Kuin kainona sa seisot,
oi kukka sininen,
ja hienon teräs nostat
sylistä kinosten.
Muu vielä siskojoukko
on talven vallassa,
niin yksin ylenet sä
ja kukit salolla.
Vaan honka huojuvainen
huminoi ylhäällä,
ja leivo liiteleksen
visertäin virttänsä.
Ja äänetönnä kiität
Jumalaa sinäki,
hyvyyttä, rakkautta,
armoa Luojasi.