Purettu kihlaus.
Koko päivän oli Muriel rauhattomana odottanut sulhasensa tuloa. Hän ei
voinut kirjottaa Blakelle, kun ei tiennyt tämän osotetta, muuten olisi
hän sen tehnyt ja kieltänyt Biakea tulemasta, sillä hän oli vihdoinkin,
keskustelunsa jälkeen tohtori Jimmin kanssa, tehnyt päätöksensä. Hänen
täytyi purkaa kihlauksensa Blaken kanssa.
Muriel oli aina pitänyt Blakesta, mutta ei milloinkaan rakastanut
häntä, ja hän oli huomannut, ettei Blakekaan ollut koskaan rakastanut
häntä.
Mutta sentään kauhistui Muriel tilinteon hetkeä ja pelkäsi kovin
jollain tavoin loukkaavansa Blakea.
Nick Ratcliffeä hän ei enää tahtonut ajatella, vaikkakin oli sangen
vaikeata olla muistamatta häntä. Tuntui aivan siltä, kuin olisi Nick
alituiseen kolkuttanut hänen sydämensä ovelle.
Iltapäivällä istui Muriel yksin huoneessaan, kun Olga toi hänelle kaksi
kirjettä.
Muriel tunsi käsialan kummankin kirjeen päällekirjotuksessa. Hän aukasi
ensin Daisyn kirjeen. Se oli aivan lyhyt. Daisy kirjotti viipyvänsä
huvilassa vain parisen päivää järjestämässä tavaroitaan ja epäsi
Murielia tulemasta sinne, siellä kun oli kaikki sikin sokin. Vielä
ilmotti hän Blaken matkustavan piakkoin.
Daisy ei maininnut sanaakaan siitä, milloin he tapaisivat. Muriel pani
kirjeen pöydälle ja avasi sitten toisen, Blaken lähettämän. Hänestä
tuntui omituiselta, että Blake kirjotti eikä tullut itse, vaikka oli
niin luvannut edellisen päivän kirjelipussaan. Kirje kuului:
"Kohtalo on minua voimakkaampi. Minun täytyy rikkoa lupaukseni,
enkä voi millään puolustaa itseäni. Voin ainoastaan sanoa, että
minut on pakoitettu purkamaan kihlauksemme. Näin onkin kenties
paras, mutta minä olisin tahtonut pitää sanani. En kuitenkaan
pakotuksestakaan olisi rikkonut lupaustani, ellen olisi saanut
varmuutta siitä, että pelkoon ei ole enää aihetta. Ei ole enää
mitään pelättävää.
Olen rikkonut lupaukseni ja tuskin uskallan pyytää anteeksiantoa,
mutta usko minua kun sanon, että se ei tapahtunut omasta,
vapaasta tahdostani. Minut on pakoitettu siihen vastoin tahtoani.
Tulin tänne tavatakseni sinua ja sanoakseni hyvästi, mutta nyt
matkustan huomenna poikkeamatta Veiriin.