanaaja!»
[16] Migawari, »Astua sijaan» on uskonnollinen erikoissana tälle
toimelle.