Kristiina, sa rakastat minua! Kruunu on minusta kaukana, enkä sitä
halaja; mutta miksikä toivostakaan luopua. Turhaa, lapsellista olisi
lupaus — — Vaan mit' en tekisi sinun tähtes. Jos olet minun, niin
ilolla luovun ikuisiksi ajoiksi kruunun pettävästä loistosta. Minun
sanani sinä uskot, eikä sitä rikota; kuin lupauksen annan...
(Ovi avautuu ja sisälle astuu hovipojan kanssa)
ABRAHAM NIILONPOIKA.
Herra kuningas! sanansaattajia on Ruotsista saapunut, ritarit
Greger Matinpoika ja Pader Ulfinpoika, jotka pyytävät tärkeässä
asiassa kohta päästä Teidän puheillenne.