Minä olen Pohjan poika, hyvän talon renki,
Minä huilaan, minä häilään niinkuin häijyhenki.
Enpä huoli naiakana, eik' ole suurta pakkoo,
Halailemma likkoja ja enkä maksa sakkoo.
Mitäs minä tuosta huolin, vaikka muiat haukkuu,
Muiain suu on irvellään kuin vanha liinaloukku.
Mitäs se muijia liikuttaa, jos kylilöissä kuljen,
Löyän tytön elikkä akan, se on yhtä mullen.
Eipä kauan elettäisi päälle tämän päivän,
Jos ei poikain suotaisi likkain luona käyvän.
Ämmät kovin äkäset ne harmissakin haukkuu,
Vielä sun ämmä selässäsi pirun keppi paukkuu.
Minnepäs likat joutuisivat, kun ei kukaan korjais,
Iän kaiken itkisivät, oisivat toisen orjat.