"Näivettyy se nauriskin, kuivettuu se kukka.
Niin se käypi sinullekin, muista, tyttö rukka."
Mutta, mutta, Kaisa kulta, jos nyt Asarias naimaan rupee, niin taitaa
sinun emännäksi joutumisestasi tähän taloon tulla nietua.
KAISA. Enpähän minä siksi ole koskaan ollut pyrkimässäkään. Mutta
mitenpähän silloin käynee sinunkaan talosille rupeamisestasi Mansikan
Annin kanssa, hä?
VILLE. Mistäs se katku nokkaasi on noussut?
KAISA. Sepäs koira älähtää, johon kalikka koskee.
VILLE. Elä luule luuta lihaks', pässin päätä paistikkaaks'!
KAISA. Mistäkähän sinä sitte luulet Mansikan Kustaavan ja meidän
emännän tuolla tuvassa, kahvipannun ääressä, tarinoivan, joll'ei Annin
ja Asariaksen naimisesta?
VILLE. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä.