Mennä vuonna oli minun iloinen olla,
Tänä vuonna olis minun parempi kuolla.
Eipä enää naurata kun aina johtuu mieleen,
Ett' on oma kultani jo mennyt muien viereen.
Tuostapa on syämeni sangen karvas,
Kun on oma kultani jo muien armas.
Ikävät on aikani maailman päällä,
Ei kuulu kultaistani siellä eikä täällä.
Päivä se paistaa ja lintusetkin laulaa,
Minun kulta veäksen jo muien kaulaan.
Lumipilvet taivaalla juoksee ja kulkee,
Minun kulta muita jo sylihinsä sulkee.
Vaan mitä itkenkin ja valitan ja huolin,
Vaikk' olen sorrettu kaikilta puolin?--
Heitän koko Suomenmaan ja lähden Venäehelle,
Elän siellä vuotta kaksi, niin on hyvä jällen.