Kohtaus rantakalliolla.
Tämänsyksyiset myrskyt Englannin rannikolla olivat niin ankaria, ettei
sellaisia oltu miesmuistiin nähty.
Kun Nick, muutaman päivän oleskeltuaan kaupungissa, palasi jälleen
Redlandiin, meni hän heti seuraavana päivänä katsomaan, vieläkö
huvihuone rannalla oli jälellä. Myrsky ei ollut ylettynyt siihen asti,
mutta sen alapuolella oleva kukoistava rinne, jossa hän muutamia
viikkoja sitten oli istunut Murielin, Olgan ja kapteeni Grangen
seurassa, oli kokonaan myrskyaallokon tuhoama.
Nick unohtui katselemaan aavaa levotonta merta. Vihdoin kääntyi hän
aikoen poistua, mutta samassa huomasi hän kaksi henkilöä, miehen ja
naisen hitaasti astelevan rautatiellä. He kävelivät nojautuen toisiinsa
ja miehen käytöksessä oli jotakin niin omituisen tuttua. Kasvoja ei hän
vielä saattanut erottaa.
Heidän lähestyessään kalliota, jolla Nick seisoi, pysähtyivät he etsien
suojaa äkkinäistä sadetta vastaan rantapensaikosta.
Yhtäkkiä nosti nainen päätään ja kietoi kätensä kiihkeästi miehen
kaulaan, ja vaikka Nick ei kuullutkaan sanoja, oli naisen kasvojen
ilme kyllin puhuva. Rakkaus, epätoivo ja tuska kuvastihe niistä aivan
selvästi.
Mies kumartui hänen puoleensa vastaten hänen syleilyynsä, mutta Nick
oli jo nähnyt tarpeeksi ymmärtääkseen niiden epäluulojen, joita hän jo
kauan oli hautonut, olevan täysin oikeutettuja.
Hän vetäytyi hiljaa taapäin kallion reunalta ja katsahti taasen merta,
mutta silmät näyttivät nyt räiskyvän tulikipeniä.
Tuntiessaan olevansa likomärkä palasi Nick kiireesti kotiin. Parin
tunnin ajan asteli hän sitten kirjastossaan pysähtymättä edes takaisin.
Lopuksi istui hän kirjotuspöytänsä ääreen ja kyhäsi lyhyen kirjeen.
Tämän tehtyään soitti hän palvelijaa.
"Ota tämä kirje, mene hotelliin ja kysy, asuuko siellä eräs kapteeni
Grange. Anna sitten kirje hänelle ja odota vastausta. Ellei hän asu
siellä, niin tuo kirje takaisin."
Sitten jatkoi hän taasen kävelyään kunnes palvelija tuli tuoden
vastineen.
Nick avasi heti kirjeen ja luki:
Parahin Ratcliffe, jos suinkin voin liikkua tällaisessa ankarassa
myrskyssä, niin tulen luoksesi kello kahdeksalta.
Ystäväsi. B. Grange.