Oottako kuullu, että Vaasan suuri pumpulitehras Präntööllä pömähtää
ilmaha huamenna kello 11 ja 15?
Jaa-ah poijat ja präntöölääset, s’ei ookkaa enää leikin asia! Ja s’oon
sitte vissi! Sen tiätää toristaa koko Präntöön seurakunta. Varsinki
akka- ja flikkaväki. Eikös?
Präntööll'ei oo muusta puhuttu koko tällä viikolla ku siitä.
Yks konhenkäyttäjä, jonka silmiä on aina vähä haristanu, on täs yhtenä
päivänä nähny kankuripualella ilmielävän kummajaasen.
Sus ku se miäs oli peljästyny ja tutaannu.
Sillä kummajaasell'oli ollu suuret silmät kun talterikit pääs, nenä ku
kottikärry ja suu ku seittemän leivän uuni.
Ja kun s’oli aukaasnu suupellinsä, mulkaassu sen pikkuusen
konhenkäyttäjän päälle ja pärähyttäny ku pukinsarvesta jotta:
— Hoccus poccus peccatus! Ecce homo, sapiens cristaatus, passer parvus,
bubo bubo. Dico tibi asine, ne pereat Vaasan pumpulitehras, die prima
solis cum magna calamitate et clamore — — — pyyyh!
Sitt’ oli kummajaane puhaltanu kylmää henkiä sen konhenkäyttäjän
silmille ja ruvennu puhumha selvää suamenkiältä. Oli sanonu että:
— Kuulesta nyt konhenkäyttäjä ja paa tarkasti miälehes, mitä mä sanon
sulle. N’oon asiat ny sillä lailla, jotta tämä pumpulitehras, john’on
niin paljo koreeta flikkoja, pömähtää sunnuntaiaamuna ilmaha että
präiskähtää. Varjele silloo pääs, ettes saa karstamasiinan pualiskaa
silmhäs eli knuphis, jok’on muutoonki pehmoone eikä taira sitä mälliä
enää kestää. Ja muistakki levittää tätä tiatua kaikille Präntöön
akoolle. Eikä sun trenkää sanua muille ku omalle Maijalles, nii kyllä
s’oon heti kaikkien muirenki akkaan tiaros — pyyyh!
Sitt’ oli kummajaane lyäny suupellinsä kiinni, nuan nuan huisuuttanu
käsiänsä, kerra krääkääsny ja hajonnu siniseksi pölyksi n’otta
pihahtanu.
Ilkiä käry vain oli noussu ja s’oon masunistin noukas viäläki. Eikä
tahro saattaa syäräkkää, ku häjyä vain teköö, vaikk’ akka kuinka
koittaa kokata ja kryyrätä.
Konhenkäyttäjä teki heti niinku kummajaanen käski. Sanoo akallensa
ja nyt ei oo Präntööllä yhtäkää täysjärkistä ihmistä, jok’ei sitä
tiätääsi, jotta sunnuntaina tuloo se iso pömährös.
Ja se onki eri präiskährös, eikä sellaane ku ne jokapäivääset
präiskährökset pumpulitehtahalla, ku kaffipotut paukahteloovat
lämmitysröörien päällä, n’otta kruusit kattoho lentelöö. Ja niistä
muista tavallisista piänistä präiskähtelemisistä ei tämän rinnalla
kannata puhuakkaa.
Kaikki Präntöön akat ovat tämän tärähröksen varalta jo järjestänehet
asiansa. N’oon viänehet maitofatinsa kellarihi ja panhet kannen päälle.
Ja viälä kiven kannen päälle, jottei vain pääse roskia maittilahan.
Asia on nyt järjestetty sillä lailla, jotta präntöölääset lähtöövät
nelimiähisis ja kuus-akkaasis riviis juhlakulkueena Präntööltä tuloho
kaupungin pualelle klo 9 aamupäivällä. Asetuthan ahtehelle hyväs
järjestykses seisomha, ne jok’on seisomapiletiillä. Istumaplassi on
varattu sähkötehtahan puupinojen päälle, johka erityisestä maksusta on
tällätty miähiä punttaamha. Niill'on valkoone krusetti rintamukses,
ettäs tiärättä. Pilettiä myyrähä kaupunkilaasille kahresta asti
aamulla sillan pääs, mutta vain rajootettu määrä, kun präntöölääsill’o
etuoikeus ja tehtaalaaset nääsöövät ilman erestä.
Ja sitte kello 11 ja 15 se präiskähtää.