Muriel hymyili. Kirjeen ystävällinen sävy lämmitti hänen sydäntään
ja hän päätti heti seurata mrs Musgraven kutsua. Miten olikaan hän
ikävöinyt ystävää! Hän tunsi heti pitävänsä tuosta naisesta, joka
kirjotti niin teeskentelemättömästi ja sydämellisesti hänelle.
Murielin tullessa kuistille aamiaiselle oli lady Basset jo siellä.
"Miten aamuvarhainen olit, rakas lapsi!" sanoi lady Basset. "Kapteeni
Ratcliffe herätti melullaan kaikki lähistöllä asuvat. Minun mielestäni
ei sinun sopisi mennä hänen kanssaan ratsastusmatkalle jo ennen
auringonnousua."
Veri tulvahti Murielin kasvoihin.
"Ei tämä ole ensi kerta", sanoi hän loukkaantuneena. "Olemme ennenkin
yhdessä nähneet sekä auringon että kuun nousevan ja laskevan."
Lady Basset huoahti.
"Uskon, ettei tarkotuksesi ole käyttäytyä liian vapaasti tai
sopimattomasti, lapsi kulta", sanoi hän. "Mutta vaikka ei
minulla olekaan mitään käskyvaltaa sinuun nähden, niin katson
velvollisuudekseni huomauttaa sinulle, mitä on tapana tehdä, mitä ei.
Ja minä toivon, että käyttäydyt ohjeitteni mukaan. Tahdotko kahvia?"
Muriel istuutui pöydän ääreen vastapäätä lady Bassetia ja katsoi häneen.
"Aion tänään mennä tervehtämään erästä Nick'in ystävää", sanoi hän
ottamatta huomioon lady Bassetin puhetta.
"Tee kuten tahdot, ystäväni", vastasi lady Basset, "mutta ei ole tapana
ottaa osaa seuraelämään, kun on niin syvä suru kuin sinulla. En sano
mitään aiotusta avioliitostasi, lapseni, sillä minun mielestäni on
se välttämätön. Mutta maailma tuomitsee kovin ne, jotka poikkeavat
soveliaisuuden säännöistä. Eikä sinun ainakaan pitäisi sitä tehdä."
Murielin silmät säkenöivät.
"Miksi on välttämätöntä, että minä menen naimisiin?" kysyi hän. "Sir
Reginald sanoi isäni jättäneen jälkeensä melkoisen omaisuuden."
"Niinpä kyllä, ystäväiseni", vastasi lady Basset teeskennellysti
nauraen. "Eihän se lainkaan ole rahakysymys. Mutta koska sinä olet niin
lapsellisen viaton, en minäkään tahdo avata silmiäsi. Olkoon kylliksi
sanottu, että on olemassa syitä, joiden tähden sinun välttämättä täytyy
mennä naimisiin, mitä pikemmin sen parempi. Mutta ole varovainen siihen
asti, sen neuvon annan sinulle."
Muriel ei ymmärtänyt rahtuakaan näistä viittauksista ja koetti
vakuuttaa itselleen, ettei lady Bassetin puhe sen enempää tarkottanut.
Hän meni puutarhaan varmoin askelin, pää ylpeästi pystyssä.
Muistaessaan Nick'in lahjan, hymyili hän itsekseen. Miksi olikaan
hän sitä niin pelästynyt? Kaikilla tytöillähän on sormus, kun ovat
kihloissa.
Ottaen sormuksen taskustaan heittäytyi hän riippuverkkoon pinjapuiden
varjoon. Aurinko vilahteli puiden oksien lomitse ja sormuksen jalokivet
kimaltelivat sen kirkkaassa valossa.
Rubiinit säteilivät kuin punainen veri, säihkyivät kuin tulenkipinät.
Ihastuneena katseli hän niitä.
Äkkiä johtui hänen mieleensä Nick'in sanat, että sormukseen oli jotakin
kirjotettu ja kuumottavin poskin tarkasteli hän sen sisäpuolta.
Niin, tuossa oli tervehdys, kolme kultaan kaiverrettua sanaa. Kirjotus
oli niin hienoa, että kesti pitkän aikaa, ennenkuin hän taisi sen
lukea. Lopuksi se onnistui, mutta kesti vieläkin kotvan, ennenkuin hän
ymmärsi sanojen sisällön.
Sitten tuntui hänestä, kuin olisi joku kuiskannut sen hänen korvaansa.
Siinä oli: "Omnia vincit amor" (rakkaus voittaa kaiken). Sormus ei enää
ollut ulkonainen merkki siitä liitosta, johon hän oli suostunut. Se
oli lemmen lahja siltä mieheltä, joka ei koskaan ollut puhunut hänelle
rakkaudesta.