He tulkoot, vaikk' en ole tottunut sieltä päin pitkiin aikoihin
mitään hyvää kuulemaan.
ABRAHAM NIILONPOIKA (viittaa hovipojalle, joka poistuu).
Ylhäiset ovat lähetit ja tärkeä on varmaankin heidän asiansa, kuin
laivasta suoraan Teidän luoksenne kiiruhtavat. Suokoot pyhä Eerikki
ja Heinrikki marttyri, että heidän sanansa on onnea tuottava. —
Kristiina, sun kasvos ovat kalpeat; mikä sua vaivaa, lapseni?
Vetäykäämme sivulle; kuulen askelten lähenevän.
GREGER LILJA ja PADER SPARRE (astuvat sisään ja tervehtävät
Kaarloa polven notkistuksella).
Me tervehdämme Teitä, kuningas,
Teill' onni olkoon!