sielu, — oletkos nyt rauhan saanut? Koska nyt kahdesti kuolit, taitaako
sielukultas taivaisen Isän helmaan lentää, jonka vaipan laskoksissa
sillä on lepo ja rauha ratki. Koskas syntis poies pyhitään, taidatkos
elävitten anteeks antaa?»
Niin ei hän tätä sutta kuopannut, sillä vanha käsky kuuluu, ettei
ihmissutta, joka on P. Kasteen Liiton rikkonut, tohdi maahan haudata,
ei siunattuun eikä siunaamattomaan.
Vaan hän keräsi risuja metsästä, ne rovioksi kooten, ja siinä suden
poltti. Ja koska vain kypenöivä tuhka oli jäljelle jäänyt, niin hän
senkin vielä kämmenillänsä yltäympärinsä hajoitti, ilman neljän tuulen
viedä.
Ja tätä tehdessänsä hän siunasi ja sanoi:
»Sielu, kahtia lohkaistu, joka olit yhtaikaa yöstä ynnä päivästä,
Jumalasta ja Perkeleestä, nouse Luojas tykö, että hän taas sinut
lempein sormin yhteen liittää!»
Niin tähän päättyy tarina _Sudenmorsiamesta_ Hiidenmaalla.
Vaan kaikki kuin näille lehdillen kirjoitettu on, todistettiin
kunniallisten ja hyvämaineisten todistajain ja silminnäkijäin suulla
Alioikeuden tutkinnossa, jonka piti Priidik metsävahdin saunan palosta
sekä hänen vaimonsa Aalon kuolemasta _Anno_ 1650 Pühalepassa Läänemaan
Tuomari, luja ja totinen Herra Arend Aderkas, Kärblan perintöherra,
yhdessä Kanssaistujiensa Thomas Gentschienin, Hiiumõisan herran, ja
Wolmar Uexkullin, Essun herran kanssa, Vironmaan Herra Gubernatorin
Erik Oxenstiernan käskystä.
Kavahtakaamme siis kaikki noituutta, joka on yksi hirmuinen ja kamala
kappale, sekä Riettaan Hengen rienausta, joka ihmisen sukukuntaa riivaa
ja ratki _trakasseeraa_.
Sillä, kalliit kristityt:
Koska Daimonin henkäys ihmiseen tarttuu, eivät hänen kantapäänsä enää
maankamaraan kajoa; niinkuin tuuliaisessa hänen henkeänsä lennätetään
lepoa vailla; hänen sielunsa kiudut kirkkaasti palavat, niinkuin
öljyllä valeltu valkia.
_Quis novit Daemonis astus?_