Oottako kuullu, mikä merkkipäivä oli Alpiinus Lymylällä menny
perjantai-aamuna?
Alpiinus heräs silloo jämttisti sarannen (100) kerran Vaasan
poliisilaitoksen nurkimmaasesta putkasta, pää täynnä kupariseppiä.
Sata kertaa juapumuksesta putkas!
S'oon sellaane rekortti, poijat, että me muut saamma nostaa lakkia.
M'oomma vain pikku poikia tämän Alpiinuksen rinnalla.
Moni harmaapäine kunniootettava ja harjaantunu juappoo, vaikk'on
ahkerasti treenannu ja parastansa yrittäny, näköö elämänsä kallistuvan
ehtoohi ja illan koittavan, ennenku on pääsny pualivälihinkää.
Voimat ja veto loppuu. Ei oo keuhkoos kurssia, ei rähinäs ryhtiä.
Siihe knääkähtää, ketaransa pysthy nakkaa ja mainen melu lakkaa.
Toista s'oon tämä Alpiinus!
S'oon viälä miäs parhaas voinnis. Hiljan 30 täyttäny, nii että jos
elonpäiviä Alpiinukselleki viälä piisaa, nii se rekorttia paljo petrata
mahtaa.
Viimme perjantaina onnistuu Alpiinuksen saavuttaa tämä rekorttinsa,
jotenka poliisilaitokses oli ilo kaksinkertaane.
Merkkitapauksen johrosta kantoovat tottunehet poliisit Alpiinuksensa
riamusaatos putkasta ylikonstaapelien kaffihuaneeshe, johna Alpiinus
sai kunniapaikan.
Useeta puheeta pirettihi, johon Alpiinus liikutettuna selvin, vaikkakin
kipein päin vastas, huamauttaen samalla kuinka jumalattoman vaikiaa on
tätä nykyä saara täyttä pääntäyttä.
Tenttu on huanua ja suutarinlakka lujas. Oikiaa priitä ei tahro saara
enää ollenkaa. Monta hyvää yritystä on hukhaan menny, kun aines o
loppunu keske.
Se sanoo, että jos olot ei olsi viimme aikoona nii kovasti kiristyny,
niin s'olis aikoja sitten tämän merkkihetken saavuttanu.
Hölyn pölyä s'oon tämä tällaane järjestys — lausui jupileeraaja. Ku
kialtolakia hommathi, nii oli puhet sellaane, että, ne kun tahtoo
väkeviä saara, saavat stä lääkärin lapulla eli sosiaaliministerin
toristuksella. Mäkin sitä silloo kannatin ja tykkäsin että s'oon
oikeen. Mutta nyt m'oon nähny, että s'oli valespeliä ja ihmiste
narraamista. Tohtori ei anna lappua ennenku kualoo ja siiloon s'oon
turhaa.
M'oon kirjoottanu sosiaaliministerille ja reirusti ja rehellisesti
pyytäny saara selvällä rahalla ostaa 25 litraa priitä.
Siältä tuli kirje, että ei anneta. Menkää poliisilta pyythö!
Niinkun en mä sitä entisestä hyvi tiätääsi, kunniootettavat
konstaapelit, että siit' ei tuu mitää.
Monista syrämmellisistä sanoosta, joita päivän sankarille omistettihin,
ansaattoo erikoosta mainittemista vanhemman konstaapeli Härmälahren
lausunto.
Se kun sanoo jotta:
— Sellaasta miästä, Alpiinus, kun s'oot, on oikee ilo poliisimiähen
kanniskella. Sä et tappele ekkä varaasta, ekkä yritä pakhon juasta,
ekkä oo liika raskaskaa. Parhultaane olalle paiskata. Meet ittestäs
putkha, ku ei täs aina kerkiä fööräämähä ja pysyt siälä, vaikka sattuus
ovi auki jäämähänki. Sellaane se on oikia ja reiru juappoo! S'ei ookkaa
mikään hulikaani. Totisesti Alpiinus, minä sanon sulle, että jos ei täs
laki kiältääsi, niin mä antaasin sulle aika perhanammoosen tärähröksen
jurvalaasta pontikkaa. Sen s'oot ansaannu, Alpiinus. Mutta ei passaa ny
kialtolain aikana, vaikk' onki viinaa joka nurkas n'otta flosajaa.
S'oon sillälailla, että poliisiki saa kattua vähä tarkasti
ympärillensä, mihnä paikas passaa holpata.
S'oon nyt nii kranttua.
Poliisilaitoksen henkilökunnan pualesta ojennettiin päivän sankarille
laakeriseppeles toivomuksella, että hyvä yhteestyä erelleenki sais
jatkua.