Rauhattomuus ja vihollisen hyökkäyksen enteet yhä lisääntyivät.
Marraskuun 23 päivää vasten yöllä ryssät lähettivät voimakkaan
patrullin komppaniamme aluetta tarkastamaan. Patrulli heitteli
käsigranaatteja okalanka-aitauksemme yli kolmannen joukkueen
kuulovartion ympärille. Mutta joukkue oli pian hälyytetty ja kiivas
kiväärituli ajoi ryssät takaisin.
Seuraava iltapäivä oli aivan rauhallinen, jännittävä tyyneys ennen
myrskyä. Hiljaisuutta jatkui yöllä, ei laukaustakaan kajahtanut
puoliyöhön asti. Mutta täsmälleen kello 1.40 jymähtää vihollispatterin
laukaus. Kämpät tärähtivät, miehet kapusivat vuoteiltaan unisina, pää
pyörällä.
— Mikä meteli siellä nyt on noussut? huutaa luutnantti.
— Tykkitulta, herra luutnantti.
— Menkää katsomaan, mitä siellä on tekeillä!
Lähetti kurkistaa nurkan takaa. Venäläisten asemain takana oleva
metsä välkkyy ja leimuaa, mutta meidän omat varustuksemme savuavat ja
pöllyävät, sirpaleet rapisevat nummella, puita pirstoutuu. Lähetti
juoksee takaisin ilmoittaen:
— Herra luutnantti. Venäläiset ampuvat rumputulta asemillemme!
— De va fan!
On toimittava nopeasti. Aseet ja puhelin temmataan mukaan ja sitten
juoksujalkaa yksitellen pommisuojaan pitkin yhdyshautaa. Tuskin puhelin
on saatu paikoilleen, kun se alkaa surista: — tyyt-tytytyyt!
— Halloo, täällä ensi joukkue.
— Halloo, komppanianpäällikön käsky: "joukkueet ovat taisteluvalmiit,
ryssät nähtävästi hyökkäävät. Kuuluuko mitään erikoista?"
— Ei mitään erikoista!
— Hyvästi.
Puhelinlinjoilla käy vilkas käskyjen vaihto. Selviää että venäläiset
pommittavat erikoisesti oikealla olevaa Laus'in kylää ja kukkulaa,
joka on saksalaisten linjojen edessä hieman asemistamme oikealla.
Silminnähtävästi heidän päähyökkäyksensä kohdistuu sinne. Kello 3:een
tykit jymisevät. Sitten on taas haudan hiljaisuus. Vahdit tähystävät
pimeyteen, mutta mitään ei kuulu, ei hiiskahdustakaan. Kello 5,30 alkaa
tykistö uudelleen ampua — harvaa n.s. vaikutustulta.
Aamun hämärtäessä _näkyy_ selvästi liikettä vihollisen asemilla. Nyt
ne tulevat. Oikealta konekiväärit rätisevät, raketit valaisevat alueen
laajalti. Kuuluu hyökkäävien venäläisten komppaniain hurraa-huuto.
Mutta samalla saksalainen tykistö myrskyn voimalla alkaa tuhoavan
sulkutulensa valaen rautaa ja kuolemaa Lausln kukkulalle ja yli
venäläisten linjojen. Sitä tulta on mahdoton kestää. Laumamaisessa
epäjärjestyksessä viholliset peräytyvät kukkulalta saaden vielä
paetessaan osakseen suomalaisten hyvin tähdättyä sivustatulta.
Samaan aikaan venäläiset nousevat haudoistaan, meren rannalla kolmannen
komppanian alueella. Täällä yritys on vain valehyökkäys ja loppuu
lyhyeen. Jotkut kymmenet venäläiset etenevät aina okalanka-aitojemme
eteen. Täälläkin konekiväärit alkavat ilkeän rätinänsä ja nyt kohdistuu
tykkituli suoraan edessämme oleville vihollisasemille. Venäläiset
peräytyvät. Saattaa selvästi nähdä, miten yksi ja toinen levittää
kätensä kaatuen nummelle kuulan lävistämänä. Kello 8 aamulla hyökkäys
on torjuttu, mutta yhä vielä käy tuima vihainen jyske pitkin päivää.
Vihollinen on uhrannut väkensä turhaan.
Suomalaisten mielialaan tapahtumilla oli virkistävä vaikutus.
Olihan vihollinen heitetty takaisin ja osoitettu saksalaisille että
suomalaisiin saattoi luottaa. Koko taistelu vaati uhreina vain muutaman
lievästi haavoittuneen. Yön tullen venäläiset patrullit korjasivat
omiensa ruumiit kentältä. Vain yhden kaatuneen toi meikäläinen patrulli
mukanaan haudattavaksi rintaman taa. Venäläisten koko yritys oli
silminnähtävästi vain laimeasti suoritettu valehyökkäys. Tahdottiin
uhata pohjoisrintamaa, jolta paljon väkeä oli viety etelän suurille
taistelukentille.
Kaatunutta tarkastellessa todettiin hänen olevan Jakob
Saharoff Kononjenko, sotilas 53:nnessa siperialaisessa
tarkka-ampujapataljoonassa, siviilitoimeltaan räätäli. Kummallinen
ihmiskohtalo hänelläkin. Kaukaisesta Poltavan kuvernementista hänet
on temmattu rauhallisesta työstään perheensä keskuudesta kylmille,
kaukaisille Kuurinmaan sotatantereille. Hyökkäyskäsky saapuu.
Hän tietää astuvansa varmaa kuolemaa kohti, mutta hän täyttää
velvollisuutensa ja kaatuu pyhän Venäjän puolesta viholliskuulan
lävistämänä.
Oliko hänellä halua taisteluihin? Tuskin. Vaimoltaan saamansa kirjeet
todistavat mitä läheisintä suhdetta isän ja perheen välillä. Vaimo
lähettää hänelle parhaat terveisensä ja lupaa joka päivä rukoilla
Jumalaa suojaamaan hänen miestään ja tuomaan hänet terveenä takaisin
rakkaittensa luo. Hän ei palannut koskaan.
Jakob Kononjenkon sydämen lävistettyään sama luoti haavoitti vielä
monta rintaa ja tuotti sanomattoman surun köyhän räätälin perheeseen
kaukaisessa Poltavan kuvernementissa.
Marraskuun 5 päivänä saapui sähkösanoma Argesul'in suuresta
voitosta Romanian rintamalla. Sen johdosta koko 8:s armeija
laajalla rintamaosallaan täsmälleen kello 7 illalla kajahutti
ylpeän hurraahuudon. 3 tykinlaukausta oli merkkinä. Oli valtavaa
kuulla hurraa-huudon alkaen meren rannalta vyöryvän pitkin rintamaa
kaukaisuuteen.
Ryssät alottivat kiivaan kivääritulen hyökkäystä peläten.
Seuraavan päivän iltana lähetti tuo sanan: -Bukarestin linnoitus on
antautunut. Jälleen kajahtavat tuvissa hurraa-huudot. Vanha Aahkonen
kiskoo kiivaita savuja piipunnysästään ja puhkeaa puhumaan:
— Kukas se käski niiden mennä syyhymättä saunaan, niidenkin
romanialaisten! Silminnähtävästi oli viime venäläisten hyökkäyksen
tarkoituksena ollut vain häiritä saksalaisten rintamaa pohjoisessa
pakottaakseen heitä siirtämään sinne voimia ja siten helpottaakseen
kiristystä Romaniassa. Samaan aikaan kun meillä taisteltiin, olivat
venäläiset hyökänneet Karpateilla, Smorgonin ja Olain luona.
* * * * *