Oottako kuullu, kuinka siinä käythin, kun härmälääset opettivat Vaasan
läänin maaherralle järjestystä?
S’oli Lapualla, silloon maanviljelysnäyttelyn aikana.
Näyttelytoimikunta oli pannu parahat ja luatettavimmat kansalaaset
Etelä-Pohjammaalla, se on tiätysti härmälääset, järjestystä pithön
näyttelyplassilla. Ja se oliki oikee tehty.
Ihmiset tiäsivät heti ittestänsä, että ny pitääki olla siivolla, elikkä
oletethan.
Eikä mitää erityystä tapahtunukkaa. Se sonnimullikka vain pakkas vähä
akkojen kimppuhu ja ihmiset jo juaksivat ku päättömät, mutta sitte
tuli yks järjestysmiäs ja hairas sonnia korvista, kun ei sillä eres
ollu sarviakaa, sellaasella naatiaasella ja talutti korjasti takaasi
pilttuhunsa.
— Täs sä senkin nuukkoo rupiat primputtelemaha ja akkoja peljättämhä
hyväkäs, kun ei oo sarviakaa. Ei oo muuta kovaa ku sorkat ja nekki
flintallansa.
Ja lyärä flätkääsi viälä lavoolle, n’ottei sonnimulli tohtinu
häntäänsäkkää heilahtittaa.
Ja niin oli järjestys palautettu ja härmälääset asettuuvat taas
yhteeskoulun portille kattomahan perähä jotta kaikki menöö ratihinsa.
Ja hyvin meniki siihe asti ku tuli vaunuulla ajaan maaherra.
Se meinas ajaa suaraa portista yhteeskoulun pihalle, eikä pirättänykkää
pilettiä osthon ensin. Niin ku muut kansalaaset.
Härmälääne porttipiäles kattoo pitkää että:
— Piletti!!!
Mutta kuski nykääsi vain noukkapystys suittista jotta:
— Pois tiältä!
Mutta silloon härmälääne järjestyksen pitäjä tarras hevoosen
suupiälestä kiinni jotta:
— No ei sitä ny nii vain piippu suus mennä! Ensin ostethan piletti,
elikkä mä paan saman luion takaasi kun ootta tullukki.
Mihkäs siitä meni? Mahrottomall’ ei voi maaherrakaa mitää. Sen piti
nousta ja sanua jotta:
— M’oon maaherra!...
— Oo mikäs oot. M’oomma Härmästä täälä järjestystä pitämäs ja täs
paikas ostethan piletti ennenkö tuanne sisälle pääsöö.
Maaherran meni silmät suuriksi ja sanoo jotta:
— Mä ostan tiätysti piletin niinku muukki, mutta mä viän ensin hevoosen
tuanne yhteeskoulun pihalle ja tuun sitte osthon — — —
— Mitäs siinä turhia venkaaloo. Täs s’oon piletti ostettava. Niin s’oon
päätetty, eikä tästä kukaa mee läpitte ilman tikettiä, kyllä se nii o.
Ja niin se oliki. Maaherra sai korjasti ostaa piletin ja:
— Ny saatta mennä! — sanoo porttivartija.
Maaherra kääntyy vaunuusnansa ja kattoo viälä perähänsäkki sitä
järjestysmiästä että:
— Siinä vasta kova järjestysmiäs oli! On nua härmälääset jäykkiä äijiä.
Mutta härmälääne porttipiäles tuumas vain jotta:
— Pitää nuata herrojaki vähä opettaa — —.