Isä souti pohjoista kohti Härkätunturin ympäri. Sitten he kääntyivät
yhdessä hitaasti takaisin taloa kohti. Asuintuvan ovella Eirik pysähtyi:
»Hänen ei pidä nukkua siellä yksin kuin pakanakoiran. Minä menen hänen
luokseen —»
Cecilia tarttui Eirikin käsivarteen ja puristi sitä:
»Sitten minä tulen sinun kanssasi. Minä en pelkää, kun sinä olet
mukana.»
Cecilia tunsi veljen ruumiin vavahtavan — tämän kasvot muuttuivat
kummallisesti — ehkäpä hänkin oli epäillyt. Mutta hän ei tahtonut
tietää sitä. Ja niin menivät veli ja sisko yhdessä vainajan luo.