Minä olen kainu kun syvän salmen siika,
Murehella täytetty pienonen piika.
En vielä muistane kovin monta vuotta,
Valitella täytyy jo kuitenki totta.
Maailman meri se on vaarallinen aivan,
Pian myrsky särkevi pienosen laivan.
Ei aina käynti ole kukkien päällä,
Toisin ajoin ompi orjan tappuria tiellä.
Välistä se näyttää kun ilonen ois olla,
Usiammin taitavi murepilvi tulla.
Niin on koko elomme ja koko olo täällä,
Lehenkanta katkeava syksyisellä säällä.
Omp' on elo ihmisten kun aaltosien veellä,
Yksi tulee jälessä ja toinen meni eellä.
Nuoruuteni aika ja ilopäivä kulkee,
Jopa noista vaivoista väsymyskin tullee.
Vaan kun olen nuori ja rumihilta raitis,
Mahan olla luojaani kiittämähän valmis.
Luojaansa kiittävät varpusetkin pienet,
Enkö toki varpusia parempi mä liene.