Ei oo likoilla surua, ei oo yhtään hiukkaa,
Pojat juoksee likkain luona, verkaliivit liuhkaa.
Pojat nuoret naimattomat tuota aina etsii:
Joka ilta päästäksensä likkain aittakestiin.
Kesäilta kelvoton sen kerran näytti julki!
Kuinka pojat likkain tähen pitkän matkan kulki.
Kesäilta kelvoton se kerran laitti niinki,
Että pojat pohmelossa puuttui suohon kiinni.
Likat käyvät kunnialla, kun kaste heinikossa,
Pojat juovat rypevät, kun sika rapakossa.
Likat makaa aitassahan palttinapaiallansa,
Pojat käyvät kyliä myöten mustalla varrellansa.
Niin on likka aitassansa, kun on kaunis kukka,
Poika juoksee halkiöisin, niinkun vanha hukka.
Vesi vuotaa silmistä ja itku syämen kaivaa:
"Laske kulta luoksesi ja huojenna tätä vaivaa!"