Taas on kulunut aikaa, mutta tätä nykyä kuluu aika nopeammin.
Se ei käytä siipiä kuin ennen, se käyttää höyryvoimaa. Sivistys on
pikajunalla kulkenut pienen kaupunkimme yli, ja kaikki on muuttunut.
Apteekkarin rouva ei uskonut maailman enää voivan kauemmin pysyä
pystyssä.
Yliopettajan rouva ei myöskään usko maailman enää voivan kauan pysyä
pystyssä, kaiken ollessa niin nurinpäin kuin nyt.
Nyt ovat kaikki käsityöläismatamit rouvia ja heidän tyttärensä
opiskelevat eläviä kieliä ja soittavat sekä "Neitsyen rukousta" että
"Metsästystä" yhtä korviavihlovasti kuin ylhäisimmät neidet.
Työmieskään ei ole kuin entisinä hyvinä aikoina, jolloin hänen ainoana
sunnuntaihuvinansa oli juoda päihinsä ja piestä vaimoansa.
Nyt oli olemassa työnväenyhdistyksiä, joissa keskustellaan
valtiollisista asioista ja pidetään puheita vapaudesta ja
yhdenvertaisuudesta, eikä pikku tytöt enää niiaile niin kauniisti
hienoille rouville, vaan näyttävät heille kieltä, heidän ohitse
mennessä.
Porvarisotaväki on hajoitettu ja perustettu soutuyhdistys
englantilaisen mallin mukaan, sille hankittu mahognyvene ja siihen
paljaskaulaiset soutajat.
Yliopettajan rouva oli suuresti hämillään, kun hän näki heidät viime
kilpasoudussa, ja vakuutti, ettei hän koskaan ole nähnyt muita herroja
kuin oman miehensä niin alastomana, jota vastaan nuorten naisten
mielestä tämä puku soveltui niin erittäin hyvin.
Mutta nauttivathan nykyajan naiset uimaopetustakin ja polttavat
papyrosseja, jota ennen pidettiin sopimattomana.
Onpa rakennettu höyrysahoja, metodistikirkko ja voimisteluhuoneus, ja
on saatu tasavaltaa harrastava sanomalehti, joka käyttää uutta
tavaustapaa.
Rautatienkiskot ovat asetetut kulkemaan vanhan hautausmaan yli, ja
tavarajunia, vieden lastia ja elävää karjaa, mennä kohisee rehellisten
tukkukauppiasten ja pormestarien hautain päällitse.
Mutta uudella hautausmaalla on kaikki tuoretta ja vehreää, ja ristien
ja hautapatsaiden keskellä kohoaa komea graniitipyramiidi.
Sen kiilloitetulla puolella loistaa isoilla kullatuilla kirjaimilla:
Gunhild Jansen.
Kuka olisi sanonut noin kymmenen tahi kaksitoista vuotta sitten, että
köyhä sairaanhoitaja olisi saapa sellaisen kunnian?
Kauniina suvi-iltana leijailee parvi komeita nuoria neitosia
hautapatsaan ympärillä.
Ne ovat Jansenin neitiä, poliisimestari Jansenin tyttäriä, jotka
hoitavat kukkasia isoäitinsä haudalla.
Ja kauniita kukkasia kasvaakin vanhan Gunhildin haudalla.