lisätään vielä Seuraavat värssyt:)
Viimeinen se heistä nukkui
Naimatonna Ruotsinmaalla,
Toinen haara on Karjalassa, 220.
Toinen on etelämaalla.
Juutin, Tanskanmaan takana.
(Muist.)
1. Tämä laulu on lappalaisen Leuhnje'n esityksen mukaan Jukkasjärvellä
kirjaan pantu, mutta Herjedalissakin Serri Jū'lta ja Sākris Olavinpojan
vaimolta esitelty.
16. Aija-kedge oikeastaan äijän kiviä. Noin nimitetään pajuvesoilla
sidotut kivet, joilla verkot meressä pidetään sijoiltansa liikkumasta.
49—53. Tyttö sitä tarkottaa, että pikku vieras vaan sentähden olisi
saapunut, että tulisi jättiläisiltä syödyksi.
81. Sanallisesti; äitini hiekan ja tuohen alla. Lappalaiset ennen
muinoin kuolleitansa tällä tavoin hautasivat.
107. Hää-pidoissa Uksakan vahingolliset solmut, s.o. luulevaisuuden
solmut päästettiin; kihlajaisissa tehtiin näet kaksi solmua.
128. Saa sen salaisesta sāilystä.
135. Mader akka antoi nuorelle vaimolle kolme kistua avaimineen;
niissä oli loihtua, jota vaimo vaarassa osasi käyttää, niin kauan kun
itse siveänä pysyi. Näiden siveyden solmujen merkityksestä sanoo v.
Düben: Sanguis in coitu primo effusus lavando colligitur in linteolo
et adservatur; nodi tres in tali linteolo facti "nodi virginitatis"
appellantur et de his in poemate loquitur. — Näiden keinojen
käyttämisellä taisi vaimo saada apua kaikissa vaaroissa, ja aina
paremmin, rukoillessansa: _Jubmel veres almen ačče_ Jumalaa vierasta
taivaallista isää.
143. _kaska-kōten fauru_ nimitys keskikodassa oleskeleville tyttärille.
209. _Vaake'ksi_ nimittävät lappalaiset Lofoden-saaria, mutta myöskin
muita kalanpyynnille sopivia paikkoja. Niin selittää Fjellner.
2.
Piššan Paššan pardne.
Pišša, pāivepēlen sītai oive,
Pašša, ījapēlen sītai oive neita,
Leikā valdumin vuördnusam vuördnum
Aijataka nalne:
I kalk mubben elmen šielē čouket
Taṅ kute vuördnusan tōja.
Tallak stālu olman hāggam suolat,
Ara hautem, äluv valtā.
Nīsun pitkạm potki, pātera
Pāterā avve vuölen. 10.
Tobb son pardnem kuödda,
Pardne kačča: kolle mu ačče —
"I pardnam tusne l' ačče?"
Pardne kärdutalla:
"Snottun le hurre, koppelen čukče,
Fidnalan le riéksak, āldun le sarva,
Smalden le vibe, pridda le tävin,
Ibken mon le kedgist múorist šaddan!"
Pardne jāpist jāpist šadda,
Olmaitūva, metsin vaӡӡa, 20.
Ednebs tälssa: "kutte l' mu ačče?"
Äska vastata:
Aččat sarvab púokta poššū ńalmai,
Tē son ai púokta hankahiste,
Sarvab sabbeki nalne kēsa.
"Ēdnam, ēdnam sardnu mu aččen nāmab."
"Aččat púokta vuövde-vahӡejeb,
Múoren, māren poššū ńalmai."
Kaptebs keäcadi, vuölgi kerrega kōtai,
Tasti vuölga kielain valta luotui edneb, 30.
Mūreten māreten, jorrelen vieren;
Murgestatta, piškastatta,
Púokta poššun ńalmai.
kōtai čāṅga:
"Ēdnam, ēdnam takka munji laipeb."
Ēdnes laipeb laipu passa šilai nalne.
"Ēdnam kiētainat vađde tab laipeb,
Ničče ednam vadde tall kiätabt!"
Ednes kiätabs kalgi. Pardne
Pahka-laipin kǟtab tǟkčast: 40.
"Ēdnam, ēdnam kä le mu ačče?" —
"Pišša Pašša, pardnam!"
"Kobbu sodn?" —
"Čappis āsin kalles súollet koddī,
Valtī älume, valtī āra hauteb.
Ju leb mon tu vārutam,
I kalk čappis āsīt altait,
Baikkala pēlīt kaddīt."
"Olma' lä' čodčutam kerrega kōteb,
Kietpels ńǟra, valtu ńära,
Jātan josteje lä' čōgganaddam. 50.
Ēdnam, ēdnam,
Vadde aččan sōte-sobbeb,
Kobde aččan sōte-kapteb kalbuin,
Varrekīte krappukīte."
"Tē mon aktuk pōres päiven päkkalab,
Ī kuttek häggab morrete,
Īke pessī, saddui vuolan vụörkke."
Pardne ednabs siunita, kāna, vuölga,
Čappis āsē kēče-kōtai čāṅga,
Čāṅga jätta: 60.
"Vaӡӡebet jättebet ēčete sīti oivai:
Tē le niibbe sīta oive
Tai sītai oive koiku pōtam."
Hiiren oije juččā,
Hūioskuče altagasait kaska,
Hmariičče, värin deii āččen oivamus oije,
Obluit vuoča, kalgata čace-kāreb.
Kaggi vaӡӡa, aijai sardnu:
"Tē le nubbe slti oive pōtam." —
"Koččubēte nubben sītan oiveb 70.
Nubben sītan oiven kudssai.
Man muotok lē son?" —
"Kaikaist oiven alleb hartuist,
Kalba kopča, pane' čúone' česke'
Sōte-sobbe kiätan, krappuk,
Sōte-kapte suojal,
Lē harta', lē takta'.
Koura strōpa, jātan josteje jabma,
Kētpels nǟra' tū ja sū
Teävan kụökten pēlen vaӡӡe'. 80.
Valtu ńära' karvasin lä'."
"Ceggebet mallasav obbo tab stainam,
Puöktebett rouđe sarkkab,
Júoksīt, ńuolait, saitīt, spaggakīt."
Pardne pōta kähča oiveskūreb caggi kēčin,
Sođđi-karbma' čadnasin,
Masti māna sälgait, ńúolit tuóstutalli.
Jātab josta, hasta:
"Hastab, hastab čāce keärki!" — (ī mietit).
"Hāstab, hastab čāce vúölai!" — (ī vastet). 90.
"Hastab, hastab kiäta-kēčit!" —
"Hastab, hastab fatmataki!" — (ī vastet).
"Aijam, aijam kän le oiveskūre?" —
"Piššan Paššan oiveskūre!" —
"Hastab, hastab núolen ńúönnai!" —
Aija akkunasti vúoča ńúolab.
I pastam.
Rohti, časka kēđkai vuóstai:
"Aijam, aijam,
Kusne lē tāt ńúola núosatūvum?" 100.
"Piššan Paššan pānin!" —
"Oitu pāne' kūrain." —
"Hastab, hastab saite-kēčai!" —
Rōụča-saiteb juoksin vuoča.
Spaggakīne spiǯǯasta valta
Pastat sōkai, soijoldatta:
"Koss tāt tū saite soijolam?" —
"Piššan Paššan pānin!" —
"Hastab, hastab spaggaki-spohkui!"
Jụólgī-júoksin ikkunasta 110.
Sälgatum spaggakeb luóita.
Sōte-sobbin vúojeje spaggakeb spohkī,
Valtā, kēdki kaski jostist
Soijaltatta, cuópkī, jǟrā:
"Aijam, aijačis, kuss tāt tu spaggaka spohketi?"
"Piššan Paššan pānin!" —
"Aha! pīra lē piäjun moskunum." —
"Kuggus mon tāll aijuv čuöčelab,
Uksa-raiken vai poššu-raiken?" —
"Ō pōte aijam tabka poššu-raikeb." 120.
Aija vakne kiäta pōta,
Pardne sōte-sobbin tuōstu,
Kurhte maddekist roggosta,
Ruouđe-sarkkan čǟngait
Raddait tǟttal soijoldatta.
Aija: "pōtebet, pōtebet vehkēn,
Tē läpa kụökten sītan oive' tōjaladdemen."
Almen Rāđien oivemus orje
Obluin vúoča kōtem, mallasem (kobmit)
Poltajatta. — 130.
"Pissut, passat tāle
Piššan Paššan šärttu stainen lǟmačin!"
Kagge' pōte', tatta kutte mōrdin,
Tatta kiitte mēresin, tatta kutte aimin,
Jǟčasa júonain.
Pišša Paššan pardne taina stāluin ńeita,
Nāma ädnaman vuóste jostist,
Jostista jǟra:
"Kobbam tall valja': kaddeb kúora' vai tǟna'?
Kunnes le Piššan Paššan āra haute,
Kunne l' Piššan Paššan eälušärtta?" 140.
"Jubmelen oblu vaimub čahpudatta
Juogu šielait čelgī.
Mī le' todno juokatūvumin,
Ku pasteb palkest, jus tāl häggabt rotte?"
"Piššan Paššan raugan ruöpses čalme'
Tollob vúoče' pōlte' svīke'.
Nubben almen kāinub sāđeta, cagga.
Paits mon häggaines, taktines,
Varrines, suonines vaste cäggab."
"Kobbab takka': kaddeb kuora' vai tǟna'?" — 150.
"Konne tuolge, kutte Piššab Paššab šiämada,
Kutte andegaksi luóita?
Takkum pargu le vuočatum ńuola;
Kutte jāmeskučeit šiämada?" —
"Ič tab Jubmel šiämaidatta,
Jus le oblu čađātattam,
Painam, mädduit čielgam
Ērit poldam, pīvaltattam.
Ēč sikka, ńāma, šiänada, šiämastatta.
Sodno le jēč, i son le ku mon ja todn, 160.
I son le ku ton ja mon!
Son jēč čälga, andagas luóita,
Púorebaksi jorgala.
Vall jēč kalka āvuin tuostut,
Tat kalka sū oivamus tāver,
Sū vaimun oivemus raukem.
Ku i' poss, tē oblu čapputatta,
Peista, svīka, paha-pēlai čāṅga.
Nubben aimun šäla ǟ adne
Taktit odčīt, lǟ kuit lǟ. 170.
Ǟ' sīj saijeb valte, ǟ' pakte' pāčastatte,
Ǟ čāce cagga, ǟ kaskastatte.
Sīj ku šūga' manne' čađa ǟdnamab,
Päiveb, mānub nastit čađatalle.
Ī sīje le aike, aike le kạnttsemen
Tuokai vāsam. Submaisinne
Vúosatalle taite kutte lǟve
Skīmasi skaimasi kaskan.
Tā lä' muonasa', maite le llmaračča tivvam, 180.
Rauke' tā ma lä' čappaitūvum.
Tē lä' vuöin sīje lä' puore' paha',
Ā sīj ǟnab aikeb, ǟ' saijeb valte.
Ma lǟ almen kerdeb tuóstum,
Ma lǟ kōđfub kerteb tuóstum vastaituvvum,
Lǟpa akten ritoin mastataka,
Āpaken kosseken šiänaitūva, aktaitūva.
Aktelist lǟ lǟpan vuöstalakki, vuöstalakki.
Almen ačče jēč le jēč,
Ī son lē ku moi ja toi, toi ja moi. 190.
Jēč sodn almeb torju,
Jēč sođn mubbeb aimub torju."
Vuöinab sodn vǟja mädduit sikkat,
Andegaksi luöitet aipanattet,
Vaimub lūgetit, raukab ōjudet,
Ōjutallet, laškatallet.
Tie tāl kaddeb kúorab,
Oiterist, tāverist lúovab.
Aiter valtus ǟlubs,
Ēčem piđkain ǟlutallab 200.
Paikala lullač pēlen,
Tē lä staibarite,
Reppit Ammarta kiärakīte.
Ikkeb ǟnab madde ku
Lǟna kadden luossa pōduit,
Čukčan oiven pivduit.
Piššan Paššan pardne
Peädnakīnes ǟlust pēleb porkki.
Mahhelt stālu jānii.
Jäggai čāce moive vuöllai čiekatattīn, 210.
Valtu ńǟra' vuörkin taktitesa.
Kētpels ńǟrait ōse vaddui,
Stālun katseje' olmabs čuomui.
"Ī vúočatum varra."
Lūges vaimuin ńuonab jorgoli
Allas ēdnes koika.
Lēji okteb tōjam,
Múonasite laškalam akti.
Ēdneb fatmadi paivepēlen,
Ījapēlen, kärreka kōten 220.
Oivamus olma.
Jū tē aččes käddīt,
Orrutakkait oddosti, ceggoi.
Muistutuksia.
0. Nimen merkitystä ei tiedetä; on ehkä samaa kuin = pyhä.
1. Sorselissa sanotaan päipcreksi eteläpuolista ja ōrkkē'eksi
pohjoispuolista rinnettä; äännetään muuten tavallisesti iđkē.
3. tavall. vuordnusav; m kirjain on eteläiseinpää muiTetta.
4. Mubben etelässä, Arjeplog'issa nubben. Mortsell'in kirjoituksessa
on elniē, Asele'ssa käytetty muoto, Aije- plog'issa ja Jokmok'issa
sanotaan ilme: tänne ilmen, tässä maailmassa.
7. suolata olisi täydellinen muoto.
8. āra haute oikeast. kivihauta, sittemmin = aarneen hauta.
9. Tavallisesti: piđkam, pođki|; Sorsel'essa ja Jokmok'issa äännetään
kuitenkin melkein aina đk kuin rk.
12. kolle, pohjoispuolella sanotaan konne; niinikään kaikkialla hč čč
asemesta.
13. Gellivaran tienoilla: tune.
15. Snutten, hurrē, čukčē. M.
16. sarvā; sarvas on koirasporo, sarva, sarva hirvi, selittää Mörtsell.
18. šaddam, supinum. M.
19. jāke on Norrlannissa = vuosi.
20. mehtsin. M.
24. hankāhiste.
25. sabbēk on suksien nimi pohjoispuolella Sorsele'a, jossa niitä
sanotaan treuka'ksi; Piteon Lapissa sanotaan sippēk.
26. nāma merkitsee tavall. pitkää karvaa poron kaulassa, namma nimeä.
29. kerreka kōte'ksi sanotaan kotaa, johon sukukunta kokoutuu
neuvottelemaan; tähän aikaan merkitään tällä nimityksellä käräjätupaa.
30. luotui edne metsän emäntä.
32. murgēstatta, piškāstatta.
36. Eteläisimmissä murteissa sanotaan šila, Sorselen pohjoispuolella
hila = hiili.
37. Koko Lapissa on pronomini akkusativossa tāb, māb, jos kohta
akkusativo muuten käyttää toista päätettä, niinkuin m, v. Sodn, todn on
etelä-murretta — toisinto; ketinat.
42, Pišša Pašša, kobbū sonn oikeastaan: mihin suuntaan hän?
43. čahpes, čāpes — ahsen, assen (korkea vuori, missä puut ei enää
hyvin viihdy) suollīt. M.
46. nihče ēdnam M. Altait selittää Düben, Fjellner'in mukaan, = alta
vari, loistavat vuoret, vaikka hän kääntää Altai; samannimisiä vuoria
löytyisi kuitenkin Tornion Lapissa. Mörtsell selittää sen sanalla
allatakuit, kukkuloilla, sanasta allak, kuten melgātak sanasta melgā.
47. Düben'in mukaan olisi tässä ajatteleminen Baikal vuoria, kuten
Fjellner arvelee. Eräässä toisinnossa on kuitenkin Baikab pele ja
kadde. M. arvelee sen olevan yhteydessä paihke, pailika, sanan kanssa.
48. čuohčutam. —
49. niära posld, muinoin läsnä oleva palvelija, tässä: yhen käden
palvelija.
50. čoggānādtam. —
51. ednam. 52. ahčan.
54. varrēkīt krappūkīt varrēk, kengät, joissa nopeaan pystyy
juoksemaan, sanasta varret, juosta nopeaan. Krappuk, nahkakintaat.
55. pähkālab. 56. mörrēte.
57. sadtui. M.; vuolai. 58. ednäbs.
61. vahʒēbet, jähtēbet ēčäte sītī. Tavallinen imperativi on vahcēt,
jättēt. Nubbē sētā on pohj. murretta, etelämpänä sanottaisiin mubbē
sītan.
64. juhčā.
65. altagasait kaskā.
66. Ilmārahče — ahčen.
67. ruots. lap. ubluit, obluit, hubluit — kalgeta čacē.
68. vahčā ājai.
69. nubbī sītī oivē.
70. kobčut olisi imper. Soisele'ssa, Jemtlannissa, Aijeplogissa.
73. allev harduist.
74. kalbā. 77. hārda'.
76. keurē strōpa, tav. jubma; keure on noitarumpu, muita ei ollut.
79. niära. 80. vahce, valtū niära.
89. mallaseb — stainav.
83. puöktēbet.
83. Yhdessä toisinnossa on sōte sarkkab; route, ruoute on lauta,
mutta ruouđe sanaa käytetään pohj. murteessa nimityksenä nahkaiselle
reunukselle saumassa.
84. spaggāk ei enää ole mikään ase, vaan pitkä sauva.
85. keähča — kiečin; M. kiečesn.
86. sōđi, Sorselessa sūđi, visva, sođđi on tavallisesti nuoli.
Mörtseirin kirjoituksessa on: sođi kärbmahit čadnāsen.
88. jostā, liastā.
89. keärak, kiärak veden pintaa suom. kärki; kerrēk il. hastav, hastav.
91. kiečit; fađmatahkī.
96. ahkūnasti. Pohjoisempana sanotaan: ahkunasti, ihkunasti.
67. ī paste. 98. rotti.
100. nolssātūvum M.; myös nulsatūvum, -tuvvum.
103. oitū pānē kuorain. M.; myös uihtu.
103. saitē keäčai.
105. spaggākº spiǯǯusta; kirjakielessä spehčātet.
108. koss min päällä ehkä = kosne lokat.; saitē soijōlam.
112. ehkä spahkī; M. spähkī.
115. koss — spaggāk spohkēti murtaa läpi.
117. peäjun moske syvä laakso vuorien välissä ilman aukkoa.
118. aijuv pojanpoika ja ayam isänissä käytetään hyväiliäis-sanoina.
119. uksā raihken — poššū.
120. myös tāmka. Fj.
121. vākne. 123. roggōst.
124. variante sōte sarkkan. Fj. čeänge haka.
125. Ruots. lapp. teddet, painaa.
130. poltājatta. 131. lǟmačine.
132. tahta kuhte; M. kute.
138. tǟna sanan asemesta (joka johtuu ruotsista), laulaa muut:
palvala', palvella, pohjaisempana tavattava sana.
139. Konnes. 140. konne.
141. Pohjoissa jubmel, ibmel, Umeon Lapissa jubmel, etelämpänä jupmel.
142. čälgī. Sana šiela, loiste, säen, auringon viimeinen säde, henki,
ei, Fjellner'in arvelun mukaan, ole mikään lainasana laiotsalaisesta
själ.
144. pastebt palkestā — rottā; myös rohte.
145. rauhkan haahmo ruopses.
148. paits ton, paits mon turhaan sinä, minä.
150. vai palvala'.
151. tuolkū — šǟmada.
152. andegaksi tämä muoto on Herjedal'ista, tavallisessa puheessa
sanotaan andagas = suora, anteheksi, anteeksi.
153. dahkum. 154. šǟmaidahta.
158. poltam. pivvalo. 159. šänada.
160. Son īč le īč.
165. kirjakielessä tavver. 166. rauhkem.
167. ku ton ī' pōse jos et siitä huoli — čahputahta.
171. valtē, pačastutte. 172. kaskās.
173. sūgā. ǟdnāmab. 174. čađātalle.
176. Herjedal'issa: tuokan = suom. takana.
177. kute.
179. skimasi skaimasi kaksi hyvin hämärää sanaa.
180. tīvam.
181. čappaitº sanasta seuraa pāđatum eli pāđatūvum ja podvutūvum.
184. kerteb kerta, vaate. 185. -tūvum.
188. Uumajalla aktītest. 193. son — sihkat.
194. luöihet aipänahtet.
196. ojudet, laškalet eli laškēlet, laškātet.
198. aiterattes, tāverittes. 200. īčem.
201. lulloi. 203. āmurt.
208. peädnakines.
210. čiekātallī hän kätkeytyi.
211. taktites.
213. kahtseje palvelija, Piteosta. pohjoseen palvelije'. čuovū.
219. edneb fađmadatti.
221. oivemus.
222. Pardne tan mannela ođđosti ceggī. Ahčes geäđđit, pivvduit, rogkīt,
hankkait.
Piššan Paššan poika.
Herjedal'ista.
Pišša, päiväpuolen kyläin päämies,
Pašša, yöpuolen kyläin päällikön tytär,
Olivat häissä valan vannoneet
Karhuntaljan päällä:
Ei pidä toisen ilman valon loistaa
Sille, joka valan rikkoo.
Heti Staalu miehen hengen varastaa,
Aatteen kätketyn, karjan ottaa.
Vaimo parven tempasi, pakenee,
Pakenee kohtuisena. 10.
Tuolla hän pojan saapi.
Poika kysyy: kussa mun isäni?
"Ei, poikani, sull' ole isää."
Poika kerrostelee:
"Naarasteerellä on koirasteeri, koppelolla metso,
Metsäkanalla ukkoriekko, vaatimell' on härkä,
Naarasotsoll' on uroskarhu, hirvas on hirvilehmälle,
Enkä minäkään ole kivistä, puista syntynyt!"
Poika vuosi vuodelta kasvaa,
Miehistyy, metsissä käypi, 20.
Äitiään kiusaa: "ken on mun isäni?"
Vihdoin vastaa:
Taattos hirven tuopi poššun suulle.
Hänpä myös tuopi kankahilta
Hirveä suksien päällä vetää.
"Äiti, äiti, sano mun isäni nimi."
"Isäs tuopi korven konttaajan
Ärjyen, ärjyen poššun suulle"
Vaatteensa sonnusti, läksi keräjäkotaan,
Sieltä lähtee, lämsällä pyytää saloin emän 30.
Örjyjän, ärjyjän, väänteleijan, viehkuroijan,
Vanguttaa sitä, vinguttaapi, tuopi poššun suulle.
Kotaan astuu:
"Äiti, äiti, tee minulle leipä"
Äitinsä leivän leipoo, paistaa hiilosilla.
"Äitini, kädelläsi anna se leipä,
Armas äiti, anna omaa kättäsi!"
Äiti kätensä ojensi,
(Poika) kuumalla leivällä kättä painaltaa:
"Äitini, äitini, ken on mun isäni?" — 40.
"Pišša Pašša, poikani!" —
"Kunnepäin hän (meni)?" —
"Mustan harjun vanhus varkain tappoi,
Otti karjamme, otti aarteen kätketyn.
Kauan jo olen sua varoittanut,
Ei pidä mustaa harjua, (ei) valoisaa,
Baikkalan kupeita, rantoja (käydä)"
"Miehet ovat pitäneet keräjiä,
Varamiehet, kaatuneen kätkijät,
Lupauksen julistaja ovat kokoutuneet. 50.
Äiti, äiti, anna isän sotasauva,
Pue päälleni isän sotisopa ynnä kypärä,
Kenkänsä ja kintahansa." —
"Nyt mä yksin vanhoilla päivilläni jätetään,
Ei kukaan hengestäni huoli,
Eikä (kuoltuani)- tuohten, hiekan alle kätke."
Poika äitiään siunaa, halaa, lähtee,
Mustan harjun viimeiseen kotaan menee,
Mennessään virkkaa:
"Käykää, sanokaa kylänne päällikölle, 60.
Nyt on toinen kylän-päällikkö
Näiden kyläin päämiehen luokse tullut."
Hooren orja jyryää,
Hooreskuče leimauksia iskee,
llmaračče maailman isän ylimmäinen orja
Tulipalloja ampuu, aukaisee vesiastian.
Palvelija menee, äijälle kertoo:
"Nyt on toisten kyläin päämies tullut."
Kutsukaa toisen kylän päämies 70.
Toisen kylän päämiehelle vieraiksi.
"Minkämuotoinen on hän?" —
"Hartioista päätä korkeampi kaikkia,
Kypärä päässä on, hampaat, katseet välkkää,
Sotasauva kädessä, kintaat,
Sotisopa suojelee,
On hartiot, on luut.
Arparumpu pärrää, airut pauhaa,
Varamiehet sun ja hänen
Käyvät kahden puolen harjua. 80.
Kaatuneen kätkijät valmiina ovat."
"Asettakaa atriaksi kokonainen hehko-vaadin
Tuokaatte rautainen paitani,
Jousia, nuolia, saittoja, keihäitä."
Poika tulee, näkee pääkallon seipään päässä,
Kyykäärmeet sidottuna,
Joista lapset nuoli-mujuja ottivat.
(Airut) lupauksen huutaa, haastaa:
Vaadin, vaadin (häntä tappeluun) veden pinnalle!
(Ei vastata).
Vaadin, vaadin veden alle! (Ei vastata). 90.
Vaadin, vaadin käsivoittosille!
Vaadin, vaadin sylipainiin! —
(Kun ei kukaan vastaa, sanoo poika:)
"Ukkoseni, ukkoseni, kenen on pääkallo?" —
"Piššan Paššan pääkallo!" —
"Vaadin, vaadin nuolen nenälle!"
Ukko ikkunasta ampuu nuolen.
Ei pystynyt.
(Poika) tempasi, iskee kiveä vasten:
"Ukkoseni, ukkoseni,
Kussa on tämä nuoli tylsistynyt?" — 100.
"Piššan Paššan hampaissa!"
"Tosin hampaat haljenneina!" —
Vaadin, vaadin saitan-päälle.
(Vanhus) tulistetun saitaa jousella ampuu
Keihäällään (poika sen) syrjään iskee, ottaa,
Pistää koivuun, väännältää:
"Ukkoseni, ukkoseni!
Miss' on tämä saittasi vääntynyt?" —
"Piššan Paššan hampaissa. —
Vaadin, vaadin keihäs-otteluun!"
(Vanhus) jalkajousella ikkunasta 110.
Myrkytetyn keihään heittää.
(Poika) sotasauvallaan kiitävän keihään iskee,
Ottaa, kivein väliin sysää,
Väännyttää, katkasi, kysyy:
"Ukkoseni, äijäseni! Kussa tämä keihääsi on katkennut?" —
"Piššan Paššan hampaissa!" —
"Aha, karhu on luolaan tukeutettu!" —
"Minkä kautta nyt, pojanpoika, pelastaun,
Uksen kautta, vai takaoven kautta?" —
"Oi, tule ukkoni tänne takaoven kautta." 120.
Aseellisna tulee,
Poika sota-sauvoin vastaa,
Kurkun tyvestä tempaisee, Rautapaidan sulkia
Rintaan painaa, väännältää.
Vanhus: "tulkaa, tulkaa: avuksi,
Nyt ovat kahden kylän päälliköt painisilla!"
— — —
Ilman haltian ylimmäinen orja
Tulinuolella ampuu kotaa, keiton (kumoo)
Sytyttää. 130.
Poika: "paistut, peseyt nyt
Piššan Paššan porojen lihaliemessä!"
Palvelijat tulevat, mikä halon kanssa,
Mikä kirvehen kanssa,
Mikä äimän, mikä minki kanssa.
Piššan Paššan poika kukistaa,
Staalun kanssa kaaristaa, hieroo, maata
Vasten survii, tarkoin kysyy:
"Kumman nyt valitset: rantaa myöten menet,
(lähdet maanpakoon) vai palvelet?
Missä on Piššan Paššan kätketty aarre?
Missä on Piššan Paššan porokarja?" 140.
(Airut:)
Jumalan tulipallo sydämen mustentaa tai
Sieluja kirkastaa.
Mikä olet sinä (elämästä) eritessä,
Kun lusikan heität pois, jos nyt henkesi viedään?
(Vanhus:)
Pišša Pašša vainajan ruskea silmä
Tulta suikkaa, polttaa, lumoo,
Toisen ilman tietä (vihasta) läähättäen estää (minulta),
Turhaan minä (häntä) henkineen, luineen,
Verineen, suonineen taaskin nostattelen. —
(Poika:)
"Kumpaa teet: rantaa myöten menet, vai palvelet?" 150.
(Vanhus:)
Miss' on sovituslahja, joka Piššaa Paššaa lepyttää,
Joka anteeksiannon suopi?
Tehty teko on ammuttu nuoli.
Ken (voi) kuolleita lepyttää? —
(Airut:)
Itse tämän Jumala sovittaa,
Jos on tulipallo lävistänyt,
Painanut, virheitä valaissut,
Poijes polttanut, lämmittänyt,
Itse pyyhkii, sivelee, sovittaa, yhdistää.
Hän on itse, ei hän ole kuin minä ja sinä, 160.
Ei hän ole kuin sinä ja minä;
Hän itse selittää, anteeksi antaa,
Paremmaksi kääntää.
Mutta itsen pitää (häntä) riemulla vastata,
Se on oleva hänen etevin tavaransa,
Hänen sydämensä etevin pyyntö.
Jos et (siitä) huoli, niin sun tulipallo mustentaa,
Pilaa, lumoo, pahaan puoleen liittää.
Toisen ilman sieluilla ei ole
Luita, lihoja, ovatpa kuitenki olemassa, 170.
Eivät he sijaa ota, eivät kalliot ahdista,
Ei vesi estä, ei keskeytä,
He ovat kuin ajatuksia, menevät kautta maan,
Päiväsen, kuun, tähtein läpi menevät.
Ei heillä ole aikaa, aika on niskan taakse mennyt,
Unissa osottaivat niille, jotka ovat
Mielettömyyden ja sokeuden keskeltä.
Nämä ovat manalaisia, jotka on Ilmaračča parantanut;
Vainajat ne, jotka ovat mustuneet,
(Tahrautuneet, saastuneet), 180.
Nyt ovat nähtävänä, heitä on hyviä, pahoja,
Eivät he enää aikaa, sijaa ota.
Mikä on taivaan puvun saanut,
Mikä on väärän puvun saanut, rumistunut,
Ovat keskenään riidassa lakkaamatta,
Eivätkä koskaan sovi, yhdisty,
Yhtenään ovat vastakkain, vastakkain.
Taivaan isä itse on itse,
Ei hän ole kuin me ja te, te ja me, 190.
Itse hän taivasta hallitsee,
Itse hän toista elämää hallitsee. —
(Vanhus) "Näen: hän voi vikoja pois pyyhkiä,
Anteeksi antaa, häviöön saattaa,
Sydäntä rauhoittaa, poloista viihdyttää,
Viihdyttää, sovintoa rakentaa.
Nytpä rantaa myöten menen,
(Tavarain) omistajasta, tavaroista luovun.
Omistaja ottakoon karjansa,
Itseäni pikku parvella elättelen 200.
Paikalau itäisellä puolella,
Nyt on kivikko-maata,
Reppevuorilla, Ammartan latvoilla.
En enempää vaadi kuin
Läänan rannan lohi-patoja.
Metson pään pyytöpaikkoja."
Piššan Paššan poika
Koirallaan kaljasta puolen lohkasi.
Sen jälkeen Staalu kuoli.
Rämeesen, veden, mudan alle kätkivät, 210.
Kaatuneen hoitajat tallettivat hänen luunsa.
Varamiehille osan antoi,
Staalun perhe isäntäänsä seurasi.
Poika: "Ei tipautettu vertä". —
Tyynellä sydämellä (poika)
Kasvonsa käänsi
Länteen äitinsä luo.
Hän oli rankkasateen taittanut,
Vainajat sovittanut yhteen.
Äitiään halasi päiväpuolen,
Yöpuolen, keräjä-kodan 220.
Ylimmäinen mies.
Jo nyt isänsä nurmipenkereitä,
Olopaikkoja uudisti, pystytti.
(Muist.)
23. Poššu = peräpuoli kotaa.
50. Noita oli tappelussa läsnä sekä manaajana ja julistusmiehenä, että
tuomarina. Kädessään piti hän sauvaa, jonka sysäsi maahan, kun piti
kaksintaistelusta herjettämän. Varamiehet, kaatuneen hautaajat ja noita
tekivät työnsä palkan edestä.
129. salama, oik. tuli-pallo. Lappalaisten käsityksen mukaan on salama
pallon muotoinen.
138. kaddem kuoret seurata rantaa, s.o. lähteä maanpakoon, edeltämällä
että se tapahtuu vettä myöten.
203. Ammurt on vuori luoteisessa osassa Sorselen pitäjää.
3.
Päive neita.