vihdoin täyttynyt, ja saanut voiton
kaunis oikeuden kilvoittelus'. --
Meidät ensin lyötiin, peräännyimme
aina Saksan rannikolle asti.
Väijyilimme, viimein hyökkäsimme
laita laitaa vasten voiolaista,
jonka kannelta tään vangitsimme
hetken tuiman tappeluksen jälkeen.
Sano, mitä vangillemme teemme!
HENNEKIN (katsoo lattialla olevaa miekkaa.)
Tuossa rauta säihkyy, noidan tuoma!
Kiilto sinussa on Pirun luoma.
Voima sen jo näkyy vaikuttavan,
vaikk'ei ihmiskäsi mikään ole
kamalaa sun kahvaas koskettanut. --
Ottaisinko sinut -- sivaltaisin --
kostokseni halki kallon tuolta.
(Ojentaa vapisevat sormensa kohti miekkaa, mutta samalla osuvat hänen
silmänsä ruumiiseen. Ojentautuu jälleen. Miehille:)
Mieheni, oi rakkaat ystäväni,
kuuliaiset sotasankarini,
hänet jälleen vapaaks' päästäkäätte!
(Sotilaat siirtyvät pois Hordinchin ympäriltä ja pistävät miekkansa
tuppeen. Hennekin vaipuu maahan. Kaunis kesäaamu näkyy avoimesta
ovesta. Jakob Hordinch on saapunut joutuisana ja hätäisenä. Hän astuu
Hennekinin luokse ja jää siihen seisomaan.)
HENNEKIN (Hordinchille, päätään kohottaen:)
Katsot minuun, mustaa mustempahan
mitä taivaan kannen alla lienee
Mieti, voinko edes sormen saada
jälleen puhtaaks; edes yhden sormen,
pyhää ristiä ma että voisin
ennen kuolemaani kosketella?
HORDINCH (panee siunaavasti kätensä Hennekinin ylle:)
Hairahtunut kurja ihmisparka! --
Usko ainoastaan, Luojaan luota!
Toivon sammuessakin sa toivo!
Puhtaaks vielä tulet kokonansa!
HENNEKIN
Sanoin joskus: "Voitto sille, joka
uupuneena maasta nousee, nousee
sekä iskee vielä viime iskun."
Nytpä selkenee tuo totuus mulle:
Käsitän: ken koston jättäin nousee,
iskee parahimman voiton iskun!
HORDINCH
Mutta mikä outo miekka siinä?
(Lähestyy miekkaa väkijoukon hulmahtaessa.)
Peloittava ase, mutta -- poikki.
VÄKIJOUKKO
Poikki? Poikki!
ÄÄNI MIESJOUKOSTA:
Jos on poikki, sido ei se ketään
koska antajalta putos, murtui.
HENNEKIN (kasvot kirkastuneina:)
Murtunutko ois tuo hirmurauta!
Sano Jakob Hordinch kerran vielä,
huojennusta tuo se sielulleni!
HORDINCH
Poikki, poikki, tässä näet itse.
(Erottaa miekan osat toisistaan.)
Sielusi jos siitä olit myydä,
ole onnellinen nähdessäsi,
että Herra soti puolestasi
hävittäen häijyn pahat elkeet
ennen tuhon silmänräpäystä!
Nouse maasta ylös, katso tuonne,
avoinna on armo sulle jälleen!
Kaarina toi sulle tervehdyksen:
"Hennin uskonvoima sekä henki
riittää pelastukseks' minullekin,
edessä tuon suuren Tuomarimme."
HENNEKIN (nousee.)
Ihanat, oi, sanat: Armo, armo,
pelastus, -- oi, meille molemmille!
(Katsoo ylös autuaallisena. Aamu on täydellisesti kirkastunut. Valo
tulvii ovista ja akkunoista sisään. Kaukaa kuuluu munkkien _Te Deum
Laudamus_ ja urkujen soittoa.)
LOPPU.