hän aikoo jäädä kai? ... nyt ymmärrän,
miks pois sa tahdot.
AUNE:
Niin -- ja Kaarina
hän mua loukkaa, moittii käytöstäni
ja (itku kurkussa) äsken sanoi...
GOTTSCHALK FLEMING:
Kaarinako myös?
AUNE (kuten äsken):
Hän sanoi, että ... että ... minä, Gottschalk --
GOTTSCHALK FLEMING:
No?
AUNE (kuten äsken):
-- riipun sinussa kuin takkiainen!...
GOTTSCHALK FLEMING (hymyillen):
Kas, mehän toisiamme rakastamme --
AUNE (nopeasti):
Mut se vain sopii maalaistallukoille,
joill' onpi seuranansa pässit, lehmät --
niin sanoi Kaarina, kun äsken lähti.
GOTTSCHALK FLEMING (vakavasti):
Häh? Pässit, lehmätkö?
AUNE (nyyhkien):
Niin sanoi hän --
GOTTSCHALK FLEMING (vakavasti):
Sit' ei hän tarkoittanut. Tyynny, lapsi,
ei meitä kauan enää kukaan loukkaa,
nääs Maariana lupas isä häät,
ja kun hän saapuu...
AUNE:
Tiellä tullessaan
on marski sairastunut!
GOTTSCHALK FLEMING:
Sairastunut?
Mut haavoittunut ei? Vai onko vaaraa?
AUNE:
On sekin mahdollista...
GOTTSCHALK FLEMING:
Eihän toki,
ei Aune, sit' et kai sa usko sentään?
(Tarttuen Aunea käteen).
Sit' uskoa et saa sä, kuuletkos?
AUNE (hämmästyen):
Mik' on sun, Gottschalk?...
GOTTSCHALK FLEMING (kävelee edestakaisin kiihoittuneena):
Jos hän surman saa,
mä olen syypää, Herra auttakoon!
AUNE:
Olethan suunniltas, sinäkö syypää?
GOTTSCHALK FLEMING:
Niin, minä, Aune, sit' et tiedä sinä!...
ei tiedä muutkaan ... minä yksin vain
ja noita-akka ... mutta miss' on isäs?
AUNE:
Hän on kai luona Kurjen viestien...
GOTTSCHALK FLEMING:
Mun täytyy kohta päästä heidän luo.
(Rientää nopeasti vasemmalle).
AUNE (yksin):
Hän salaa jotain multa ... siitä asti,
kun marski Fleming nuijasotaan läks,
hän on niin kummallinen ... säikähtää,
kun sotaviestit saapuu... Taivas tietää,
ett' on hän syytön ... sillä väärin tehdä
ei Gottschalk vois, jos kuinka tahtoiskin...
(Poistuu Gottschalkin jälkeen).
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tulee ens. palvelijan seuraamana):
No, Mikko, montakohan nuijapäätä
on vankitornissamme meillä jo?
ENS. PALVELIJA (miettii):
Niin, ylös ullakolle vietiin yksi...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Ja kuka sitten?
ENS. PALVELIJA:
Herra Simo Slurck...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Häh! Simo Nurkka?
ENS. PALVELIJA:
Kirjoissamme Slurck...
hän tuotiin seitsemäntenä ... ja tuonne
taas kaksi alahalle ... viides päivä...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Ja heidän nimet?
ENS. PALVELIJA:
Martti Vilpunpoika
ja Tommola ja Eerik Markusson...
mut ennestänsä meill' on kolmetoista
ja
(Iskee silmää).
kuoppatornin vanki ... Pentti Ponttu!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Häh, Pouttu kai?
ENS. PALVELIJA:
Mut kirjoissamme Ponttu.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Hm, hän on tärkeimpiä... Anolasta
toi hänet tänne Aksel Kurki itse,
nääs Warsovahan Sigismundin luo
ois hänet Kurki tahtonut ... mut siitä
saa marski päättää, kunhan palajaa, --
Siis kaikkiaan on heitä paljonko?
ENS. PALVELIJA;
Kai neljäkolmatta, jos vänrikit
ja huoviluopiotkin luetaan...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Vai neljäkolmatta? No, sama se,
mut tänään kuulustella tahdon heitä,
jos lautakunnan saan.
ENS. PALVELIJA:
Hm, vapaata
ja jalosyntyistä on kaksi uutta.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Se riittää.
ENS. PALVELIJA:
Göran Prijs ja Tönneson...
mut sitten "viisaat"...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Niin --
ENS. PALVELIJA (iskee silmää):
Ja "varovaiset"
ja (yskäsee) "rehelliset miehet".
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Niin -- ja heitä
jos kaikkiaan on neljä ... kumpiakin
voi olla kaksi.
ENS. PALVELIJA:
Kyllä ymmärrän...
ja vouti pitää pöytäkirjaa vai --?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (miettii hetken, sitten päättävästi):
Ei, Mikko, ... siihen mull' on oma mies --
käy, kutsu herra Gottschalk Fleming tänne!...
ENS. PALVELIJA (hymyellen viekkaasti):
Nyt vouti leikkiä kai laskee mulle?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (tiuskaisten);
En, lempo vieköön, kutsu Gottschalk tänne!...
ENS. PALVELIJA:
Hän ymmärtäiskö näitä asioita,
kun hän on kirjamies?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Ja siksi juuri
hän tarvitseekin harjoitusta ... mene
ja kutsu tänne hän ja lautamiehet --
ja anna käsky tuoda kaikki vangit!
ENS. PALVELIJA (viittaa ylös):
Myös ullakolta?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Tuokoot hänetkin!
ENS. PALVELIJA (viittaa alas):
Ja kuoppatornin vanki?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kärtyisästi):
Kaikki -- mene!
(Ens. palvelija kumartaa ja menee oikealle.
Pentti Söyringinpoika kävelee mietteissään).
Siis lautamiehiks valmiit nyt on Prijs
ja Tönneson ... ja näille kummallekin
tää olkoon "ensimmäinen oikeuspäivä!"
Ja Gottschalk pitää pöytäkirjaa ... hän
on liiaks elänytkin kirjoissansa
ja kammarissa ... joutaa elämään
myös hänkin kerran tutustua! (seisahtuu) Tässä
nyt onkin hälle hiiden hauska juttu,
kun seuraavast' on selko otettava:
1:o Kuink' on se mahdollista, että moukat
voi asein nousta vastaan esivaltaa
ja suurin laumoin kertyä ja kuinka
on selvitettävä tää yhteishenki?
2:o Mik' oli heidän perustarkoitus:
vain huovit karkoittaa tai luultavammin
myös koko aatelisto hävittää
ja tulla Turkuun, marski vangiks' ottaa?
Sellainen tuuma vuosien on työ
ja edellyttää viisaan salaliiton.
3:o Keit' ovat yllyttäjät? Kaikki syy
täss' onko todellakin herttuan,
jok' aiettaan ja retkeänsä tänne
näin valmistaapi? Säädyt Arbogassa
taas olleet ko'olla onkin: yksimielin
on tehty päätös meidät kukistaa.
(Kävelee ja seisahtuu karttaa katsomaan).
Mut mitä uutta tietää sitten se,
kun prinssi Kustaa, joka Preussinmaalle
on Thorniin asettunut, pyrkii maahan
tai aikoo Venäjälle tsaarin luo;
täss' onko aie Suomi irroittaa
ja nostaa prinssi täällä hallitukseen
ja avuks pyytää Boris Godunow?
Vai mikä piru heill' on mieless' ollut?
Näät pelkästänsä linnaleirin vuoksi
ei ole moukat nousseet, sen ma tiedän.
Jos marski tahtoo, juttu uusitaan --
mut pöytäkirjaan jälkimaailmalle
ma tahdon vankiemme tunnustukset!
(Gottschalk Fleming tulee vasemmalta).
Kas, siinähän sä oletkin jo, Gottschalk.
GOTTSCHALK FLEMING:
Sa mua kutsuit, appi!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Käyhän tänne,
mull' oisi sulle tänään muuta työtä
kuin rakkausjuttuja...
GOTTSCHALK FLEMING:
No?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Vaihteheksi
sa tällä kertaa saisit oikeusjutun
ja sangen hauskan vielä ... nuijavangit
ma kutsuin tänne, e'essä lautamiesten
ma koitan saada tunnustukset siitä,
mitk' ovat olleet heidän syyt ja aikeet --
sa, Gottschalk, pidät pöytäkirjaa tästä.
GOTTSCHALK FLEMING:
En tiedä, tokko ymmärtänen --
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Aika
on elämään jo sunkin tutustua
ja asioihin valtakunnan... Näätkös,
jos Tukholmaan sun marski tahtoo, niin
hän valtakunnan tehtäviin sun aikoo.
GOTTSCHALK FLEMING:
Ma luulen, ett'en pysty niihin, appi.
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Sen saamme nähdä ... muut' ei tarviskaan
kun ymmärrät sä, minkä näät ja kuulet
ja tiedot annat... Tämä nuijasota
on siihen oiva koulu: aikakirjat
niin harvoin tietää, että rahvas itse
ois noussut kapinaan.
GOTTSCHALK FLEMING:
Niin, se on totta,
mut taalalaiset Kustaa Vaasan aikaan --
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Niin kyliä, niin, mut Suomen aikakirjat
ei tunne tapaust', että koko kansa -- --
(Lautamiehet, luvultaan kuusi, ynnä ens. ja
toinen palvelija tulevat oikealta).
vaan siinähän on meidän lautamiehet
ja uskotut ja viisaat, varovaiset!
Te Prijs ja Tönneson jos käytte tänne --
hoi, Mikko, penkit jalosyntyisille
(Palvelijat rientävät vetämään penkkejä seinän viereltä).
ja mulle pöytä tuolta ... herra Gottschalk
saa tuosta nahkatuolin, -- joutuun, Mikko!
(Palvelijat täyttävät käskyt. Kaikki istuvat paikoilleen, Pentti
Juusten pöydän ääressä olevaan nojatuoliin, Gottschalk häntä
vastapäätä ja lautamiehet vasemmalle).
Niin, nyt kun meillä tiedot verekset
on tämän kauhun sodan päätöksestä --
sen lienette jo kuulleet, lautamiehet?
(Nämä myöntävät).
ja nyt kun Ilkka rikoskumppaleineen
on saanut kuolemansa hirsipuussa...
niin, hyvät herrat, nähkääs semmoinen
on ollut käsky marski Flemingin!...
Vaan nyt kun sota lopun saanut on,
voi alkaa kuulustelu sodan syistä.
Ei tosin valtaa oikeus-istuimen,
niin, sit' ei ole meillä, mutta täällä
on vankiemme joukoss' suurimmat
pääyllyttäjät Pouttu, Vilpunpoika
ja pari rikollista pappihurttaa...
Ja siksi, herrat jalosyntyiset
ja viisahat ja ...
(Melua oikealta).
mutta, Mikko hoi,
käy katso, ketkä siellä elämöi!
(Ens. palvelija menee).
Meill' on siis tässä uusi merkkijuttu
ja tyyneesti on harkittava kaikki.
ENS. PALVELIJA (palajaa):
Se vanki ullakolta ... kirkkoherra...
ei ketään tottele, vaan vastaan potkii
ja hiilihangoin pieksää vartijoita...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Jos pappi potkii, eihän purre sentään,
tuo sisään vanki, vaikka väkisin!
ENS. PALVELIJA:
Hänt' eivät huoneestaan saa vartijat,
hän vasta lauvantaina tulla lupaa --
se toinen pappi, Eerik Markusson,
taas huutaa, että tuomariksi hälle
ei kelpaa vouti Juusten...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Vai ei kelpaa?
Tuo sisään vangit ... myöskin pastori --
(Lautamiehille).
lain-alainen on hän kuin kaikki muutkin!
(Ens. palvelija menee).
Kas, siinä näätte, herrat lautamiehet,
ai, mikä sisu Herran miehelläkin!
Lain eessä sentään kaikk' on yhtäläiset...
(Samassa tulee joukko vankeja, etunenässä vartijan lykkäämänä
laiha, harmaahapsinen, villiytyneen näköinen pappi, sitten
Pouttu vanhentuneena, kädet eteen sidottuina, useilla, kuten
Tommolalla ja Vilpunpojalla kädet taakse sidottuina; lopuksi
muutamia huovivartijoita).
PAPPI (tullessaan vartijan lykkäämänä, huutaa):
Mun tuomariks ei kelpaa vouti Juusten
ja hänen uskottunsa...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (äkäisesti):
Vaiti, pappi!
PAPPI (huutaen):
Mun Herrani on Kristus...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (lautamiehille):
Hän on hullu!
PAPPI (kuten äsken):
Hän yksin tuomitkoon mun erhetykset,
hän, joka kärsi täällä toisten vuoksi...
vaan teidän valtanne on perkeleeltä!...
POUTTU:
Ma myöskin kieltäyn tässä vastaamasta,
jos olen syypää, päättää kuningas;
mut armo-kirjat meille herttualta...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (äkkiä väliin ehättäen):
Joit' et sa lukeakaan itse tainnut!...
POUTTU:
En tainnut silloin, mutta taidan nyt..,
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (nauraen lautamiehille):
Te kuuletteko: kolme kuuta tuskin
hän istunut on kuoppatornissamme,
niin väittää oppineensa lukemaan! (nautaa)
No, hyvä, sangen hyvä!...
(Gottschalkille).
Pöytäkirjaan
siis merkittäköön, että vanki Pouttu
täss' syyttää yllyttäjäks ruhtinasta.
POUTTU:
Ma sanon niinkuin pastorikin tässä:
mun tuomariks ei kelpaa vouti Juusten!
MUUT VANGIT (yhtä aikaa):
Niin, tuomariks ei kelpaa vouti Juusten!
(Levottomuutta lautamiehissä).
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kiihtyen):
Häh, juuri teille, koppi-istujille
on vouti Juusten tuomari...
PAPPI:
Ei mulle,
mun tuomari on Kristus taivahassa!...
(Melua oikealta).
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Vait, sinä hullu ... teille nuijapäille
on Herrallakin valmis helvetti...
ja siell' on teidän paikka ... mutta siellä
on teillä tuomarina...
(Ovi oikealla lyödään auki ja sisään astuu):
HOVIPOIKA (ilmoittaen):
Marski Fleming!
(Vangit peräytyvät perälle, Juusten, lautamiehet ja Gottschalk
nousevat ylös; aseiden ja kannusten helinää rappusissa, kaksi
aseellista huovia sisään, sitten Knut Kurjen ja Pietari Juustenin
tukemana marski Fleming sota-asussa. Huomatessaan isänsä horjuvan
rientää):
GOTTSCHALK FLEMING (marskia vastaan):
Sa olet haavoittunut, isä?
KLAUS FLEMING (ponnistaen itseänsä ja irtautuen
Kurjesta sekä Juustenista):
Ei hätää,
vain pieni kohtaus ... menee ohi kyllä,
kun levähdän ... on taival ollut pitkä...
ja kiiruhtaa ma tahdoin teidän luo!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaen);
Kuink' oomme teitä varronneetkin, marski!
Nyt puolest' alamaisten kaikkien
ma lausun ilon siitä, että jälleen
te täällä ootte...
KLAUS FLEMING;
Kiitos, vouti Juusten;
niin, nyt on matka tehty, tuima reissu.
(Yrittää istua nojatuoliin, vaan katsahtaa samassa ympärilleen).
Vaan mikäs messu teillä tääll' on ollut?
Mun tulojuhlaan tyrmästäkö vangit
sa olet kutsuttanut, Juusten?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (hiljempaa marskille):
Anteeks,
mut uudet lautamiehet harjoitusta
on vailla olleet ... siksi kuulustella
ma tahdoin vankejamme sodan syistä.
KLAUS FLEMING (tehden kädenliikkeen):
Vai niin ... mut riittää täksi kertaa, Juusten,
ja voihan jatkaa ... vaikka huomenna.
Hyvästi, lautamiehet ... vangit kaikki
pois tyrmähänsä täältä saattakaa;
ma tahdon rauhaa!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (antaa merkin vartijoille):
Vangit tyrmään siis!
(Vartijat häätävät ulos vankeja. Viimeisiksi jäävät kuitenkin
pappi ja Pouttu, joista edellinen vartijan häätämisestä
huolimatta lähenee marskia).
PAPPI:
Olette sangen sairas, marski Fleming!
KLAUS FLEMING (katsahtaen häneen):
Ken olet sinä?
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (marskille):
Rautalammen pappi,
se, joka Padasjoella vangittiin,
puol'-hullu mies...
PAPPI (tulee lähemmäs):
Mut puhdas opiltansa,
mies punakirjan, saman rituaalin
kuin meidän armollinen majesteetti!
Te ootte sairas, marski, sangen sairas
ja jos vain sallitte, niin sakramentit
jaan teille tässä vanhan tavan jälkeen!
KLAUS FLEMING (voudille):
Vie hiiteen pappi punakirjoinensa,
jok' esivaltaa vastaan noussut on!... (Papille)
Ma pidän rituaalit niinkuin tahdon...
ja sakramenteistasi happamista
en anna vanhaa saapasvartta!
PAPPI (johon Pietari Juusten huovien kanssa samassa tarttuu kiinni):
Vai niin,
vai kiroat sa pyhät kirkonmenot:
mut muista, marski, torvet tuomion
sun korvissasi kohta soi ja sulla
on silloin eessäs ilmestyksen näyt --
ja kirkon kirous!
KLAUS FLEMING:
Viekää pois tuo hullu!
(Pappi viedään pois).
POUTTU (jota myöskin ruvetaan häätämään):
Tuo on siis marski!
(Ääneen nöyrästi).
Anteeks, marski Fleming,
ma olen Pouttu, kuoppatornin vanki,
ja tietää tahtoisin: miss' ovat nyt
mun kumppalini?...
KLAUS FLEMING (ankarasti):
Hirsipuussa!
POUTTU:
Vai niin;
(Lähenee marskia).
mut sit' en usko.
KLAUS FLEMING:
Häh? et usko?
POUTTU:
En.
KLAUS FLEMING (naurahtaen):
Kas, sepä hauska ukko! ... kaikkein nähden
ma heidän ruumiit maasta kaivatin
ja teiliin panna annoin ... neljään osaan
he hakattiin ja seipään nenään päät, ...
kuin laki kuuluu kansan nostajille;
sen näin ma itse niinkuin herrat tässä!
PIETARI JUUSTEN ja KNUT KURKI:
Niin, siellä kirkonmäellä riippuvat
he hirsipuussa!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (päätänsä puistellen):
Taivas varjelkoon!
POUTTU:
Mut ruumiina on kaikki yhtäläiset --
ja sit' ei sallinut ois herttu Kaarle!
(Vartijat vievät Poutunkin; huoneeseen jäävät
marski, Kurki, molemmat Juustenit ja Gottschalk).
KLAUS FLEMING (nauraa vastahakoisesti):
Sep' oli lysti ukko ... tyrmävangiks
kun säästyi hän .. niin siellä päähän hälle
on noussut moisiakin hourehia!
GOTTSCHALK FLEMING (säikähtäneenä):
Siis kaikki hirtettiin?
KLAUS FLEMING (jäykästi):
Se oli pakko.
(Äänettömyys).
Mut miss' on Ebba rouva?
(Kuin itsekseen).
Ennen aina
ol' ensimmäisnä vastassani hän.
GOTTSCHALK FLEMING:
Niin, Ebba rouva huovein kanssa juuri
läks äsken vastaan veli Juhanaa.
KLAUS FLEMING (ikäänkuin ei olisi kuullut oikein):
Läks ketä vastaan?
GOTTSCHALK FLEMING:
Veli Juhanaa...
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (ehättäen selittämään):
Niin, nuori Fleming kautta Danzigin
on Suomeen saapunut...
KLAUS FLEMING:
Vai on hän tullut!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA:
Mut laiva jäätyi hältä saaristoon
ja itse sairastui hän kuumetautiin...
sen vuoksi vastaan läksi Ebba rouva...
mut pian kumpikin kai täällä on!
GOTTSCHALK FLEMING:
Häll' onkin linnan parhaat orhit, isä!
KLAUS FLEMING:
Vai niin on asiat ... no, varrotkaamme...
(Itsekseen).
mut mua vaivaa pahat aavistukset --
(Ääneen Pentti Juustenille).
Kai sentään, Juusten, tarpeellista lie
mun tulostani viesti heille laittaa...
mut heti kohta ... ratsain ... hiirakolla!
PENTTI SÖYRINGINPOIKA (kumartaen):
Ma miehen varman siihen valitsen,
Mut matkan jälkeen rauhaa kaipaa marski,
(Katselee vuodetta).
on vuode tehtynä ja Bertil Galle
saa tulla tänne ... tai jos sallitte,
ma itse autan päältä haarniskan.
KLAUS FLEMING:
Sen tehköön Pekka...
GOTTSCHALK FLEMING:
Taikka minä, isä?
KLAUS FLEMING:
No, vaikka sinä, Gottschalk... Mutta Juusten,
sa saata Laukon herra vierassuojaan...
KNUT KURKI:
Mut marski sairas on ... jos jotain sattuis,
ma läsnä mielelläni oisin siksi!
KLAUS FLEMING (ponnistaen):
Ei hätää, Laukon herra, vielä kotvan
me kiusoitamme herttuaa ja ryssää,
kun kuninkaalle säilytämme maan --
(Nauraa väkinäisesti).
ja Käkisalmea saa vuottaa ryssä,
näät sit' ei jätä Viikin vapaaherra
ja rautamarski Fleming, Noki-Klaus!
KNUT KURKI (kumartaen):
Kai ryssä suostuu vielä vartomaan...
siis poistua mun sallii marski?
KLAUS FLEMING:
Menkää,
vaan linnaan jääkää sentään toistaiseksi.
KNUT KURKI:
Jumalan rauhaa, marski, huomiseksi!
(Menee Pentti Juustenin kanssa).
KLAUS FLEMING:
Ja sinä, Pekka?
PIETARI JUUSTEN:
Varron käskyjänne!
KLAUS FLEMING:
Tuo iltajuomani ... tai tuokoon Mikko,
niin pääset lepoon ... sitä tarvis lie?
PIETARI JUUSTEN:
Jos saisin nähdä marskin levähtävän,
niin kolme vuorokautta valvoisin!
KLAUS FLEMING:
Hm ... entäs Kaarina?
PIETARI JUUSTEN:
Ma kutsun neidin.
(Pois).
KLAUS FLEMING:
Tuo kunnon poika!... Vai on Ebba poissa?...
no, Gottschalk, autas vanhaa isääs, että
saan päältäni ma haarsniskan ja miekan...
(Gottschalk rientää luo, marski yrittää nousemaan, mutta
vie samassa kätensä rinnalleen ja voihkaisee).
Kas, pirun noitaa ... tuohon samaan paikkaan
se aina vihlaisee kuin veitsen isku.
GOTTSCHALK FLEMING (auttaessaan marskin päältä):
Jos on se ehkä hengenvaarallista!
KLAUS FLEMING:
Äh, sit' on usko ... nyt se ohi onkin...
niin, Kaarina?...
PIETARI JUUSTEN (tuo pikarin, jonka asettaa pöydälle):
On kohta täällä, marski!
KLAUS FLEMING:
Saat mennä, Juusten!
(Juusten pois).
Entäs sinä, Gottschalk?
nyt on jo ilta ... lienee myöhäkin,
ma itse lepoon tahdon matkan jälkeen,
sa levähtää voit vieruskammiossa,
niin kutsun tarvittaissa ... miss' on kello?
(Katselee ympärilleen).
Kas, senkin vieneet...
AUNE (tulee ja rientää suoraan marskin luo):
Isä puhui totta...
ett' on jo tullut marski...
KLAUS FLEMING (jonka eteen Aune on polvistunut):
Rakas lapsi,
sa olet kai jo ikävöinyt meitä...
Nyt saatte kohta häitä viettää, lapset,
ja komeasti takaa marski Fleming...
AUNE ja GOTTSCHALK FLEMING (yht'aikaa):
Oi kiitos, isä kulta!
KLAUS FLEMING (pyyhkien hiansuulla silmiänsä):
Isä-kulta?!
Kas, sitä noitaa ... silmää karvastaa
vain yhä vielä ... ei, mun maata täytyy...
(Aune ja Gottschalk nousevat ylös).
ja menkää tekin, lapset... Gottschalk maatkoon
siis vasemmalla ... jos ois tarvis häntä.
KAARINA (juosten vasemmalta):
Se on siis totta, ett' on isä tullut?
KLAUS FLEMING (hyväillen häntä):
On, tyttöseni ... täällä ollaan taas...
kai oletkin jo meitä ikävöinyt?
KAARINA:
Niin, -- ja jos? Vaan tervehän sa olet!
KLAUS FLEMING (teeskennellen):
Ka, terve, terve!
KAARINA:
Vaikka Juusten äsken
sun hengensairaaks tiesi!... Juoruinensa
hän joskus meitä vallan säikähyttää.
Siks en ma uskonutkaan ... mutta Gottschalk
kai kertoi Juhanasta? Äidin kanssa
hän pian täällä on ... mut
(Hiljaa marskille).
silloin täytyy
kai Aunen pois ... he häitä vartovat...
ne toimittaa kai isä kohta heille?
KLAUS FLEMING (yhä ponnistaen peittääksensä heikkouttaan):
Niin, huomenna...
KAARINA:
Tai jälkeen Maarian...
sen luvan on he saaneet sulta, isä...
KLAUS FLEMING:
Ja sen ma pidän!
(Käännähtäen).
Gottschalk. Maariana
siis saatte häänne...
AUNE:
Meill' on aikaa kyllä...
GOTTSCHALK FLEMING:
Niin, meill' on kyllä aikaa...
(Tulevat lähemmäs).
Kaarina,
Me liiaks ehkä isää väsytämme...
hän halaa lepoon pitkän matkan jälkeen!
KAARINA:
Se on siis lopussa tuo nuijasota!
Jumalan kiitos ... koht' on kevät taas
ja täällä alkaa sitten toinen leikki...
Mut todellako lepoon tahdot, isä?
KLAUS FLEMING:
Niin, levähtää kun hetken saan ma vain,
niin sitten puhellaan ... ja Ebbakin
jo siksi saapunee ... hyvästi, lapset!
(Suutelee Kaarinaa otsalle; Aune ja Kaarina pois).
GOTTSCHALK FLEMING (palaa verkalleen ovelta takaisin):
Siis sota loppunut on kaikkialla!
KLAUS FLEMING (varmasti):
On ... kaikkialla...
GOTTSCHALK FLEMING:
Eikä kansa enää
voi nousta aseisiin?
KLAUS FLEMING:
Ei tahdokaan --
ja myöntäneet on itse meille, että
he toimineet on toisten viettelystä
ja yllykkeestä perkeleen...
GOTTSCHALK FLEMING:
Ja töistään
on kuolleet hirsipuussa päälliköt!
KLAUS FLEMING:
Viis heistä hirtti vouti Melkerson,
kun liian myöhään saapui armoitus...
GOTTSCHALK FLEMING:
Siis Ilkka myöskin?
KLAUS FLEMING:
Ensimmäisnä Ilkka.
GOTTSCHALK FLEMING (ahdistuksella):
Hän sentään oikeuttansa puolsi vain?
KLAUS FLEMING:
Mut nosti kansan vastaan esivaltaa!
(Katsoen tutkivasti Gottschalkiin).
Ja syksyllä kun pakoon pääs hän täältä,
tuon velhon luota -- --
GOTTSCHALK FLEMING (äkkiä):
Pakoon! Ilkkako?
KLAUS FLEMING (kuten äsken):
Niin, hänet piiloittanut mökkihinsä
se lempo oli, kertoi Juusten mulle;
mut huoviroistoistani joku petti --
sa ehkä muistat: veljes Juhana
kai oli silloin heitä johtamassa?
GOTTSCHALK FLEMING:
Niin oli, isä.
KLAUS FLEMING:
Nyt kun palaa hän,
niin tutkittakoon sitten tääkin seikka;
näät jos ma silloin hänet kiinni sain,
ois tuskin syttynytkään nuijasota.
GOTTSCHALK FLEMING:
Siis kaikk' on Ilkan syy?
KLAUS FLEMING:
Niin, ilman häntä
ei toiset nousseet oisi... Tuhansilta
ois henki säästynyt, jos Ilkka saatiin...
Siks häntä kaikkialta etsittiin.
GOTTSCHALK FLEMING (syöksee polvilleen marskin eteen):
Suo anteeks, isä, kaikki syy on mun!
KLAUS FLEMING:
Häh, mitä tarkoitat sa?
GOTTSCHALK FLEMING:
Jaakko Ilkan
ma silloin velhon luota pelastin.
KLAUS FLEMING:
Sinäkö, Gottschalk? Se on mahdotonta...
GOTTSCHALK FLEMING:
Ma riensin Juhanan ja huovein jälkeen,
ma heidät noidan luona tavoitin
ja Juhana kun mökkiin syöstä aikoi,
ma estin häntä ... syöksin itse sinne
ja tuvan tyhjäks heille valhettelin...
KLAUS FLEMING:
Siis oli Ilkka siellä?
GOTTSCHALK FLEMING (hiljaa):
Oli, isä...
ja kumppalinsa Kontsas ... lauteen alla.
(Äänettömyys).
KLAUS FLEMING:
Ja miks sa valhettelit?
GOTTSCHALK FLEMING (hiljaa):
Kansan vuoksi.
(Äänettömyys).
KLAUS FLEMING:
Vai niin ... mut isääs silloin muistanut
et enempää kuin itse esivaltaa?
GOTTSCHALK FLEMING (on vaiti).
KLAUS FLEMING:
Juhana veljes noin ei oisi tehnyt,
mut äitis oli kansanlapsi ... nouse
(Gottschalk nousee).
ja mene Aunen luokse ... häitten jälkeen
te saatte maalle muuttaa ... Tukholmaan
ei ole tarvis ... hyvää yötä, Gottschalk!
(Gottschalk tarttuu marskia kädestä, kumartaa ja poistuu
vasemmalle, Fleming kävelee pari kertaa edes takaisin, juo
pikarista ja istahtaa jälleen nojatuoliin).
Hm, poikani siis heidän puolellansa
jo siitä lähtein! ... mutta Juhana
on sentään toista verta... Warsovassa
ei olla kansan mieltä ... kuninkaalle
on annettava tieto retkestämme.
(Ottaa kynän pöydältä, yrittää kirjoittamaan, vaan
antaa herpoutuneena kätensä laskeutua alas).
Kuink' olen heikoks käynyt: hanhen sulka
ei pysy enää kä'essä Flemingin!...
No, puolestamme kirjoittakoon Kurki
jo huomenna ... mun levon tarvis on.
(Vaipuu hetkeksi nojatuoliin).
Mut lepoa en myöskään saa ja silmät
jos ummistankin, alkaa hourenäyt
(Ikkunassa perällä näkyvät noita ja Pentti Ilkka).
ja kauhuillansa nostaa kylmän hien...
Tuo hullu pappi sakramentteinensa
hän tiesi kaikki ... tiesi saatana
kuink' on mun laita!... Santavuoren näyt
ei rauhaa suo ja -- Jaakko Ilkka roisto
hän mulle kummittelee kuoltuaankin.
(Ilkan haamu ilmestyy ikkunaan semmoisena kuin 2:n
näytöksen I:ssä kuvaelmassa ja vartijain pitelemänä).
Siin' on hän taas, se lempo!
(Hyppää tuolistaan).
väisty saata...
tai kautta taivaan --
(Tavoittelee miekkaansa).
... oikeusko sulla
ja mulla väärin? näätkös, Juusten, tuossa
hän nousee helvetistä ... haudastansa
se kalman ruoka ... jonka vuoksi tuonoin
mun petti poikani ... ja tehdä aikoi
mun pyöveliksi oman isänmaani!
Sinäkö kuolit vuoksi sorrettujen
ja sull' on oikeus, huudat? Mikä oikeus,
sinähän nousit vastaan kuningasta
ja mua, joka nostaa maani tahdoin
vain toisten arvoon ... juuri kansan vuoksi
ma olen taistellut... Jos Gottschalk kieltää...
hän onkin äpäröitä ... poikani
Juhana yht' on mieltä ... vanhaa isää
hän toki kannattaa ...
(Astuu näkyä kohti varmasti).
mull' on oikeus, on,
sen uskon tuomiolle tullessani!
(Näky katoaa).
Kas, väistyipäs se ...
(Nauraa).
täytyi, täytyi,
kun näki, ett'en epäillyt... Ma uskon
mun työni oikeaksi ... moukkain valta
ei kannattaa voi valtakuntaa, ei,
sit' ei se tehdä voi, mut ruorimies
hän olkoon varma töissään, tehtävissään,
niin sanoi vanha Kustaa kuningas,
kun palas Taalain maalta...
(Kustaa Vaasan haamu ilmestyy).
On kuin tuossa
nyt hänet sellaisena näkisin!
Sun työs ma täällä tehdä aioin, Kustaa.
(Haamu puistaa päätänsä).
Vai et sa usko? Mutta kautta taivaan
ja harmaan pääni, totta tehnyt
ma oisin haavehista Juhanan;
(Haamu puistaa päätään)
min' oisin tehnyt sen ... ja oisin voinut
ja voin sen vieläkin ... niin, sen ma teen!
(Haamu katoaa),
(hiljaa) Hän uskoi sen ... mut miss' on Ebba? Ebba!
hän sytti aattehen, niin, hän sen keksi,
ett' on tää maa kuin luotu Flemingeille
ja meille kuuluva on Suomen kruunu.
Kuningas-aatos ... mutta synnillinen...
se oishan työtä valapattoisen...
(Sigismundin haamu ilmestyy, kaksi sormea ylhäällä).
Siin' on hän ... kuninkaani ... Sigismund...
ja valan sormet kohti taivaan kantta;
mut väisty tieltä, heikko kirkon orja,
vain heikot korkeutta kurkistelkoon --
on maasta kotoisin mun valtakunta
ja vallan uskallan ma itse ottaa --
on lyöty nuijapäät ja Suomen kansa
mun eessä nöyristyy se ... vaan ei sun --
pois tieltä pappein narri, "rex crastinus"...
kun saapuu joukkoinensa Noki-Klaus!
(Sigismund katoaa, vaan samassa ilmestyy herttua Kaarle aseissa).
Vai astut tielle sinä vallan-ahnas
ja suurisuinen moukkain kuningas?
Ei vielä kruunu päässä, herttu Kaarle,
ei vielä kruunu päässä ... tässä maassa
sun vallanahneutes ma hillitsen;
kuin kukonpoi'at löin ma nuijapäät
ja nyt on sinun vuoros ... tulla saatkin
ja kautta helvetin ja miekkani,
ma viskaan niskoiltani kaikki, kaikki,
sen teen ma, kuuletkos, en pelkää teitä
ja sinun uhallaskin Suomen kruunun,
ma lasken päähän Johan Flemingin!
(Nuori Fleming puolalaisen kamariherran puvussa näkyy
polvistuvana herttuan edessä; pyöveli punaisessa viitassaan
seisoo vasemmalla kirves kohoitettuna).
Haa, ken on eessäs siinä, herttu Kaarle,
ken on tuo nuorukainen polvillansa...
häh, Juhanako? Johan Flemingkö
on polvillansa herttu Kaarlen eessä!
Pois siitä arvoton ... seis pyöveli --
hän lyö ... oi taivas ... ei, hän empii sentään...
hän kuulee huudot vanhan harmaapään...
Taas nousee miekka ... tappaa aikovatko
he nuoren syyttömän?... Nyt lankes säilä...
Jumala taivaan ... armos hälle suo --
haa ... rintaan pisti,
maahan, maahan tuolla
viimeinen Fleming kaatui -- mestattuna!
Vanhurskas taivas ... nyt on aika siis
myös tullut marskillekin... Ebba, Ebba
ja Kaarina ja kaikki ... tulkaa ... tulkaa
Juhana joudu ... Juhana, Juhana!
(Marski on viimeisen puheen aikana horjunut vuodetta kohti,
johon korahtaen vaipuu. Siivitetyt enkelit korjaavat Juhana
Flemingin, jäljelle jää Kaarle herttua ja pieni prinssi Kustaa
Aadolf, molemmilla kruunut päässä, kunnes hetken kuluttua
katoavat. Paussi. Sen jälkeen avautuu oikeanpuolinen sivu-ovi
ja päänsä pistää varovaisesti esiin):
NOITA:
Nyt kaikk' on hiljaa ... marski nukkuu varmaan!
(Tulee vuoteen luo, katselee, palaa ovelle).
Nyt voit sa tulla, Pentti ...
(Pentti Ilkka ilmestyy ovelle).
vuotehella
tuoll' lepää Noki-Klaus, jok' isäs hirtti!
PENTTI ILKKA:
Se onko varmaa?
NOITA:
Katso itse.
PENTTI ILKKA (tulee vuoteelle):
On,
se on hän, marski itse tällä kertaa.
Nyt ei hän vältä enää kostoansa.
NOITA:
Ma varron tuolla ulkoisalla, Pentti,
ja vahdin rappusissa...
PENTTI ILKKA:
Tee se, noita!
(Noita pois. Pentti seisoo hetken yksin, käsi puukon kahvassa).
NOITA (kurkistaa uudelleen ovesta):
Mut nukkuvaan sä ällös käsin käy!
PENTTI ILKKA:
Pois, velho-akka!
(Noita pois).
Hän on oikeassa,
ei toki nukkuvaista! Herätköön
siis marski Fleming, mutta kuollaksensa!
(Lyö sängyn verhon syrjään, katselee).
Vaan hän ei liikahda ...
(Kumartaa veitsi kädessä hänen ylitsensä).
ei hengitä...
niin, hän ei hengitä!... Voi taivaan luoja...
hän ... hän on ... kuollut.
(Ravistaa uudelleen).
marski Fleming kuollut,
ja minä kostaa aioin vainajalle!
Mun veitsen kärjess' ei siis kosto ollut...
Jumala taivaan tuominnut on tässä!
NOITA (ovella):
No?
PENTTI ILKKA:
Hän on kuollut!
NOITA:
Marski Fleming kuollut?
PENTTI ILKKA:
Niin, täss' ei sijaa enää koston työlle:
Jumala taivaan täss' on tuominnut!
NOITA:
Jumala taivaan taikka -- marski itse!
(Juoksevat oikealle. Huutoja ulkoa: marski Fleming on kuollut!
Melua ja hälinää. Kuuluu nuoren Juhanan ääni linnan käytävästä,
kohta temmataan ovi auki ja sisään syöksee).
JUHANA FLEMING (juosten isänsä vuoteelle);
Ei toki vielä lie hän kuollut!
(Tarttuu isänsä käteen).
On...
hän on jo kuollut, liian, liian myöhään!
(Heittäytyy nyyhkien isänsä vuoteen yli. Pihalla
alkavat kirkon kellot soida).
EBBA FLEMING (kiiruhtaen vuoteelle):
Siis ehti meitä ennen marski Fleming!
(Polvistuu vuoteen ääreen. Sivulta huutoja ja sitten Kaarina,
Gottschalk, Aune, Pentti ja Pietari Juusten, Kurki y.m.
laskeutuen kaikki polvillensa, niin että polvistuneiden
joukko ulottuu yli näyttämön. Kirkon kellot soivat. Juuri
ennen esiripun laskemista, astuu sisään mustapukuinen, kalpea):
DANIEL HJORT (ilmoittaen pilkallisella riemulla):
Merellä näkyy herttu Kaarlen laivat!
(Esirippu alas).