Oottako kuullu kun Laihian yhrestä kylästä on löyretty mörköö taloon
kellarista?
Oikee ilmielävä kaksjalkaane rumaane, jok' on kuulemma asustanu siellä
2—3 viikkua.
Sill’ on ollu taloon kellariss’ oikee täysi huusholli ja frii ylöspito.
On ollu peti, sylkiastia, kirjootusvehkehet ja kaikki muut
tarpehelliset astiat ja kruusi-kruukut.
Se rookattihi sen amerikanlesken perunakuapasta eilee, justihi ku
krannin isäntä meni siltä leskeltä hevoosta laihnaamaha.
Se meni sitte kamalasti sen krannin isännän. Ku se otti ovenkripaha
kiinni ja nykääsi, niin kripa vaan jäi kouraha ja äijä pyllähti
portahia alaha n’otta pää tärskähti ja tukupussi poukahti väärähä
kurkkuhu. Ja kauan sai äijä kräkistellä ennenku sai sen nialaastuksi
vattahansa.
Hyvän aikaa piti äijän jytyyttää ovhe ennenku haka klapsahti auki ja
äijä pääsi tupaha.
Mutta samalla ku äijä tuli tupaha, klapsahti kellarin luukku kiinni.
Ja se amerikanleski oli sitte kamalasti säikähryksis ja peljästyny. Sen
oli aivan tukka pörrös.
Krannin isäntäki peljästyy ja kysyy leskeltä jotta:
— Mikä se oli?
Ja leski siunas ja varjeli, että:
— M'oon sitte nii kauhiasti peljänny ku tääl' on ruvennu pöykämööset
rikuneeraamaha.
Sen oli kuulemma aiva syrän-alaa kraapinu.
Kyllä äijänki pöksyt vähä plusaji, mutta kysyy se kumminkin jotta:
— Tuala kellarisko se trulli vistaa?
Leski kyllä vakuutti, että se kummajaane lenti tornista pihalle, mutta
äijä meni kuapan luukulle ja rupes vetämähä sitä auki.
Silloo se leski niin kauhiasti säikähti ja rupes pelkäämhä, jotta se
hyppäs kellarin luukulle ja rupes pyytämhä, jottei sitä kummajaasta
päästetääsi pihalle.
Mutta äijä nykääsi luukun auki ja karjaasi vähä lujaa, jotta:
— Trulli uloos!
Ja kun sieltä tuliki ilmi elävä ryäkäles, muutoon ihmisen näkööne,
mutta niin kamalan lyhkääset jalaat.
Se meinas ruveta jotakin seliittämähänki, mutta kun äijä siappas
uuniluuran ja sillä oikeen olaantakaa paukuttaa moikotti sitä ristihin
rastikin, niin jo rumaane lähtiki lipettihi. Ja meniki lujaa.
Ja ny on se amerikanleski niin onnelline, iloone ja kiitolline sille
isännälle, kun se ajoo sen mörköön perunakuapasta, johka sitä on
akkaparaan pitäny vähistä varoostansa ruakkia.
Niin että ny ei Laihiall’ oo enää ainakaa siinä taloos mörköä.
Mutta kattokaa hyvät isännät useen perunakuappahanna ja pitäkää
tarkasti luukku kiinni, jottei se Laihialta kakistettu rumaane vaan
pääse muallekkin pesimähä.
Sen pitääs Laihialta lähtenehen Jurvahan päin.