Helmikuun 17 p.
Hyviä uutisia meille kaikille Wittenbergissä! Rouva Luther on saanut
Tohtorilta kirjeen, joka oli kirjoitettu Helmikuun 14 päivänä ja
ilmoitti hänen pikaisen takaisin tulonsa.
"Rakkaalle, kalliille vaimolleni Katarina Lutherin von Boralle
Wittenbergiin.
"Armoa ja rauhaa Herrassa, rakas Käthe! Tällä viikkoa toivomme, Jumala
suo, pääsevämme kotiin jälleen. Jumala on osoittanut meille suurta
armoa; sillä kreivit ovat välimiesten kautta sopineet kaikista, paitsi
parista kolmesta asiasta -- joista yksi on se, että kreivi Gebhard ja
kreivi Albrecht taas rupeisivat veljiksi, jota minä aion toimittaa
tänään. Minä kutsun heidät luokseni vieraiksi, että he puhutelkoot
toisiansa, sillä tähän saakka he ovat olleet niinkuin mykät keskenänsä
ja katkeroittaneet toisiansa ankarilla kirjeillä."
"Nuoret miehet ovat kaikki mainion hyvällä tuulella, tekevät huviretkiä
re'illä ja narrinkulkusilla -- nuoret naiset samoin ikään -- ja
hauskuttelevat yhdessä; ja heidän parissaan on myöskin kreivi
Gebhard'in poika. Jotta meidän täytyy ymmärtää, että Jumala on
'_exauditor precum_' (rukousten kuulia).
"Minä lähetän sinulle vähäisen metsänriistaa, jota kreivinna Albrecht
on lahjoittanut minulle. Hän iloitsee sydämellisesti sovinnosta. Sinun
poikasi ovat vielä Mansfeldissa. Jakob Luther pitää hyvää huolta
heistä. Meitä syötetään ja juotetaan täällä niinkuin aatelismiehiä, ja
meitä palvellaan hyvästi -- jopa liiankin hyvästi -- että me helposti
unhotamme teidät Wittenbergissä. Minulla ei ole mitään kipuja."
"Tämän sinä saat näyttää mestari Filipille, Tohtori Pomer'ille ja
Tohtori Creuzer'ille. Tänne on tullut semmoinen huhu, että Tohtori
Martin on 'siepattu pois' (i.e. perkeleen kautta), niinkuin on tapa
sanoa Magdeburgissa ja Leipzigissä. Semmoisia valheita nämät maamoukat
kiertävät kokoon, jotka eivät näe kauemmaksi, kuin nenä on pitkä.
Muutamat kertovat, että keisari on kolmekymmentä peninkulmaa tästä
Soest'in luona Westfalissa; toiset, että Franskalainen on joutunut
vangiksi, niinkuin myöskin maakreivi. Mutta me veisatkaamme ja
sanokaamme, että odotamme, mitä Jumala Herramme tekee. -- Eislebenissä
Valentinin pyhänä.