Nämä suomalaiset kansanlaulut, jotka Elias Lönnrot on valinnut ja
julkaissut "Mehiläisessään" vv. 1839-1840, ovat allekirjoittaneen
mielestä niin tärkeä ja viehättävä täydennys Kalevalalle ja
Kantelettarelle, että on suorastaan kansallinen laiminlyönti, jollei
niitä toimiteta yleisön käsiin, mihin ne luonnollisesti eivät voi
"Mehiläisestä" tulla. Erittäin juuri nykyään, jolloin Suomal.
Kirjallisuuden Seura parhaallaan julkaisee tieteellistä kokoelmaa
kansanlaulujemme sävelmistä, ja jolloin taiderunouttammekin on nuorempi
polvi ryhtynyt runomitan rakenteeseen nähden perustamaan uudemman
kansanlaulun pohjalle, on aika antaa uudemman kansanlaulumme sanoillekin
sen verran arvoa, että edes tämä unohtunut kansanlauluvalikoima
saatetaan jälleen julkisuuteen. Valmistakoon se alaa täydellisemmälle
kokoelmalle, jota Suomal. Kirjallisuuden Seura ei kauankaan voine olla
julkaisematta.
Kansanrunoutemme suuren vaalijan muistoa kunnioittaen on tämä hänen
valikoimansa julkaistu ilman lisäyksiä ja vähennyksiä. N:ot 51 ja 52
eivät kuitenkaan ole otetut "Mehiläisen", vaan Kantelettaren alkulauseen
mukaan, koska ne viimeksi mainitussa ovat täydellisemmät.
Oikeinkirjoitustakin on vain eksyttävissä tapauksissa muutettu
nykyaikaisemmaksi, muuten on säilytetty Lönnrotin kirjoitustapa. Se
muutos on kuitenkin tehty, että kun Lönnrot antaa kehruutalkoissa eri
tyttöjen ja poikien laulaa itsestänsä ja sentähden merkitsee kunkin
laulun eri tyttöjen ja poikien nimillä, on nämä nimet jätetty pois ja
lauluille pantu uudet otsakirjoitukset.