EENOKKI. Elä saakelissa anna murheelle noin kovaa voimaa.
JOOSEPPI. Oi itkun päivä! Katsokaas, kuinka mestarini silmät mulkoilee.
Hän on hukassa.
EENOKKI. Ei, Aapeli, ei, ei käy tämä päisin näin syvästi mietiskellä ja
murehtia. Koetas vaan, koetas vaan; saatpa muuton korvilles.
AAPELI. Ei juuri hätää vielä. Mutta kovin musertuu sydämmeni, koska
muistelen sitä korkeapovista impeä, joka mulle annettiin, mutta kohta
taasen otettiin pois multa Herran nimeen.
EENOKKI. Menköön hiiteen se naasikka!
AAPELI. No no, no no!
EENOKKI. Sinä katsot tämän vahingoksi?
AAPELI. Pidinpä itseni jo melkein naineena miehenä, mutta olen toki
taasen vanha nuori-poika, jonka elämä tuntuu mulle nyt kuin muurin
raossa torkkuvan torakan ilta-auringon riutuvassa paisteessa. Oi,
veljeni! koska tulin hänen kanssansa ja näin kärpäsen-sienen
tuolla hevoshaan veräjällä, niin tällä tavallapa aattelin: koska
syyskuun-metsässä me pussit selässä yhdessä käyskelemme sieniä
poimimassa, kas silloinpa meidän vasta lysti on. Mutta nyt, nyt mennyt
on kaikki toivo, eikä lohdutusta löydy.
EENOKKI. Paljon, ystäväni, paljon. Vanha nuorimies viettää häänsä
jälkeen kuoleman tähtien tanssissa. Siellä, siellä hänelle aviosiippa
annetaan, mutta naineet saavat katsella päältä.
AAPELI. Heh! Niinkuin esimerkiksi Korppilan Kalle.
EENOKKI. Niin juuri.
AAPELI. Puhu, puhu jotain iloista, ettei käy kanssani hullusti.
EENOKKI. Ei yhtään surtavaa, ei yhtään. Koska muilla on ehtoo, on
meillä ruusuinen aamu, käki kukkuu ja peipposet visertää, allamme on
autuuden niittu ja päällämme ijankaikkisesti sininen taivas, ja enkelit
soittaa musiikia.--Niin juuri, niin juuri. Mutta yksi vikkelä keino.
Viitamäen luutnantti, jolla on hirmuinen sappi, koska vihastuu hän
nokimustaksi naapuriensa päälle ja pelkää aivonsa vierivän pois
oikeilta teloiltansa, silloin panee hän tyttärensä pelaamaan
klaveeria ja itse lötköttää hän muutaman kierroksen valssia salin
permannolla rouvansa kanssa, ja paikalla on hänen kiukkunsa lievinnyt.
--Koetetaanpas samaa konstia. Jooseppi, laulappas: »Kosk' tulit
kureerit» ... laula ja polje jalkaas.
JOOSEPPI. En jaksa laulaa nyt!
AAPELI. Miksi et jaksa? Sinä osaat veisun.
JOOSEPPI. Mutta itku tukeuttaa lauluni.
AAPELI. Laula, ja me tanssimme. Laula, Jooseppi, muutoin menee pääni
ympäri, ympäri. Hih!
JOOSEPPI. Voi, voi!
EENOKKI. Laula pian Herran tähden!
AAPELI. Katso, etten ota kyynäskeppiä. Laula: »Kosk' tulit kureerit».
JOOSEPPI. Minä laulan.
EENOKKI. Ja polje jalkaas. (Joosepin laulaessa tanssivat Eenokki ja
Aapeli valssia kovin sisään-vääristetyillä polvilla ja tanssissa
heittävät yhdistettyjä käsivarsiansa.)
JOOSEPPI (laulaa polkien jalkaansa).
»Kosk' tulit kureerit
Ja laitoit kortteerit
Ja kysyit: onk's talossa olutta viel';
Ja laitoit kortteerit
Ja laitoit kortteerit
Ja kysyit: onk's talossa olutta viel'.»